lapseni odottaa lasta

Tuntuu vähän siltä, että ap haluaa vauvan hoidettavakseen, onko kukaan kysynyt mitä LAPSI itse haluaa? Jos minulla olisi 14v tytär raskaana, en edes muista vaihtoehdoista, kuin abortista vakavissani keskustelisi.

Ehkäpä äiti tuntee lapsensa kypsyyden parhaiten. 15-17v voi olla ihan yhtä lapsellinen tai kypsä.
En alkaisi omalle lapselleni aborttia tuputtaa sen paremmin kuin adoptiota tai lapsen pitämistä, vaan lapsi kyllä päättäisi itse. Toki varmistaisin, että lapsi tajuaa mitä mikäkin vaihtoehto oikeasti hänen elämälleen merkitsee.

 

[
Ehkäpä äiti tuntee lapsensa kypsyyden parhaiten. 15-17v voi olla ihan yhtä lapsellinen tai kypsä.
En alkaisi omalle lapselleni aborttia tuputtaa sen paremmin kuin adoptiota tai lapsen pitämistä, vaan lapsi kyllä päättäisi itse. Toki varmistaisin, että lapsi tajuaa mitä mikäkin vaihtoehto oikeasti hänen elämälleen merkitsee.

Sen nyt vaan sanon, ettei kukaan tajua etukäteen, miten paljon lapsi elämää muuttaa. Sitä ei voi mitenkään varmistaa. On helppoa ajatella, minkälaista on vauvaa hoitaa, mutta ajatukset ja varsinainen hoitamaminen ei mene yks yhteen.

 

Tuli vaan sellainen mieleen että jos raskaus on jo viikolla 10 niin miten ihmeessä tyttö ei ole huomannut että peräti KAHDET menkat on jäänyt tulematta?! :attn: Mulle ainakin ton ikäsenä kävi äiti ostamassa siteitä yms eli olisi luullut äidin jo huomaavan kun kahteen kuukauteen ei ole niitä tarvinnut ostaa!!

Ja muista ap että vauva on sitten tyttäresi ei päähoitovastuu on hänellä eikä sinulla. Jos hän haluaa vaikka muuttaa pojan kanssa kaksin asumaan tai jotain niin et sä sillon pääse sitä vauvaa kasvattamaan vaan HÄN sen tekee. Auttaa toki saa, mutta jos ne asuu teillä niin se on kuitenkin HEIDÄN se vauva hoidettava.

:wave:

 

15

Onneksi tyttöni 14v on NIIN lapsellinen ikäisekseen,eikä käy missään ettei ole pelkoa moisesta.Välillä tuntuu että on alle kymmenvuotiaan tasolla henkisesti!

koskaan ei silti kannata liiaksi jäädä tuohon uskoon!?

Tunnen tyttöni.Koulussa käy,kotona nyhjää illat koneella ja telkkaria kattoen. Ei juokse kaupungilla KOSKAAN!Vain koulukaverit.Jakaa lehtiä kaksi kertaa viikossa.Joten voin vakuuttaa että tiedän tyttön JOKAISENaskeleen!

 

Tuli vaan sellainen mieleen että jos raskaus on jo viikolla 10 niin miten ihmeessä tyttö ei ole huomannut että peräti KAHDET menkat on jäänyt tulematta?! :attn: Mulle ainakin ton ikäsenä kävi äiti ostamassa siteitä yms eli olisi luullut äidin jo huomaavan kun kahteen kuukauteen ei ole niitä tarvinnut ostaa!!

Ja muista ap että vauva on sitten tyttäresi ei päähoitovastuu on hänellä eikä sinulla. Jos hän haluaa vaikka muuttaa pojan kanssa kaksin asumaan tai jotain niin et sä sillon pääse sitä vauvaa kasvattamaan vaan HÄN sen tekee. Auttaa toki saa, mutta jos ne asuu teillä niin se on kuitenkin HEIDÄN se vauva hoidettava.

Mulla oli murrosiässä menkat ihan ihmeelliset. toisinaan ne kesti parikin viikkoa ja sitten saattoi mennä pari kuukauttakin ettei niitä tullut.
en sen kummemmin niitä ajatellut.
ja kun aloin 18v odottamaan esikoista niin olin jo 12 viikolla raskaana vaikka oli yhdet menkatkin siinä välissä.
mutta voimia aapeen tytölle ja perheelle.

