Lapset menee ensikertaa isälleen..

Te jotka olette eronneet helppiä nyt :'(
Lapset menee ensimmäistä kertaa isälleen tänään ja ovat koko viikonlopun, minulla on jo valmiiksi kauhea ikävä ja pahaolo.
Enkä ymmärrä miksi, kun olen sitä mieltä että saavat tavata isäänsä niin paljon kun haluavat. Miksi nyt kuitenkin on tippa linssissä?

Onneksi on viikonlopulle töitä niin ettei tarvi täällä tyhjässä kodissa olla yksin. Onko muilla ollut tälläisiä fiiliksiä? Ja sanokaa että tämä menee ohi, yritän vakuuttaa itselleni että lapset pärjää kyllä ja niillä on varmasti hauska viikonloppu isänsä kanssa ja olen tosissani odottanut tätä viikonloppua ihan hyvillä mielin. Tuntuu kamalalle olla lapsista erossa monta päivää.

 

Mulla oli kans ekat kerrat kauheeta ikävöintiä ja on kyllä joskus vieläkin vaikka lapsi on käyny isällään jo kohta kaksi vuotta! Ensin sitä odottaa että ihanaa kun saa huilia viikonlopun mut sit viimestään lauantai-iltana tulee se ikävä..

 

Niin täysin normaalia tuo tunne, alkuun ainakin. Kyllä se jatkossa todella helpottaa. Alkuun on hyvä ehkä keksiä tekemistä niiksi päiviksi, kun lapset ovat isällään, jatkossa saatat jo nauttia hiljaisuudesta ja yksinäisyydestä.

 

Mutta onhan se normaalia, että ikävä iskee... jo ennakkoonkin.
Uusi tilanne, kaikille osapuolille.
Tsemppiä nyt vaan... ja positiivista ajattelua - lapset pärjää isänsä kanssa varmasti hienosti, ja ajan kanssa siekin opit nauttimaan vapaastasi. :hug:

 

Ja ajattele miten mukavaa lapsista on tavata isäänsä. Lapsille kiva viikonloppu =) Ja voithan varmaaskin soitella kuulumisia ja jutella hetken jos ikävä ihan pahaksi äityy :hug:

 

Onneksi olen töissä, tänään iltavuoro, lauantaina aamu ja sunnuntaina ilta. Yks kaveri houkutteli lauantai illaksi luokseen joten taidanpa mennä niin ei jää aikaa murehtia. Seuraavan kerran kun lapset menee isälleen parinviikon päästä niin olen myöskin töissä koko viikonlopun ja se on varmaankin hyvä juttu niin ei tarvi tyhjässä kodissa olla.

Tiedän että lapsilla tulee olemaan mukava viikonloppu ja lapset ikävöi isäänsä joten eiköhän tämä lähde sujumaan.

 

mä erosin muutama vuosi sitten lasteni isästä alussa oli juuri tuollaisia tuntemuksia, vieläkin välillä kun lapset on isällään tulee kova ikävä, aina kun ovat pois kotoa soitan heille päivittäin mutta en illasta ja lapset soittelee mulle aina kun tahtoo.