Olen seurannut perhepiiriini kuuluvien lapsien päivä ohjelmaa vierestä ja huomannut surullisia asioita.
Nykyään tuntuu, että lapsien koko elämä on titokone tai pelikoneet.
Esimerkkinä:
Sisaret tulevat koulusta kotiin. Ensimmäinen kiistan aihe on äidin kanssa, miksei koneelle tai pleikkarille saa mennä. Topakka vastaus, läksyt ensin, sitten ruoka, ulos ja jos jää aikaa niin katsotaan sitten.
Seuraa tahtojen taistelu.
Tulos äiti antaa periksi ja kummatkin pelaavat loppupäivän.
Hoidossa ollessaan (meillä) sama ruinaus...ei auta, pistän pihalle...alkaa vartin välein soida ovikello, joko saa tulla. Olen sanonut, että ulkona ollaan vähintään tunti. Kun tunti on kulunut ruinataan jälleen pelaamaan.
Tai jos myönnyn ettei ulos tarvitse mennä, mutta pelata ei saa eikä telkkua katsoa niin sitten alkaa kiemurtelu ja valitus ettei ole mitään tekemistä.
Nyt en siis tarkoita että pelikoneet olisivat kokonaan pannassa...vaan yksin kertaisesti sitä, että lapsen on myös saatava päivässä ainakin muutama tunti raitista ilmaa, josta pidän myös omien lapsieni kasvatuksessani huolen.
Itse muistelen, että kun olen ollut heidän iässään (14v) en edes halunnut olla sisällä...kysymys kuuluikin silloin, että onko pakko tulla kotiin, kaverit olivat silloin todella läsnä, eivät missään mesessä tai PS3 kimppapelissä tavattavissa. Itsellä siis ikää vasta 22v, eli ei ole edes kovin pitkä aika kulunut.
Jaa en edes tiedä mitä ajan takaa, mutta jos joku jotain selkoa sai tai löysi asian ytimen ajatuksestani niin hyvä niin....
Ja aiheettomiin viesteihin ei mielestäni ole syytä vastata.
Itsekkään tuskin tätä sen enempää puin, tuli mitä tuli, mutta keskustelunhan tästäkin saa aikaiseksi
Nykyään tuntuu, että lapsien koko elämä on titokone tai pelikoneet.
Esimerkkinä:
Sisaret tulevat koulusta kotiin. Ensimmäinen kiistan aihe on äidin kanssa, miksei koneelle tai pleikkarille saa mennä. Topakka vastaus, läksyt ensin, sitten ruoka, ulos ja jos jää aikaa niin katsotaan sitten.
Seuraa tahtojen taistelu.
Tulos äiti antaa periksi ja kummatkin pelaavat loppupäivän.
Hoidossa ollessaan (meillä) sama ruinaus...ei auta, pistän pihalle...alkaa vartin välein soida ovikello, joko saa tulla. Olen sanonut, että ulkona ollaan vähintään tunti. Kun tunti on kulunut ruinataan jälleen pelaamaan.
Tai jos myönnyn ettei ulos tarvitse mennä, mutta pelata ei saa eikä telkkua katsoa niin sitten alkaa kiemurtelu ja valitus ettei ole mitään tekemistä.
Nyt en siis tarkoita että pelikoneet olisivat kokonaan pannassa...vaan yksin kertaisesti sitä, että lapsen on myös saatava päivässä ainakin muutama tunti raitista ilmaa, josta pidän myös omien lapsieni kasvatuksessani huolen.
Itse muistelen, että kun olen ollut heidän iässään (14v) en edes halunnut olla sisällä...kysymys kuuluikin silloin, että onko pakko tulla kotiin, kaverit olivat silloin todella läsnä, eivät missään mesessä tai PS3 kimppapelissä tavattavissa. Itsellä siis ikää vasta 22v, eli ei ole edes kovin pitkä aika kulunut.
Jaa en edes tiedä mitä ajan takaa, mutta jos joku jotain selkoa sai tai löysi asian ytimen ajatuksestani niin hyvä niin....
Ja aiheettomiin viesteihin ei mielestäni ole syytä vastata.
Itsekkään tuskin tätä sen enempää puin, tuli mitä tuli, mutta keskustelunhan tästäkin saa aikaiseksi