Lapsen sukunimestä vääntöä :(

Meille tuli isän sukunimi koska päätin että otan miehen sukunimen kunjos menemme joskus naimisiin. Jos olisin halunnut ehdottomasti pitää oman sukunimeni olisi lapselle tullut minun sukunimeni,

 

Asumme ulkomailla, joten painottaisin kansainvälisyysnäkökohtaa. En ole myöskään yhdistelmänimien fani enkä varsinkaan kansainvälisen ja supisuomalaisen yhdistelmän kannalla.
Eli kansainvälisempää vaihtoehtoa kannattaisin.

No olisiko se tuo "Chevalier" sen kansainvälisempi, kyllähän sekin yhdestä maasta juurtaa juonensa. Ei sitä Kiinassa sen paremmin osata lausua kuin Kuitustakaan.

Hankalaa tämä on...
Olen nyt vähän sillä kannalla, että lapsen nimeksi joko ainoastaan miehen nimi tai minun nimeni, ei yhdistelmää. Tuntuisi kuitenkin orvolta luopua nimen osalta lapsesta, asummehan jo miehen kotimaassa, joten minulla ei sitten olisi mitään omaa täällä...

Ja sen jälkeen kun eroatte, niin sinulla ei ole enää sitä lastakaan. Mies pitää siitä varmasti huolen. Turha siis saivarrella tällaisilla pikkujutuilla.

 

Ja sen jälkeen kun eroatte, niin sinulla ei ole enää sitä lastakaan. Mies pitää siitä varmasti huolen. Turha siis saivarrella tällaisilla pikkujutuilla.

Jep jep , järjen jättiläinen.

 

Asumme ulkomailla, joten painottaisin kansainvälisyysnäkökohtaa. En ole myöskään yhdistelmänimien fani enkä varsinkaan kansainvälisen ja supisuomalaisen yhdistelmän kannalla.
Eli kansainvälisempää vaihtoehtoa kannattaisin.

No olisiko se tuo "Chevalier" sen kansainvälisempi, kyllähän sekin yhdestä maasta juurtaa juonensa. Ei sitä Kiinassa sen paremmin osata lausua kuin Kuitustakaan.

Hankalaa tämä on...
Olen nyt vähän sillä kannalla, että lapsen nimeksi joko ainoastaan miehen nimi tai minun nimeni, ei yhdistelmää. Tuntuisi kuitenkin orvolta luopua nimen osalta lapsesta, asummehan jo miehen kotimaassa, joten minulla ei sitten olisi mitään omaa täällä...

Ja sen jälkeen kun eroatte, niin sinulla ei ole enää sitä lastakaan. Mies pitää siitä varmasti huolen. Turha siis saivarrella tällaisilla pikkujutuilla.

Onneksi asumme ihan sivistysvaltiossa, jossa on laki ja järjestys voimissaan. Ei pääse tuollaista tapahtumaan.

 

Jep jep , järjen jättiläinen.

No hei daa-ah! Siks miäkin oikeesti annoin lapselle oman sukunimeni ettei kukaan vie sitä :xmas:

 

Mulla on kaveri joka on naimisissa ulkomaalaisen naisen kanssa. Kun heille syntyi lapsi niin he hakivat lupaa yhdistelmänimelle ja saivat sen. Eli kansalaisuus oli kyllä ennen nimeä.

Asuvat Suomessa?

Jep!

 

Mulla on kaveri joka on naimisissa ulkomaalaisen naisen kanssa. Kun heille syntyi lapsi niin he hakivat lupaa yhdistelmänimelle ja saivat sen. Eli kansalaisuus oli kyllä ennen nimeä.

Asuvat Suomessa?

Jep!

Jo asuu ulkomailla, ei siellä annetulle yhdistelmänimelle tarvitse hakea Suomessa lupaa. Kansalaisuuden saa tässä tapauksessa oli nimi mikä hyvänsä.

 

Edelleen kaipailen ideoita siihen, miten saan myytya miehelleni ajatuksen siitä, että vauvallemme annetaan vain minun nimeni. Yksi idea on se, että sanon tämän olevan Suomen käytännön, jos vanhemmat eivät ole naimisissa. Muitakin perusteluja saatetaan tarvita...

No niinhän se onkin Suomessa käytäntönä Äidistä on aina varmuus, isästä ei välttämättä

 

en ole ikinä kuullutkaan että ois lapsella äidin sukunimi!
Ehdottomasti miehen siis!

