Mutta kun se mieskin haluaisi lapselle oman nimensä... En minä voi tosta noin vaan päättää, että minun nimeni on se joka annetaan... Mies ei missään tapauksessa voi ottaa minun nimeäni, kuulostaisi ihan hullulta ulkomaisen etunimensä kanssa.Alkuperäinen kirjoittaja Raitalankakäärme:
Mun siskonpojalla on äitinsä sukunimi... Mitä ihmeellistä siinä on?Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Kyllä minäkin voisin miehen nimenottaa naimisiinmentäessö, jos se sopisi etunimeeni (eli olisi suomalainen), mutta kun se tässä meidän tapauksessa on ulkomaalainen, enkä halua nimekseni "Tiina Chevalier". Ajatuskin jo puistattaa.Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Me ei edes pahemmin keskusteltu kumpi sukunimi lapselle tulee, oli itsestään selvää että isän. Nyt ollaan jo naimisissa ja en jäänyt kaipaamaan omaa sukunimeäni. Sen veran kai vanhanaikanen
Mulla on kaveri joka on naimisissa ulkomaalaisen naisen kanssa. Kun heille syntyi lapsi niin he hakivat lupaa yhdistelmänimelle ja saivat sen. Eli kansalaisuus oli kyllä ennen nimeä.Alkuperäinen kirjoittaja åboriginaali:Joustetaan. Tai siis sitenhän se homma usein etenee, että ensin lapselle annetaan nimi, ja haetaan vasta sitten kansalaisuutta jonka lapsi tottakai saa, eikä kukaan joudu muuttamaan nimeään kansalaisuuden saadakseenAlkuperäinen kirjoittaja Raitalankakäärme:
Jos ne on teen yhteisiä, niin nimilaki sanoo, että kaikki lapset on samalla nimellä. Ei siis voi olla niin, että esimerkiksi poika on isän nimellä ja tyttö äidin nimellä.Alkuperäinen kirjoittaja MaMa74:Me emme olleet naimisissa esikoisen syntyessä joten edessä oli käynti lastenvalvojan luona isyydentunnustamiseksi. Silloin v.-92 kesti se lastenvalvojan luokse pääsy sen verran pitkään että meillä ehti olla ristiäiset ja silloin ainoa vaihtoehto on äidin sukunimi. Eikä sitä alettu enää myöhemmin vaihtamaan miehen sukunimeen joten sillä perusteella kaikki meidän lapset on minun sukunimellä. Ja kun menimme naimisiin 7 vuotta sitten pidin oman sukunimeni koska olisi pitänyt vaihtaa sekä oma että lasten sukunimet eikä se rumba houkutellut yhtään
Ei pidä paikkaansa. Mun kummipoika on syntynyt Tanskassa ja hänen äitinsä asui silloin siellä. Pojan äidin kansalaisuus oli kuitenkin Suomen. Lapsen kansalaisuus menee äidin kansalaisuuden mukaan.Alkuperäinen kirjoittaja åboriginaali:
Meilläkin näin ja lisäpontta tolle toi,kun en omasta tyttönimestäni niinkään pitänyt ja miehellä harvinainen sukunimi..Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Me ei edes pahemmin keskusteltu kumpi sukunimi lapselle tulee, oli itsestään selvää että isän. Nyt ollaan jo naimisissa ja en jäänyt kaipaamaan omaa sukunimeäni. Sen veran kai vanhanaikanen
Ja mun useamman suomalaisen ystävän lapsi on syntynyt ulkomailla, saanut synnyinmaansa kansalaisuuden, ja suurlähetystöön on sitten ilmoitettu että tällainen lapsi on syntynyt silloin ja silloin & hänelle haluttaisiin Suomen kansalaisuusAlkuperäinen kirjoittaja Finttu:
Alkuperäinen kirjoittaja åboriginaali:
Tarkoitin alussa että olisi tosi outoa, jos minä olen Kuitunen, mies on Chevalier, ja lapsemme olisi Kuitunen-Chevalier tai toisinpäin. Ihan kuin lasta olisi rankaistu lykkäämällä moinen nimi hirviö, jota kukaan muu ei kanna. Jonkinmoinen identiteettikriisi siis kyseessä, minulla ja miehellä, kun ei haluta vauvasta luopua edes nimen osalta...Alkuperäinen kirjoittaja toinen:Meillä on hieman samanlaiset lähtökohdat. Eli mä olen 'Kuitunen' ja mies on 'Chevalier'.