 

[
Ehkäpä äiti tuntee lapsensa kypsyyden parhaiten. 15-17v voi olla ihan yhtä lapsellinen tai kypsä.
En alkaisi omalle lapselleni aborttia tuputtaa sen paremmin kuin adoptiota tai lapsen pitämistä, vaan lapsi kyllä päättäisi itse. Toki varmistaisin, että lapsi tajuaa mitä mikäkin vaihtoehto oikeasti hänen elämälleen merkitsee.

Sen nyt vaan sanon, ettei kukaan tajua etukäteen, miten paljon lapsi elämää muuttaa. Sitä ei voi mitenkään varmistaa. On helppoa ajatella, minkälaista on vauvaa hoitaa, mutta ajatukset ja varsinainen hoitamaminen ei mene yks yhteen.

Tuskimpa kukaan tajuaa sitäkään, mitä on kantaa tietoa abortista mukanaan koko elämänsä, jos ei ole sitä kokenut.
Tunne-elämän puolella ne muutokset eniten on joita lapsi tuo ja lapsi tuo ne mukanaan, ei niitä voi suunnitella eikä edes kuvitella.
Tietty oma ongelmansa on se, että peruskoulu on vielä kesken, mutta kyllä se on loppujenlopuksi asia, joka on annettava päättää itse, mitä tuossa tilanteessa tekee. Silloin on vanhemman vaan oltava se kypsä aikuinen, joka tukee lastaan elämän isoissa valinnoissa. Toki tuollainen yllätys repäisee kovin yhtäkkiä vanhemmatkin siihen tilanteeseen, että omaa lasta ei voikkaan suojella kaikelta ja on pakko hyväksyä, että he tekevät omia ratkaisujaan.

 

mies puhui että jos abortti tuntuu liian kovalta paikalta niin tyttö saa jäädä kotiin asumaan ja muuttakoon poika vaikka tänne myös. kasvatetaan pienokainen porukassa. kysyin miten mahdutaan niin lupasi vaikka laajentaa ja tehdä lisä siiven =)

itelläni oli iltatähti suunnitelmissa taitaa jäädä

tyttö ei siis tiedä näistä puheista mitään eikä kerrota ennen kuin selviää mitä tytön päässä liikkuu asiasta

Teillä on liikuttavan ihana asenne koko asiaan. Voimia koko perheelle!

 

[
Ehkäpä äiti tuntee lapsensa kypsyyden parhaiten. 15-17v voi olla ihan yhtä lapsellinen tai kypsä.
En alkaisi omalle lapselleni aborttia tuputtaa sen paremmin kuin adoptiota tai lapsen pitämistä, vaan lapsi kyllä päättäisi itse. Toki varmistaisin, että lapsi tajuaa mitä mikäkin vaihtoehto oikeasti hänen elämälleen merkitsee.

Sen nyt vaan sanon, ettei kukaan tajua etukäteen, miten paljon lapsi elämää muuttaa. Sitä ei voi mitenkään varmistaa. On helppoa ajatella, minkälaista on vauvaa hoitaa, mutta ajatukset ja varsinainen hoitamaminen ei mene yks yhteen.

Tuskimpa kukaan tajuaa sitäkään, mitä on kantaa tietoa abortista mukanaan koko elämänsä, jos ei ole sitä kokenut.
Tunne-elämän puolella ne muutokset eniten on joita lapsi tuo ja lapsi tuo ne mukanaan, ei niitä voi suunnitella eikä edes kuvitella.
Tietty oma ongelmansa on se, että peruskoulu on vielä kesken, mutta kyllä se on loppujenlopuksi asia, joka on annettava päättää itse, mitä tuossa tilanteessa tekee. Silloin on vanhemman vaan oltava se kypsä aikuinen, joka tukee lastaan elämän isoissa valinnoissa. Toki tuollainen yllätys repäisee kovin yhtäkkiä vanhemmatkin siihen tilanteeseen, että omaa lasta ei voikkaan suojella kaikelta ja on pakko hyväksyä, että he tekevät omia ratkaisujaan.

