V
vierailija
Vieras
Eli tilanne on nyt se että eroa on tehty tässä jo pari vuotta. Olo samassa asunnossa on käynyt niin tukalaksi että vuokrasin "turvapaikan", jos taisteleu alkaa ei tarvitse olla täällä ottamassa iskuja vastaan.
Tämä nykyinen koti on omistusasunto josta vielä velkaa. Menee myyntiin, mies ei pysty tät yksin maksamaan ja ostamaan minua ulos.
Minullahan on jo tiedossa asunto, mutta että mieskin saa aikaa järkätä asiansa ajattelin että tähän voisi hakea lyhennysvapaata kunnes asunnon kohtalo tiedetään. Mies on tyyppinä käsittämättömän hankala, saattaa ihan hyvin asuttua sitäkin ideaa vastaan. Ongelma siinä tapauksessa on se että vuokra+lyhennys korkoinen=liikaa.
Ja käsittääkseni tuota lyhennysvapaata on haettava miedän kummankin koska omistussuhde 50/50.
En myöskään aio itseäni virallisesti siirtää täältä kirjoilta enne kuin lapsen lähivanhemmuus asia on tapeltu. Tai minut ostettu kämpästä ulos ja se on myyty.
Mökkikin meilllä on, miehen nimellä mutta iahn avioliiton aikana ostettu perheen mökiksi. Yllättäen minulle ei kuulemma ole siihen "osaa eikä arpaa".
Itse olen maksanut kaikki lapsen kulut lääkkeineen, ruokineen, päivähoitomaksuineen jne. joten miehen logiikalla lapsi on sitten kokonaan minun. No ei tietenkään. Mutta vittumainen ajatus 16 aviovuoden jälkeen että minä saan tyyliin sohvan ja mies mökin. Tosin kaikki kalusteetkin mitä olen osatanut jätän tänne vanhaan kotiin, onahn lapsi täällä puolet ajasta kuitenkin.
Niin ja tuo lapsiasia... sopimusta ei ole ainakaan vielä lastenvaövojan luona tehty, siinä yksi iso syy miksi en aio siirtää täältä kirjoja virallisesti, jos niin tekisin käsittääkseni mies katsottaisiin automaattisesti lähivanhemmaksi. Koska siitä tulee tappelu, se on jo tiedossa.
Tämä on hemmetinmoinen sotku, niin vaikea tietää mistä edes aloittaa näiden asioiden hoito.
Jotain neuvoja? Ihan kaikki mahdolliset tervetuleita.
Tämä nykyinen koti on omistusasunto josta vielä velkaa. Menee myyntiin, mies ei pysty tät yksin maksamaan ja ostamaan minua ulos.
Minullahan on jo tiedossa asunto, mutta että mieskin saa aikaa järkätä asiansa ajattelin että tähän voisi hakea lyhennysvapaata kunnes asunnon kohtalo tiedetään. Mies on tyyppinä käsittämättömän hankala, saattaa ihan hyvin asuttua sitäkin ideaa vastaan. Ongelma siinä tapauksessa on se että vuokra+lyhennys korkoinen=liikaa.
Ja käsittääkseni tuota lyhennysvapaata on haettava miedän kummankin koska omistussuhde 50/50.
En myöskään aio itseäni virallisesti siirtää täältä kirjoilta enne kuin lapsen lähivanhemmuus asia on tapeltu. Tai minut ostettu kämpästä ulos ja se on myyty.
Mökkikin meilllä on, miehen nimellä mutta iahn avioliiton aikana ostettu perheen mökiksi. Yllättäen minulle ei kuulemma ole siihen "osaa eikä arpaa".
Itse olen maksanut kaikki lapsen kulut lääkkeineen, ruokineen, päivähoitomaksuineen jne. joten miehen logiikalla lapsi on sitten kokonaan minun. No ei tietenkään. Mutta vittumainen ajatus 16 aviovuoden jälkeen että minä saan tyyliin sohvan ja mies mökin. Tosin kaikki kalusteetkin mitä olen osatanut jätän tänne vanhaan kotiin, onahn lapsi täällä puolet ajasta kuitenkin.
Niin ja tuo lapsiasia... sopimusta ei ole ainakaan vielä lastenvaövojan luona tehty, siinä yksi iso syy miksi en aio siirtää täältä kirjoja virallisesti, jos niin tekisin käsittääkseni mies katsottaisiin automaattisesti lähivanhemmaksi. Koska siitä tulee tappelu, se on jo tiedossa.
Tämä on hemmetinmoinen sotku, niin vaikea tietää mistä edes aloittaa näiden asioiden hoito.
Jotain neuvoja? Ihan kaikki mahdolliset tervetuleita.
