lapsen väkivalta

[raksmaitaks]

Mitäpä mieltä seuraavasta: saako lapsi käyttää väkivaltaa toista lasta kohtaan missään muodossa? On aivan selvää että (ainakaan toivottavasti) kukaan ei halua oman lapsensa hyökkäävän toisen lapsen kimppuun.

Mutta entä jos onkin niin että toinen lapsi hyökkää oman lapsesi kimppuun? Saako lapsesi silloin puolustautua, eli "antaa takaisin"?

Ja jos viedään vielä pidemmälle: jos lapsesi kimppuun ja häntä fyysisesti satuttanut toinen lapsi on tehnyt sitä toistuvasti? Oma lapsesi on siis usein tullut itkien kotiin ja kertonut että (joka kerta sama) lapsi on taas lyönyt, potkinut tms. häntä?

En valaise tilannetta vielä enempää, haluan lukea asiasta vastauksianne...koskettaa nimittäin perhettämme tällä hetkellä tämä aihe.

 

[Keittiönoita]

Aloittaa ei saa, mutta itseään saa ja PITÄÄ puolustaa.

 

[Tumpula]

Mä olen ajatellut ohjeistaa että ensin yritetään hoitaa tilanne nätisti, puhumalla tai poistumalla paikalta. Jos hyökkäily jatkuu niin ei kun takaisin turpaan vaan. :ashamed:
On itseään saatava mun mielestä puolustaa jos tarve vaatii.

 

[Alma Puunaula]

Turpiinsa ei pida ottaa, eli pitaa puolustautua, mutta aloittaa ei saa.

 

[vieras]

Siskoni luokalla oli aikoinaan tämmönen jotain poteva lapsi ja sai jotain ihme kohtauksia. Monasti hyökkäsi myös siskoni päälle ja kynsi yms. siitä sadat kerrat valitettiin mutta oli aika kauan silti luokalla oli jonkin porhon jälkeläinen. Eipä annettu tälle takaisin, mutta normaalisiti olisi varmaan saanut selkäänsä.

 

[Tammikuu]

Niin, ylempiä osin peesaten: aloittaa ei sovi, mutta itseään pitää, on pakko, tässä maailmassa, puolustaa. Muuten jää kynnysmatoksi, ja se on monelle liian kova paikka.

 

[Mukamaspipsa]

Aikaisemmin olin sitä mieltä, että pitää itte olla fiksu ja ei alentua toisen käyttämään huonoon keinoon, väkivaltaan tässä tapauksessa.

Mutta olen muuttanut mieltäni, ja olen sitä mieltä, että SAA puolustautua. Tietty siinäkin rajansa.

 

[hmm]

peesaan aiempia ja lisään sen, että aina pitää kuitenkin selvittää mitä on tapahtunut ennen lyöntiä tms
pelkästään väkivaltaan puuttuminen ei ole hyvä jos tilannetta edeltää kiusaaminen tai härnääminen.
lapset helposti huomaavat sen nopeasti suuttuvan, ja härnäävät tätä ja ovat sitten innoissaan kun tämä lyöjä joutuu pulaan.

 

[raksmaitaks]

Meillä on aiemmin opetettu että meidän poika EI SAA missään tilanteessa lyödä muita, eikä siis muutenkaan käyttää väkivaltaa. Ollaan opetettu että jos tulee tuollainen tilanne, niin tulee vaan heti kertomaan ja sitten aikuiset puuttuu asiaan. Tämä on sitten johtanut siihen että poika tulee usein itkien kotiin tai sitten tulee heti kertomaan meille kiusanteosta. Hän on myös kertonut tämän väkivaltaisen pojan vanhemmille (naapureita) väkivallasta. Kertominen on johtanut siihen että meidän poika on saanut "reetupukin" maineen ja naapurit eivät taas mitenkään puutu poikansa väkivaltaiseen käyttäytymiseen (he suosivat ns.vapaata kasvatusta ja voi pojat että olis paljon ei-niin-mukavaa-kerrottavaa siltä saralta).