Olisin vastannut juuri noin, mutta teit sen puolestani
Lisättäköön vielä, että mitään asiaa ei tiedä etukäteen TARKALLEEN, mitä se lopulta käytännössä on, mutta jotenkin ne päätökset on vaan aina tehtävä. Saatavilla olevin tiedoin ja itseään kuunnellen.

 

[
Ehkäpä äiti tuntee lapsensa kypsyyden parhaiten. 15-17v voi olla ihan yhtä lapsellinen tai kypsä.
En alkaisi omalle lapselleni aborttia tuputtaa sen paremmin kuin adoptiota tai lapsen pitämistä, vaan lapsi kyllä päättäisi itse. Toki varmistaisin, että lapsi tajuaa mitä mikäkin vaihtoehto oikeasti hänen elämälleen merkitsee.

Sen nyt vaan sanon, ettei kukaan tajua etukäteen, miten paljon lapsi elämää muuttaa. Sitä ei voi mitenkään varmistaa. On helppoa ajatella, minkälaista on vauvaa hoitaa, mutta ajatukset ja varsinainen hoitamaminen ei mene yks yhteen.

Tuskimpa kukaan tajuaa sitäkään, mitä on kantaa tietoa abortista mukanaan koko elämänsä, jos ei ole sitä kokenut.
Tunne-elämän puolella ne muutokset eniten on joita lapsi tuo ja lapsi tuo ne mukanaan, ei niitä voi suunnitella eikä edes kuvitella.
Tietty oma ongelmansa on se, että peruskoulu on vielä kesken, mutta kyllä se on loppujenlopuksi asia, joka on annettava päättää itse, mitä tuossa tilanteessa tekee. Silloin on vanhemman vaan oltava se kypsä aikuinen, joka tukee lastaan elämän isoissa valinnoissa. Toki tuollainen yllätys repäisee kovin yhtäkkiä vanhemmatkin siihen tilanteeseen, että omaa lasta ei voikkaan suojella kaikelta ja on pakko hyväksyä, että he tekevät omia ratkaisujaan.

Valitettavasti se kyllä tiedetään jo kohtalaisen hyvin, mitä peruskoululaisena vanhemmaksitulo teettää. Kukaan ei myöskään kyseenalaista keskenmenon kokeneiden naisten äitiyttä/yhteiskuntakelpoisuutta vaikka kyse on yhtälailla syntymättömän lapsen menettämisestä. Miten joltakin äidiltä voidaan vaatia, että hän ajattelisi syntymättömän lapsen (alkion) etua tai edes abortin mahdollisiä psyykkisiä tekijöitä oman lapsensa n. 70 tulevan elinvuoden rinnalla? Ja näyttäkää mulle vielä ne äidit, jotka oikeasti kärsivät arkipäivässään kolmekymppisenä perheenäitinä teiniabortistaan. Ja vähintään yhtä mielenkiinnolla haluasin kuulla niistä perheistä, jossa teini-isä on suhteessa lapsen äitiin vielä kolmekymppisenä.

 

[
Ehkäpä äiti tuntee lapsensa kypsyyden parhaiten. 15-17v voi olla ihan yhtä lapsellinen tai kypsä.
En alkaisi omalle lapselleni aborttia tuputtaa sen paremmin kuin adoptiota tai lapsen pitämistä, vaan lapsi kyllä päättäisi itse. Toki varmistaisin, että lapsi tajuaa mitä mikäkin vaihtoehto oikeasti hänen elämälleen merkitsee.

Sen nyt vaan sanon, ettei kukaan tajua etukäteen, miten paljon lapsi elämää muuttaa. Sitä ei voi mitenkään varmistaa. On helppoa ajatella, minkälaista on vauvaa hoitaa, mutta ajatukset ja varsinainen hoitamaminen ei mene yks yhteen.

Tuskimpa kukaan tajuaa sitäkään, mitä on kantaa tietoa abortista mukanaan koko elämänsä, jos ei ole sitä kokenut.
Tunne-elämän puolella ne muutokset eniten on joita lapsi tuo ja lapsi tuo ne mukanaan, ei niitä voi suunnitella eikä edes kuvitella.
Tietty oma ongelmansa on se, että peruskoulu on vielä kesken, mutta kyllä se on loppujenlopuksi asia, joka on annettava päättää itse, mitä tuossa tilanteessa tekee. Silloin on vanhemman vaan oltava se kypsä aikuinen, joka tukee lastaan elämän isoissa valinnoissa. Toki tuollainen yllätys repäisee kovin yhtäkkiä vanhemmatkin siihen tilanteeseen, että omaa lasta ei voikkaan suojella kaikelta ja on pakko hyväksyä, että he tekevät omia ratkaisujaan.