Kannattais sinunkin se hyväksyä ja ottaa itselle sama!
Niin on moni muukin tehnyt. Yhdistelmänimet ovat kauheita.
Ja minä ainakin rakastan miestäni ja haluan olla hänen kanssaan saman
sukuniminen.

TÄH?"?"?! siis oikeasti? Meillä lapsella on minun sukunimi.

 

Entä jos isä saa valita etunimet ja sinä sukunimen?

 

Mulla on kaveri joka on naimisissa ulkomaalaisen naisen kanssa. Kun heille syntyi lapsi niin he hakivat lupaa yhdistelmänimelle ja saivat sen. Eli kansalaisuus oli kyllä ennen nimeä.

Asuvat Suomessa?

Jep!

Jo asuu ulkomailla, ei siellä annetulle yhdistelmänimelle tarvitse hakea Suomessa lupaa. Kansalaisuuden saa tässä tapauksessa oli nimi mikä hyvänsä.

Mut kun siis asuvat Suomessa ja lapsi syntyi Suomessa, eli lapsi on automaattisesti Suomen kansalainen. Äiti halusi kotimaansa tapojen mukaan lapselle kummankin vanhemman sukunimen. Maistraatti hyväksyi sen hyvin perustellun hakemuksen perusteella.

 

Minä annoin lapselleni oman sukunimen. En edes suostunut keskustelemaan!

Lukematta koko ketjua, näin tein minäkin. En halunnut kolmatta sukunimeä oveen, kun vanhimmat lapset oli isänsä nimellä ja minä otin tyttönimen takaisin 13v eron jälkeen.

 

en ole ikinä kuullutkaan että ois lapsella äidin sukunimi!
Ehdottomasti miehen siis!

Kannattais sinunkin se hyväksyä ja ottaa itselle sama!
Niin on moni muukin tehnyt. Yhdistelmänimet ovat kauheita.
Ja minä ainakin rakastan miestäni ja haluan olla hänen kanssaan saman
sukuniminen.

Siis oikeesti?

Jaa, kyllä mun lapsillani vaan on mun nimeni. Sorry jos se sua ärsyttää

 

en ole ikinä kuullutkaan että ois lapsella äidin sukunimi!
Ehdottomasti miehen siis!

Kannattais sinunkin se hyväksyä ja ottaa itselle sama!
Niin on moni muukin tehnyt. Yhdistelmänimet ovat kauheita.
Ja minä ainakin rakastan miestäni ja haluan olla hänen kanssaan saman
sukuniminen.

No nyt kuulet. Minun lapsillani on minun sukunimeni. Äijän kaikilla lapsilla on äitiensä sukunimet.

 

Meidän lapsillamme on minun nimeni. En tässä periksi antanut ja mies kyllä sen tiesi jo ennen raskautta.

Nämä asiat kannattaa keskustella hyvin ennen raskautta...

 

Minä olen sen verran vanhanaikainen, että miehen sukunimi koko perheelle, vaimolle voi olla molemmat, mutta lapselle miehen nimi.

 

Mulle on aivan itsestään selvää, että lapsilla on miehen sukunimi vaikka olemme (toistaiseksi) avoliitossa. Lähinnä ehkä siksi, että ennen pitkää menemme naimisiin ja otan miehen nimen. Sekin on aivan itsestään selvää että otan. Mutta mä olenkin nuori konservatiivi.

 

Minä olen sen verran vanhanaikainen, että miehen sukunimi koko perheelle, vaimolle voi olla molemmat, mutta lapselle miehen nimi.

Nykyään ei kannata olla vanhanaikainen, eroja tulee niin helposti. Onpahan sitten lapsella ja äidillä sama sukunimi. Minä ainakin opin ekasta erosta, että joskus voi olla itsekäs ja tehdä juuri niin kuin haluaa.

 

Minä olen sen verran vanhanaikainen, että miehen sukunimi koko perheelle, vaimolle voi olla molemmat, mutta lapselle miehen nimi.

Nykyään ei kannata olla vanhanaikainen, eroja tulee niin helposti. Onpahan sitten lapsella ja äidillä sama sukunimi. Minä ainakin opin ekasta erosta, että joskus voi olla itsekäs ja tehdä juuri niin kuin haluaa.

Mä en luopuisi tästä nykyisestä sukunimestä eronkaan jälkeen, ja jos luopuisinkin niin ottaisin sekä itselleni että lapsilleni isoäitini tyttönimen . Eli olisi sama sukunimi joka tapauksessa sekä äidillä että lapsilla.

 

Entä jos isä saa valita etunimet ja sinä sukunimen?