Viimeksi taas naapurin poika oli lyönyt omaa poikaamme kepillä selkään niin että sinne tuli jälki. Menin tietysti komentamaan kunnolla tätä poikaa ja kerroin myös naapurille asiasta (sama reaktio, eli ei reaktiota). Silloin lähti hermo ja sanoin pojallemme että seuraavalla kerralla saa ja pitää jo antaa takaisin tuolle naapurin mukulalle. Sanoin vielä että itse ei saa aloittaa riitaa.

Tänään olin illan pois kotoa ja kun tulin takaisin kertoi poikamme mitä oli pihalla tapahtunut. Olivat leikkineet ja jotenkin taas oli tullut tappelutilanne. Kaksi poikaa (toinen tää naapurin poika) oli hyökännyt poikamme kimppuun. Ja sitten oli meidän jätkä hermostunut ja "antanut selkään" molemmille. Nää molemmat olivat sitten lähteneet omiin koteihinsa melko surkeina ja meen poitsu tullut kotiin selvittämään tilannetta isälleen.

Ja mun on pakko sanoa, niin uskomattoman typerältä kuin se kuulostaakin, että mä olen ylpeä meidän pojasta. Se raukka on ottanut selkäänsä niin monta kertaa. Hän kun on tosi kiltti muutenkin. Ja tää naapurin sälli on oppinut sen jo aikoja sitten että meidän pojan kimppuun voi hyökätä koska vaan. Saipas kakara nenilleen ja ihan oikein sille. Ehkä se nyt ymmärtää jo jättää lapsemme rauhaan ja jos ei, niin saa uudelleen selkäänsä.

Tää on tosi typerää tekstiä, myönnän, mutta jos tietäisitte historian kokonaisuudessaan, niin oon aika varma että olisitte samaa mieltä.

 

[Tumpula]

Sun poika teki ihan oikein.
Mäkin olen ylpeä sun pojasta.

 

[äiti]

Pitäisi myös ottaa huomioon, miksi tämä lapsi on lyönyt. Ja jos löymistä on edeltänyt henkinen väkivalta, niin voisi myös kysyä, että kuinka paljon sitä pitää sietää, ennen kuin menettää hermonsa. Saman ikäisissä lapsissa voi olla verbaalisilta kyvyiltään niin eritasoisia lapsia, että heikompi osapuoli ei välttämättä löydä tai kykene tarpeeksi ärsytettäessä enää muuhun kuin vastaamaan siihen fyysisesti. Lyöminen on ehdottomasti väärin, eikä sitä pidä hyväksyä missään tilanteessa!!! Mutta myös henkinen väkivalta on väärin, mutta sitä on vaikeampi todistaa ja usein käy niin, että siitä ei rangaista. Ja kierre jatkuu,,,,

Eli ihan ensiksi selvittäisin perinpohjin ettei lapseni ole kiusaaja.

 

[raksmaitaks]

Vähän vielä lisään edelliseen tekstiin. Eli sen vuoksikin olen kieltänyt pojaltamme takaisin antamisen, että hän on huomattavasti ikäistään pidempi ja vahvempi. Olen siis pelännyt että kiusaajalle saattaa käydä vakavastikin.

Toinen lisäys vielä noihin naapureihimme. Ei siis ainoastaan poikamme ole kertonut näille vanhemmille, vaan myös me aikuiset ollaan keskenämme asioista tietenkin puhuneet. Mutta kun se ei auta yhtään mitään ja nämä naapurit vähättelevät poikansa tekosia.

Kolmannekseen vielä painotus: kyse ei ole "oma lapsi,naapurin kakara"-jutusta. Kaikki muutkin naapurimme ovat tietoisia asiasta ja ongelmaa ilmenee ainoastaan tällä yhdellä pojalla. Muiden lasten kanssa poikamme tulee toimeen loistavasti ja taloyhtiömme muut lapset eivät tappele keskenään. Naapurin poika tosin hyökkäilee myös muiden kimppuun.