Valitettavasti se kyllä tiedetään jo kohtalaisen hyvin, mitä peruskoululaisena vanhemmaksitulo teettää. Kukaan ei myöskään kyseenalaista keskenmenon kokeneiden naisten äitiyttä/yhteiskuntakelpoisuutta vaikka kyse on yhtälailla syntymättömän lapsen menettämisestä. Miten joltakin äidiltä voidaan vaatia, että hän ajattelisi syntymättömän lapsen (alkion) etua tai edes abortin mahdollisiä psyykkisiä tekijöitä oman lapsensa n. 70 tulevan elinvuoden rinnalla? Ja näyttäkää mulle vielä ne äidit, jotka oikeasti kärsivät arkipäivässään kolmekymppisenä perheenäitinä teiniabortistaan. Ja vähintään yhtä mielenkiinnolla haluasin kuulla niistä perheistä, jossa teini-isä on suhteessa lapsen äitiin vielä kolmekymppisenä.

Mä voin kertoo sulle heti yhden esimerkin! :wave: Isän työkaveri (mies), on mennyt 16 vuotiaana naimisiin presidentin luvalla (tyttöystävä raskaana). Naimisissa ovat edelleen, onnellisesti, ikää molemmilla hiukka yli 60 vuotta.

Muitakin tiedän mutta tämä on mun mielestä ehkä vaikuttavin tapaus. Ihan aina ei kannata yleistää..

 

[
Ehkäpä äiti tuntee lapsensa kypsyyden parhaiten. 15-17v voi olla ihan yhtä lapsellinen tai kypsä.
En alkaisi omalle lapselleni aborttia tuputtaa sen paremmin kuin adoptiota tai lapsen pitämistä, vaan lapsi kyllä päättäisi itse. Toki varmistaisin, että lapsi tajuaa mitä mikäkin vaihtoehto oikeasti hänen elämälleen merkitsee.

Sen nyt vaan sanon, ettei kukaan tajua etukäteen, miten paljon lapsi elämää muuttaa. Sitä ei voi mitenkään varmistaa. On helppoa ajatella, minkälaista on vauvaa hoitaa, mutta ajatukset ja varsinainen hoitamaminen ei mene yks yhteen.

Joo on minunkin vanhemmat menny kihloihin 16-vuotiaina ja naimisiin heti 2 vkoa täytettyään 18-v (äiti on 2 pvää isää vanhempi, muuten olisivat menny heti äidin täytettyä 17-v). Mutta hekin ovat lähes kuuskymppisiä. Ajat on muuttunu rankasti tuon sitoutumisen suhteen..
Tuskimpa kukaan tajuaa sitäkään, mitä on kantaa tietoa abortista mukanaan koko elämänsä, jos ei ole sitä kokenut.
Tunne-elämän puolella ne muutokset eniten on joita lapsi tuo ja lapsi tuo ne mukanaan, ei niitä voi suunnitella eikä edes kuvitella.
Tietty oma ongelmansa on se, että peruskoulu on vielä kesken, mutta kyllä se on loppujenlopuksi asia, joka on annettava päättää itse, mitä tuossa tilanteessa tekee. Silloin on vanhemman vaan oltava se kypsä aikuinen, joka tukee lastaan elämän isoissa valinnoissa. Toki tuollainen yllätys repäisee kovin yhtäkkiä vanhemmatkin siihen tilanteeseen, että omaa lasta ei voikkaan suojella kaikelta ja on pakko hyväksyä, että he tekevät omia ratkaisujaan.

