Vietin joskus 2000-luvun alussa puolisen vuotta Englannissa, ja prkele, että tuli suomalaista ruokaa ikävä! Oli todella työn takana löytää tuoreita ruoka-aineksia esim. marketeista (juu, varmaan torilla olis ollu, mut työajat salli vaan markettishoppailun). Kaikki oli puolivalmisteita ja niistäkin suurin osa nimenomaan paneroituja. Samoin kaikki ravintolaruoka lillui rasvassa tai oli kyllästetty kahden sentin kerroksella valkoisia jauhoja.
En ole mikään -gaani tai -fiili, enkä normaalisti edes kauhean tarkka omasta esim. suolan tai rasvan käytöstä, mutta jo viikon brittiruokien jälkeen alko olla krooninen ähky ja suussa limanen rasvakerros. Ja mikään tavaton näky ei ollu sairaalloisen ylipainoinen äiti, joka piti alle vuoden ikäistä lastaan hiljaisena sipseillä (eikä nyt puhuta mistään maissinaksuista, vaan oikeen kunnon rasvalastuista), suklaapatukalla tai limskalla.
Itse lihosin tuona aikana hiukan alta 10 kg ja vieläkin puistattaa esim. se ensimmäisenä majoitushotelliaamuna (tietämättömänä) tilaamani "Full english breakfast", josta sain kohteliaisuudesta syötyä n. puolet, ja senkin energiamäärä olis riittäny pitkälle seuraavan päivän puolelle...