Hänen mielestään olisi hauska antaa perussuomalainen nimi kuten Ukko, Jussi tai Pekka. On lukenut Kalevalaa vähän liikaa Ei ehkä kuitenkaan...

 

Minä olen sen verran vanhanaikainen, että miehen sukunimi koko perheelle, vaimolle voi olla molemmat, mutta lapselle miehen nimi.

Nykyään ei kannata olla vanhanaikainen, eroja tulee niin helposti. Onpahan sitten lapsella ja äidillä sama sukunimi. Minä ainakin opin ekasta erosta, että joskus voi olla itsekäs ja tehdä juuri niin kuin haluaa.

Kun kerta olen mennyt miehen kanssa naimisiin ja lapsiakin hankkinut, niin ei voi kaikkea suunnitella sen mukaan että JOS tulee ero, vaan asenteella että yhdessä ollaan. JOS ero tulee, niin mikään ei estä äitiä ja lapsia ottamasta äidin sukunimeä. Siihen asti ollaan naimisissa ja samannimisiä.

 

Ei pidä paikkaansa. Mun kummipoika on syntynyt Tanskassa ja hänen äitinsä asui silloin siellä. Pojan äidin kansalaisuus oli kuitenkin Suomen. Lapsen kansalaisuus menee äidin kansalaisuuden mukaan.
Erikseen voi anoa toisen maan kansalaisuutta.

Ja mun useamman suomalaisen ystävän lapsi on syntynyt ulkomailla, saanut synnyinmaansa kansalaisuuden, ja suurlähetystöön on sitten ilmoitettu että tällainen lapsi on syntynyt silloin ja silloin & hänelle haluttaisiin Suomen kansalaisuus
Äideillä toki itsellään kaksoiskansalaisuus.

Näin se menee vaikka äidillä olisi vain Suomen kansalaisuus. Eli jos ulkomailla syntyy ja haluaa suomalaiseksi, pitää suurlähetystöön tehdä ilmoitus.

Ei mun sisko kyllä oo tehny. Mut se poika on tosiaan syntyny 1990-luvulla, olisko käytäntö muuttunut?

 

Ei pidä paikkaansa. Mun kummipoika on syntynyt Tanskassa ja hänen äitinsä asui silloin siellä. Pojan äidin kansalaisuus oli kuitenkin Suomen. Lapsen kansalaisuus menee äidin kansalaisuuden mukaan.
Erikseen voi anoa toisen maan kansalaisuutta.

Ja mun useamman suomalaisen ystävän lapsi on syntynyt ulkomailla, saanut synnyinmaansa kansalaisuuden, ja suurlähetystöön on sitten ilmoitettu että tällainen lapsi on syntynyt silloin ja silloin & hänelle haluttaisiin Suomen kansalaisuus
Äideillä toki itsellään kaksoiskansalaisuus.

Näin se menee vaikka äidillä olisi vain Suomen kansalaisuus. Eli jos ulkomailla syntyy ja haluaa suomalaiseksi, pitää suurlähetystöön tehdä ilmoitus.

Ei mun sisko kyllä oo tehny. Mut se poika on tosiaan syntyny 1990-luvulla, olisko käytäntö muuttunut?

Mites se lapsi muuten olis lisätty Suomen väestörekisteriin?

 

Minä olen sen verran vanhanaikainen, että miehen sukunimi koko perheelle, vaimolle voi olla molemmat, mutta lapselle miehen nimi.

Nykyään ei kannata olla vanhanaikainen, eroja tulee niin helposti. Onpahan sitten lapsella ja äidillä sama sukunimi. Minä ainakin opin ekasta erosta, että joskus voi olla itsekäs ja tehdä juuri niin kuin haluaa.

No voi hyvänen aika. Kai nyt jokainen menee naimisiin asenteella "ikinä en eroa"? Ja hyvä niin. Itse ainakin menen vaikka läpi harmaan kiven tämän suhteen takia, enkä todellakaan ota eroa edes mahdollisena vaihtoehtona huomioon.

 

[
Ei mun sisko kyllä oo tehny. Mut se poika on tosiaan syntyny 1990-luvulla, olisko käytäntö muuttunut?

Mites se lapsi muuten olis lisätty Suomen väestörekisteriin?[/quote]

En minä vaan tiiä, mut mun sisko on Suomen kansalainen, asui pojan syntyessä ulkomailla ja poika on suomalainen. Olisi ollut mahdollisuus hakea sen synnyinmaankin kansalaisuutta. Tosin tästä on aikaa yli 10 vuotta. Mun sisko sai myös lapsilisät silloin Suomesta.