Valitettavasti se kyllä tiedetään jo kohtalaisen hyvin, mitä peruskoululaisena vanhemmaksitulo teettää. Kukaan ei myöskään kyseenalaista keskenmenon kokeneiden naisten äitiyttä/yhteiskuntakelpoisuutta vaikka kyse on yhtälailla syntymättömän lapsen menettämisestä. Miten joltakin äidiltä voidaan vaatia, että hän ajattelisi syntymättömän lapsen (alkion) etua tai edes abortin mahdollisiä psyykkisiä tekijöitä oman lapsensa n. 70 tulevan elinvuoden rinnalla? Ja näyttäkää mulle vielä ne äidit, jotka oikeasti kärsivät arkipäivässään kolmekymppisenä perheenäitinä teiniabortistaan. Ja vähintään yhtä mielenkiinnolla haluasin kuulla niistä perheistä, jossa teini-isä on suhteessa lapsen äitiin vielä kolmekymppisenä.

Mä voin kertoo sulle heti yhden esimerkin! :wave: Isän työkaveri (mies), on mennyt 16 vuotiaana naimisiin presidentin luvalla (tyttöystävä raskaana). Naimisissa ovat edelleen, onnellisesti, ikää molemmilla hiukka yli 60 vuotta.

Muitakin tiedän mutta tämä on mun mielestä ehkä vaikuttavin tapaus. Ihan aina ei kannata yleistää..

 

Valitettavasti se kyllä tiedetään jo kohtalaisen hyvin, mitä peruskoululaisena vanhemmaksitulo teettää. Kukaan ei myöskään kyseenalaista keskenmenon kokeneiden naisten äitiyttä/yhteiskuntakelpoisuutta vaikka kyse on yhtälailla syntymättömän lapsen menettämisestä. Miten joltakin äidiltä voidaan vaatia, että hän ajattelisi syntymättömän lapsen (alkion) etua tai edes abortin mahdollisiä psyykkisiä tekijöitä oman lapsensa n. 70 tulevan elinvuoden rinnalla? Ja näyttäkää mulle vielä ne äidit, jotka oikeasti kärsivät arkipäivässään kolmekymppisenä perheenäitinä teiniabortistaan. Ja vähintään yhtä mielenkiinnolla haluasin kuulla niistä perheistä, jossa teini-isä on suhteessa lapsen äitiin vielä kolmekymppisenä.

No jos lasketaan (joskus lukenut tilastoja) että puolet eroaa, tuskin niistä puolet on niitä teinivanhempia, että mun mielestä on ihan turha lässyttää joka käänteessä tuosta eroamisesta.

Mun mielestäni on hirveän surullista että otetaan tuollainen asenne ja laitetaan kauhukuvia nuoren ihmisen päähän, sellaisen ihmisen joka kaikista eniten tarvisi sitä tukea, se morkataan ja vähätellään.

Teinivanhemmille laitetaan niin suuret paineet vanhempien äitien kohdalla, että en yhtäänn ihmettele vaikka nuoret eroaisivatkin. Ja varsinkaan jos taitoja ja parisuhdetta vähätellään jo kättelyssä kun ikä kuullaan.

Ja mitä kerran tsekkasin täällä minkäikäisiä palstalaiset olivat alkaessaan seurustelemaan niin suurin osa oli jo suhteensa aloittanut alle 20vuotiaana ja vielä näyttivät yhdessä porskuttavan ja mitä sitten vaikka eivät olisikaan? Yksinhuoltajuus tuskin lapsen elämää pilaa.

Jos koko elämä odotettaisiin sitä "oikeaa" aikaa, ei sitä koskaan tulisikaan, varsinkaan jos pitäisi 100% varmasti etsiä kumppani jonka kanssa ei missään tilanteessa voisi erota. Mun mielestäni on myös jännä että teinivanhempien ero laitetaan aina iän piikkiin, vaikka syitä siihenkin voi olla useita.

Miksi asenteenne on tuota kuin on? Miksi ihmisen pitää lytätä heti maanrakoon ja laittaa aivan valtavat paineet iän puolesta? Tuon ikäiselläkin on varmasti muitakin paineta lapsen suhteen, tuskin haluavat enään kuunnella haukkuja.

Jos tämä on totta ja ap:n lapsi oikeasti on raskaana ja päättää pitää lapsen, hän tarvitsee tsemppiä,kannustusta ja apua.

 

:flower:

 

Tuntuu vähän siltä, että ap haluaa vauvan hoidettavakseen, onko kukaan kysynyt mitä LAPSI itse haluaa? Jos minulla olisi 14v tytär raskaana, en edes muista vaihtoehdoista, kuin abortista vakavissani keskustelisi.