 

[Keittiönoita]

Ymmärrän oikein hyvin =) Junnu otti koulussa ensimmäiset 4 vuotta turpaansa, viidennellä luokalla sillä meni kuppi nurin ja tirvaisi lyöjäänsä kunnolla turpaan. Niin kunnolla, että kouluterveydenhoitaja oli soittanut ambulanssin. Eipä kiusattu junnua koulussa enää sen jälkeen ja sana oli kiirinyt valmiiksi jo yläasteellekin. Sai olla sielläkin rauhassa.

 

[Mamma-78]

Kyllä tuollaisessa tilanteessa mun mielestä voi puolustaa itseään, aivan oikein että antoi takaisin. Jospa se vähän vaikka herättäis näitä vapaasti kasvattavia naapureitasi. Toivottavasti nyt jättää poikasi rauhaan.

 

[raksmaitaks]

Pitäisi myös ottaa huomioon, miksi tämä lapsi on lyönyt. Ja jos löymistä on edeltänyt henkinen väkivalta, niin voisi myös kysyä, että kuinka paljon sitä pitää sietää, ennen kuin menettää hermonsa. Saman ikäisissä lapsissa voi olla verbaalisilta kyvyiltään niin eritasoisia lapsia, että heikompi osapuoli ei välttämättä löydä tai kykene tarpeeksi ärsytettäessä enää muuhun kuin vastaamaan siihen fyysisesti. Lyöminen on ehdottomasti väärin, eikä sitä pidä hyväksyä missään tilanteessa!!! Mutta myös henkinen väkivalta on väärin, mutta sitä on vaikeampi todistaa ja usein käy niin, että siitä ei rangaista. Ja kierre jatkuu,,,,

Eli ihan ensiksi selvittäisin perinpohjin ettei lapseni ole kiusaaja.

Juu ja mä TIEDÄN että mun lapsi ei ole kiusaaja. Ongelman ydin on se, että tällä naapurin pojalla ei ole minkäänlaisia rajoja. Hän saa tehdä ihan mitä lystää (esim. lyödä muita lapsia, naarmuttaa naapurin autoa, potkia taloyhtiön roskiksen rikki, repiä ja rikkoa taloyhtiön omaisuutta yms.yms.). MISTÄÄN ei tule rangaistusta ja tämä lapsi on aivan tarpeeksi fiksu tietääkseen sen. Monta kertaa hän pihallakin leveilee sillä että hän saa esim.olla pisimpään ulkona, hänellä ei ole rajoituksia, hän saa pyöräillä parkkipaikalla vaikka se muilta taloyhtiön lapsilta on kielletty ja näitä esimerkkejä riittää...). Vanhemmat eivät vaan puutu. Välillä äiti saattaa huutaa että "jos et nyt lopeta, niin saat kotiarestia". Lapsi ei lopeta ja äiti ei anna kotiarestia... Viime kesänä eräs taloyhtiömme lapsista istui korkean portin päällä, joka siis liikkui edestakaisin. Tämä naapurin poika tuuppi porttia niin kauan että sai lapsen portin päältä tiputettua alas. Tippunut lapsi luonnollisesti itki ja naapurin poika vaan hymyili tyytyväisenä. Kaiken huippu on että tämän äiti seisoi vieressä eikä puuttunut millään lailla lapsensa tekemisiin. Ei kieltoa eikä liioin rangaistusta.

Niin ja vielä: yleensä tämä naapuri hyökkää poikamme kimppuun siinä vaiheessa kun poikamme ei suostu juoksemaan hänen pillinsä mukaan. Eli vaikka naapuri haluaisi pyöräillä ja meidän poika potkia palloa. Silloin naapurin poika turhautuu ja hyökkää kimppuun.

