Lapsen yökylä/hoito

[vierailija]

Hei!
Kuinka usein teidän eskarilaiset/alaluokkalaiset lapset ovat yökylässä/hoidossa? Päättääkö lapsi asiasta vai aikuiset keskenään? Jos lapsi haluaa mennä, päästättekö?
Meillä tilanne se, että miehellä on tänä syksynä koulun aloittava poika, joka käy meillä joka toinen viikonloppu. En oikein tiedä, mikä on ns. normaali määrä laittaa lasta hoitoon ja missä kohtaa pitää huolestua lähivanhemman jaksamisesta. Miehen ex oli äitiyslomalla pojan eskarivuoden ja poika jäi eskarin jälkeen vielä hoitoon, vaikka hän itse oli kotona. Lisäksi hän laittaa poikansa usein ex-anopilleen tai isälleen yökylään "koska poika haluaa". Tässäkin ihmetyttää se, että lapsen haluamisille annetaan periksi, kun muutenkin kyseessä on lapsi, joka kovasti kaipaisi rajoja ja rakkautta. On siis tottunut saamaan tahtonsa läpi, oli sitten kyse ruokailusta, tavaroista tai menemisistä.
Kertokaa kokemuksia, itsestä tuntuu kummalta, kun oma alle 2v ei juurikaan ole hoidossa ollut.

 

[vierailija]

Lähivanhempi varmaan jaksaa paremmin kun isompi on hoidossa vai mitä?
Pitäskö miehesi ottaa lapsi itselleen hieman useammin kuin joka toinen viikonloppu?

 

[-roosaruusa-]

Mä muistan itsestäni sen verran, että nelivuotiaana halusin -ja pääsinkin- kauempanakin sijaitsevaan mummolaani ihan koko arkiviikoksi kesällä.


Lapsikohtainen juttu, veikkaan. Ja toki myös vanhemman käytös vaikuttaa.

Mut onhan hiton hyvä, että lapsi pärjää myös muualla kuin kotona. Eiks? Ku aina voi sattua jotain. Kukaan meistä ei ole kuolematon.

 

[vierailija]

Lähivanhempi varmaan jaksaa paremmin kun isompi on hoidossa vai mitä?
Pitäskö miehesi ottaa lapsi itselleen hieman useammin kuin joka toinen viikonloppu?

Tätä mietin itsekin. Miehen ex vaan sattuu olemaan hieman hankalampi tapaus, niin miten asiaa ottaisi esille? Kun keskustellaan lapsen haasteista, niin ikinä hänellä ei mitään ongelmaa ole, vaan heidän kodissaan kaikki sujuu. No ihmekös tuo, jos lapselle annetaan aina periksi...

 

[vierailija]

Mä muistan itsestäni sen verran, että nelivuotiaana halusin -ja pääsinkin- kauempanakin sijaitsevaan mummolaani ihan koko arkiviikoksi kesällä.


Lapsikohtainen juttu, veikkaan. Ja toki myös vanhemman käytös vaikuttaa.

Mut onhan hiton hyvä, että lapsi pärjää myös muualla kuin kotona. Eiks? Ku aina voi sattua jotain. Kukaan meistä ei ole kuolematon.

Tottakai ja ymmärrän sen, että vaalitaan läheistä suhdetta isovanhempiin. Itse vaan ihmettelen, kun lapsi lukuisia kertoja kuukaudessa jommalla kummalla isovanhemmalla + hoidossa olo + joka toinen viikonloppu meillä, että onko lähivanhemmalla jaksamisen kanssa ongelmia, kun tuntuu, että lapsi tosiaan aika paljon muilla hoidossa. Ja vaikuttaa asiaan tietty sekin, kun kasvatusperiaatteet haluamisen ja saamisen suhteen riitelevät omien kasvatusperiaatteideni kanssa.

 

[vierailija]

Tätä mietin itsekin. Miehen ex vaan sattuu olemaan hieman hankalampi tapaus, niin miten asiaa ottaisi esille? Kun keskustellaan lapsen haasteista, niin ikinä hänellä ei mitään ongelmaa ole, vaan heidän kodissaan kaikki sujuu. No ihmekös tuo, jos lapselle annetaan aina periksi...

Asia ei mielestäni kuulu sinulle vaan miehellesi

 

[vierailija]

Asia ei mielestäni kuulu sinulle vaan miehellesi

Eli miehen "ongelma"? Miten miehen sitten pitäisi toimia? Tarkoitin viestissäni sitä, että miehelläni ja exällään on jo huonot välit, joten miten asiaa kannattaisi lähestyä?

 

[vierailija]

Asia ei mielestäni kuulu sinulle vaan miehellesi

Vai annetaanko asian vaan olla ja ihmetellään seurauksia?

 

[vierailija]

Aikä vähän tuo lapsi viettää aikaa oman isänsä kanssa, vain joka toinen viikonloppu.

Selkeästi sinulla ei ole kokemusta kuin ihan pikku lapsista. Tuon ikäiset kaipaavat paljon omanikäistään seuraa ja siellä ne kaverit ovat hoidossa eskarin jälkeen lähes kaikki.

 

[vierailija]

Aikä vähän tuo lapsi viettää aikaa oman isänsä kanssa, vain joka toinen viikonloppu.

Selkeästi sinulla ei ole kokemusta kuin ihan pikku lapsista. Tuon ikäiset kaipaavat paljon omanikäistään seuraa ja siellä ne kaverit ovat hoidossa eskarin jälkeen lähes kaikki.

Ei toki ole muuta kokemusta kuin se, että olen itsekin ollut lapsi. Kiitos kommentista, itsestä äkkiseltään kuulostaa vaan suurelta määrältä 4h päivässä eskaria + hoitotunnit päälle.

 

[viisikymppinen isoäiti]

ainahan sen asian vanhemmat päättää loppukädessä. lapsi esittää toiveensa. joka sitten toteutuu tai sitten ei toteudu

 

[vierailija]

ainahan sen asian vanhemmat päättää loppukädessä. lapsi esittää toiveensa. joka sitten toteutuu tai sitten ei toteudu

Kiitos vastauksesta.
Tässä meidän tilanteessa tosiaan monesti tuntuu, että lapselle annetaan liikaa päätäntävaltaa ja mennään liikaa lapsen haluamisten mukaan. Mun mielestä ihan ok, että lapsella joskus on tylsää ja että joskus sanotaan jopa ei. Lapsesta huomaa, että pettymystä on todella hankala käsitellä, meillä kun ei koko ajan järjestetä "leipää ja sirkushuveja".