Oletko edes lukenut koko ketjua.....

 

Tuli vaan sellainen mieleen että jos raskaus on jo viikolla 10 niin miten ihmeessä tyttö ei ole huomannut että peräti KAHDET menkat on jäänyt tulematta?! :attn: Mulle ainakin ton ikäsenä kävi äiti ostamassa siteitä yms eli olisi luullut äidin jo huomaavan kun kahteen kuukauteen ei ole niitä tarvinnut ostaa!!

Ja muista ap että vauva on sitten tyttäresi ei päähoitovastuu on hänellä eikä sinulla. Jos hän haluaa vaikka muuttaa pojan kanssa kaksin asumaan tai jotain niin et sä sillon pääse sitä vauvaa kasvattamaan vaan HÄN sen tekee. Auttaa toki saa, mutta jos ne asuu teillä niin se on kuitenkin HEIDÄN se vauva hoidettava.

:wave:

Eihän tuo kerro mitään.. Siteitä voi olla kaapissa moneksi kuuksi eteenpäin, tiedän ihmisiä joille on tullut menkat vaikka ovat raskaana kuten MINÄ...

 

Niin ja niitä kokemuksia vielä sulle, autokoulun opettajani (mies) sai esikoisensa 14vuotiaana, nyt on 50-60vuotias ja edelleen on lapsen äidin kanssa yhdessä.

Myös mummini sai äitini 18vuotiaana ja edelleen on pappani kanssa naimisissa.

 

Kaveri tapasi miehensä kun olivat 13v, esikoinen syntyi kun olivat 16v ja seuraava kun 20v... edelleen yhdessä ja ikää on 30v

 

[
Ehkäpä äiti tuntee lapsensa kypsyyden parhaiten. 15-17v voi olla ihan yhtä lapsellinen tai kypsä.
En alkaisi omalle lapselleni aborttia tuputtaa sen paremmin kuin adoptiota tai lapsen pitämistä, vaan lapsi kyllä päättäisi itse. Toki varmistaisin, että lapsi tajuaa mitä mikäkin vaihtoehto oikeasti hänen elämälleen merkitsee.

Sen nyt vaan sanon, ettei kukaan tajua etukäteen, miten paljon lapsi elämää muuttaa. Sitä ei voi mitenkään varmistaa. On helppoa ajatella, minkälaista on vauvaa hoitaa, mutta ajatukset ja varsinainen hoitamaminen ei mene yks yhteen.

Tuskimpa kukaan tajuaa sitäkään, mitä on kantaa tietoa abortista mukanaan koko elämänsä, jos ei ole sitä kokenut.
Tunne-elämän puolella ne muutokset eniten on joita lapsi tuo ja lapsi tuo ne mukanaan, ei niitä voi suunnitella eikä edes kuvitella.
Tietty oma ongelmansa on se, että peruskoulu on vielä kesken, mutta kyllä se on loppujenlopuksi asia, joka on annettava päättää itse, mitä tuossa tilanteessa tekee. Silloin on vanhemman vaan oltava se kypsä aikuinen, joka tukee lastaan elämän isoissa valinnoissa. Toki tuollainen yllätys repäisee kovin yhtäkkiä vanhemmatkin siihen tilanteeseen, että omaa lasta ei voikkaan suojella kaikelta ja on pakko hyväksyä, että he tekevät omia ratkaisujaan.

Valitettavasti se kyllä tiedetään jo kohtalaisen hyvin, mitä peruskoululaisena vanhemmaksitulo teettää. Kukaan ei myöskään kyseenalaista keskenmenon kokeneiden naisten äitiyttä/yhteiskuntakelpoisuutta vaikka kyse on yhtälailla syntymättömän lapsen menettämisestä. Miten joltakin äidiltä voidaan vaatia, että hän ajattelisi syntymättömän lapsen (alkion) etua tai edes abortin mahdollisiä psyykkisiä tekijöitä oman lapsensa n. 70 tulevan elinvuoden rinnalla? Ja näyttäkää mulle vielä ne äidit, jotka oikeasti kärsivät arkipäivässään kolmekymppisenä perheenäitinä teiniabortistaan. Ja vähintään yhtä mielenkiinnolla haluasin kuulla niistä perheistä, jossa teini-isä on suhteessa lapsen äitiin vielä kolmekymppisenä.