 

[Mamma-78]

Pitäisi myös ottaa huomioon, miksi tämä lapsi on lyönyt. Ja jos löymistä on edeltänyt henkinen väkivalta, niin voisi myös kysyä, että kuinka paljon sitä pitää sietää, ennen kuin menettää hermonsa. Saman ikäisissä lapsissa voi olla verbaalisilta kyvyiltään niin eritasoisia lapsia, että heikompi osapuoli ei välttämättä löydä tai kykene tarpeeksi ärsytettäessä enää muuhun kuin vastaamaan siihen fyysisesti. Lyöminen on ehdottomasti väärin, eikä sitä pidä hyväksyä missään tilanteessa!!! Mutta myös henkinen väkivalta on väärin, mutta sitä on vaikeampi todistaa ja usein käy niin, että siitä ei rangaista. Ja kierre jatkuu,,,,

Eli ihan ensiksi selvittäisin perinpohjin ettei lapseni ole kiusaaja.

Juu ja mä TIEDÄN että mun lapsi ei ole kiusaaja. Ongelman ydin on se, että tällä naapurin pojalla ei ole minkäänlaisia rajoja. Hän saa tehdä ihan mitä lystää (esim. lyödä muita lapsia, naarmuttaa naapurin autoa, potkia taloyhtiön roskiksen rikki, repiä ja rikkoa taloyhtiön omaisuutta yms.yms.). MISTÄÄN ei tule rangaistusta ja tämä lapsi on aivan tarpeeksi fiksu tietääkseen sen. Monta kertaa hän pihallakin leveilee sillä että hän saa esim.olla pisimpään ulkona, hänellä ei ole rajoituksia, hän saa pyöräillä parkkipaikalla vaikka se muilta taloyhtiön lapsilta on kielletty ja näitä esimerkkejä riittää...). Vanhemmat eivät vaan puutu. Välillä äiti saattaa huutaa että "jos et nyt lopeta, niin saat kotiarestia". Lapsi ei lopeta ja äiti ei anna kotiarestia... Viime kesänä eräs taloyhtiömme lapsista istui korkean portin päällä, joka siis liikkui edestakaisin. Tämä naapurin poika tuuppi porttia niin kauan että sai lapsen portin päältä tiputettua alas. Tippunut lapsi luonnollisesti itki ja naapurin poika vaan hymyili tyytyväisenä. Kaiken huippu on että tämän äiti seisoi vieressä eikä puuttunut millään lailla lapsensa tekemisiin. Ei kieltoa eikä liioin rangaistusta.

Niin ja vielä: yleensä tämä naapuri hyökkää poikamme kimppuun siinä vaiheessa kun poikamme ei suostu juoksemaan hänen pillinsä mukaan. Eli vaikka naapuri haluaisi pyöräillä ja meidän poika potkia palloa. Silloin naapurin poika turhautuu ja hyökkää kimppuun.

Kuulostaa lapselta joka epätoivoisesti hakee vanhempiensa huomiota ja rajoja itselleen. Rajat on rakkautta, sitä mieltä ainakin minä olen... aika surullista, että vanhemmat ei osaa/jaksa laittaa lapselleen rajoja. Muutama vuosi lisää niin se poika kulkee tupakka huulessa ja kaljapussi kädessä kylillä...

 

[raksmaitaks]

Olen siis saanut palstalaisten, ainakin vielä hereillä olevien ja tänne kirjoittaneiden, hyväksynnän =) . Ei tarvi potea huonoa omaatuntoa, sillä kieltämättä asia vaivasi mua.

 

[raksmaitaks]

Pitäisi myös ottaa huomioon, miksi tämä lapsi on lyönyt. Ja jos löymistä on edeltänyt henkinen väkivalta, niin voisi myös kysyä, että kuinka paljon sitä pitää sietää, ennen kuin menettää hermonsa. Saman ikäisissä lapsissa voi olla verbaalisilta kyvyiltään niin eritasoisia lapsia, että heikompi osapuoli ei välttämättä löydä tai kykene tarpeeksi ärsytettäessä enää muuhun kuin vastaamaan siihen fyysisesti. Lyöminen on ehdottomasti väärin, eikä sitä pidä hyväksyä missään tilanteessa!!! Mutta myös henkinen väkivalta on väärin, mutta sitä on vaikeampi todistaa ja usein käy niin, että siitä ei rangaista. Ja kierre jatkuu,,,,

Eli ihan ensiksi selvittäisin perinpohjin ettei lapseni ole kiusaaja.