""Ja näyttäkää mulle vielä ne äidit, jotka oikeasti kärsivät arkipäivässään kolmekymppisenä perheenäitinä teiniabortistaan.""

Vähän vaikea on "näyttäytyä" näin netin kautta, mutta täällä on yksi joka yli kolmekymppisenä kärsii edelleen teininä tekemästään abortista. Uskotko että niitäkin on jotka koko elämänsä katuu sitä että päätyivät aborttiin? Minä tuskin tulen ikinä unohtamaan sitä. Jos elän 80 v. mummoksi niin kadun vielä silloinkin.

 

Täällähän on keskusteltu!
en todellakaan toivonut/suunnitellut että tyttäreni alkaisi lapsen tekoon jo näin varhain. Mutta tapahtunut mikä tapahtunut, aborttiin en houkuttele, mutta jos sen haluaa niin en estele, mutta asiasta pitää olla täysin varma.
Haluaisin että saisi peruskoulun ainakin käytyä siksi heti mietittiin ratkaisuja miten mahdollisesti voisimme tukea nuoria ja olla avuksi ettei koulu jäisi kesken

itse aloin seurustella 15-v nykyisen miehen kanssa ja päivääkään ei olla oltu erossa, yhdessä olemme kasvaneet nuoruuden ja aikuistumisen ja yhdessä myös vanhenemme (toivonmukaan)

 

umpisuolileikkaus oli muuten turha se ei ollut tulehtunut. Kuume edelleen ja tulehdusarvot korkealla

 

umpisuolileikkaus oli muuten turha se ei ollut tulehtunut. Kuume edelleen ja tulehdusarvot korkealla

Oho, mikähän siinä sitten... Itellä oli samanlaisia juttuja haimatulehduksen ollessa kyseessä mutta sitä ei tajuttu heti, epäiltiin ensin vatsahaavat ym. kunnes lääkärit tajusivat (sitä harvoin epäillään nuorella koska melkein aina rinnastetaan alkoholin käyttöön) ja sitten meinaskin olla jo liian myöhäistä...

 

Tuntuu vähän siltä, että ap haluaa vauvan hoidettavakseen, onko kukaan kysynyt mitä LAPSI itse haluaa? Jos minulla olisi 14v tytär raskaana, en edes muista vaihtoehdoista, kuin abortista vakavissani keskustelisi.

Oletko edes lukenut koko ketjua.....

Olen lukenut.

 

Tuli mieleeni että jos tyttö päättää pitää lapsen, peruskoulun opinnot voi suorittaa myös pk-linjalla kansanopistossa myöhemmin ja opiskella ehtii vielä myös. Onneksi ootte ymmärtäväisiä! Itse tein abortin parikymppisenä äidin painostuksesta, toisaalta se oli paras ratkaisu vaikka silloin olinkin masentunut...Toivon että kaikki päätyisi teidän kohdalla hyvin!!

 

Toivotaampa, että kaikki menee hyvin... päätti tyttäresi mitä tahansa!
Voimia koko perheelle! Niitä varmaankin tarvitaan! :hug:
Kuumeilukin toiv. hellittää ja syy selviää!
Koko ketjun lukeneena elän täällä hengessä mukana! =)

 

Tuli mieleeni että jos tyttö päättää pitää lapsen, peruskoulun opinnot voi suorittaa myös pk-linjalla kansanopistossa myöhemmin ja opiskella ehtii vielä myös. Onneksi ootte ymmärtäväisiä! Itse tein abortin parikymppisenä äidin painostuksesta, toisaalta se oli paras ratkaisu vaikka silloin olinkin masentunut...Toivon että kaikki päätyisi teidän kohdalla hyvin!!

16-vuotta täyttänyt voi suorita ne myös etänä, eli jos on inan vajaa 16 kun vauva syntyy, lomailee reilusti kunnes täyttää 16 ja sitten suorittaa puuttuvat kurssit etäopiskeluna. Silloin enää edes tarvi suorittaa liikuntaa eikä taide-aineita mitenkään.
Ite olen suorittanu lukion etä-ilta-opiskeluna eikä ollu paha homma. Eiköhän peruskoulu ole helpompi.