Juu ja mä TIEDÄN että mun lapsi ei ole kiusaaja. Ongelman ydin on se, että tällä naapurin pojalla ei ole minkäänlaisia rajoja. Hän saa tehdä ihan mitä lystää (esim. lyödä muita lapsia, naarmuttaa naapurin autoa, potkia taloyhtiön roskiksen rikki, repiä ja rikkoa taloyhtiön omaisuutta yms.yms.). MISTÄÄN ei tule rangaistusta ja tämä lapsi on aivan tarpeeksi fiksu tietääkseen sen. Monta kertaa hän pihallakin leveilee sillä että hän saa esim.olla pisimpään ulkona, hänellä ei ole rajoituksia, hän saa pyöräillä parkkipaikalla vaikka se muilta taloyhtiön lapsilta on kielletty ja näitä esimerkkejä riittää...). Vanhemmat eivät vaan puutu. Välillä äiti saattaa huutaa että "jos et nyt lopeta, niin saat kotiarestia". Lapsi ei lopeta ja äiti ei anna kotiarestia... Viime kesänä eräs taloyhtiömme lapsista istui korkean portin päällä, joka siis liikkui edestakaisin. Tämä naapurin poika tuuppi porttia niin kauan että sai lapsen portin päältä tiputettua alas. Tippunut lapsi luonnollisesti itki ja naapurin poika vaan hymyili tyytyväisenä. Kaiken huippu on että tämän äiti seisoi vieressä eikä puuttunut millään lailla lapsensa tekemisiin. Ei kieltoa eikä liioin rangaistusta.

Niin ja vielä: yleensä tämä naapuri hyökkää poikamme kimppuun siinä vaiheessa kun poikamme ei suostu juoksemaan hänen pillinsä mukaan. Eli vaikka naapuri haluaisi pyöräillä ja meidän poika potkia palloa. Silloin naapurin poika turhautuu ja hyökkää kimppuun.

Kuulostaa lapselta joka epätoivoisesti hakee vanhempiensa huomiota ja rajoja itselleen. Rajat on rakkautta, sitä mieltä ainakin minä olen... aika surullista, että vanhemmat ei osaa/jaksa laittaa lapselleen rajoja. Muutama vuosi lisää niin se poika kulkee tupakka huulessa ja kaljapussi kädessä kylillä...

Olen kanssasi erittäin paljon samaa mieltä. Mutta nuo vanhemmat kyllä osaisivat ja jaksaisivat,mutta kun he ovat sitä mieltä ettei tarvitse. He ovat taloyhtiössämme ainoat jotka eivät huomaa lastensa (pienemmästä on kovaa vauhtia tulossa samanlainen) väärää käytöstä.

 

[raksmaitaks]

Sun poika teki ihan oikein.
Mäkin olen ylpeä sun pojasta.

Kiitos :hug:

 

[raksmaitaks]

Ymmärrän oikein hyvin =) Junnu otti koulussa ensimmäiset 4 vuotta turpaansa, viidennellä luokalla sillä meni kuppi nurin ja tirvaisi lyöjäänsä kunnolla turpaan. Niin kunnolla, että kouluterveydenhoitaja oli soittanut ambulanssin. Eipä kiusattu junnua koulussa enää sen jälkeen ja sana oli kiirinyt valmiiksi jo yläasteellekin. Sai olla sielläkin rauhassa.

Kuulostaa ihan mun pikkuveljeltä . Hänellä oli samoin. Kiltti poika jota kiusattiin kovastikin. Sitten veli kasvoi päätä pidemmäksi muita ja kerran meni hermot. Siinä sai useampikin kiusaaja turpaansa, mutta siihen tosissaan loppui kiusaaminen .