Mutta se ero on, että mun mielestä ei ole ollenkaan hassua, jos toinen vanhempi on eriniminen kuin lapsi. Mä olen lähes koko elämäni kulkenut eri sukunimellä kuin äitini, eikä se ole koskaan ongelmia aiheuttanut tai häirinnyt mitenkään.
Meidänkin lapsesta tulee kaksoiskansalainen ja mekään emme asu Suomessa. En tiedä noista lakiasioista, mutta eipä minun nyt tarvitsekaan tietää. Nimemme ovat niin erilaset, etteivät ne kuulosta yhdistelmänä yhtään hyvälle. Joten me olemme päätyneet siihen, että lapset saavat miehen sukunimen. Mulle ei lopulta ole niin paljon väliä sillä enkä aio vaihtaa nimeäni edes jos menemme naimisiin.
Miehen sukunimi istuu kuitenkin paremmin niiden nimivaihtoehtojen kanssa, joita olemme miettineet. Ja hänen kielellään minun sukunimeni on vaikeampi lausua kuin suomeksi on hänen sukunimensä.
Toivottavasti pääsette ratkaisuun!
Näin se menee vaikka äidillä olisi vain Suomen kansalaisuus. Eli jos ulkomailla syntyy ja haluaa suomalaiseksi, pitää suurlähetystöön tehdä ilmoitus.Alkuperäinen kirjoittaja åboriginaali:Ja mun useamman suomalaisen ystävän lapsi on syntynyt ulkomailla, saanut synnyinmaansa kansalaisuuden, ja suurlähetystöön on sitten ilmoitettu että tällainen lapsi on syntynyt silloin ja silloin & hänelle haluttaisiin Suomen kansalaisuusAlkuperäinen kirjoittaja Finttu:
Äideillä toki itsellään kaksoiskansalaisuus.
Ei sitä synnyinmaan kasalaisuutta lapselle lykätä, jos haluaa vain Suomen ja toisen maan kansalaisuudet. Eli meidän lapsesta ei tule tämän asuinmaamme kansalainen (ei mitään hyötyä että olisi kolmen eri EU-maan kansalainen) vaan vain Suomen ja miehen kotimaan.Alkuperäinen kirjoittaja ap:Näin se menee vaikka äidillä olisi vain Suomen kansalaisuus. Eli jos ulkomailla syntyy ja haluaa suomalaiseksi, pitää suurlähetystöön tehdä ilmoitus.Alkuperäinen kirjoittaja åboriginaali:Ja mun useamman suomalaisen ystävän lapsi on syntynyt ulkomailla, saanut synnyinmaansa kansalaisuuden, ja suurlähetystöön on sitten ilmoitettu että tällainen lapsi on syntynyt silloin ja silloin & hänelle haluttaisiin Suomen kansalaisuusAlkuperäinen kirjoittaja Finttu:
Äideillä toki itsellään kaksoiskansalaisuus.
No nyt kuulet meillä poitsulla on miun sukunimi. Ja vaikka joskus sattuisinkin menemään naimisiin niin oman sukunimeni pidän enkä ota mieheni saati sitten yhdistelmänimeä.Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
No juu, ehkäpä kolmannessa maassa syntyminen sekoittaa vähän käytäntöä. Mutta hakeahan se Suomen kansalaisuus pitää, suurlähetystöstä ilmoitusmenetelmällä. Mitenhän sitten kävisi, jos mitään hakemuksia ei tekisi kumpikaan vanhemmista? Annettaisiinko silloin automaattisesti vain tuon kolmannen maan kansalaisuus? Jonkun maan kansalainenhan sen lapsen lienee oltava jo syntyessään...?Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Ei sitä synnyinmaan kasalaisuutta lapselle lykätä, jos haluaa vain Suomen ja toisen maan kansalaisuudet. Eli meidän lapsesta ei tule tämän asuinmaamme kansalainen (ei mitään hyötyä että olisi kolmen eri EU-maan kansalainen) vaan vain Suomen ja miehen kotimaan.Alkuperäinen kirjoittaja ap:Näin se menee vaikka äidillä olisi vain Suomen kansalaisuus. Eli jos ulkomailla syntyy ja haluaa suomalaiseksi, pitää suurlähetystöön tehdä ilmoitus.Alkuperäinen kirjoittaja åboriginaali:Ja mun useamman suomalaisen ystävän lapsi on syntynyt ulkomailla, saanut synnyinmaansa kansalaisuuden, ja suurlähetystöön on sitten ilmoitettu että tällainen lapsi on syntynyt silloin ja silloin & hänelle haluttaisiin Suomen kansalaisuusAlkuperäinen kirjoittaja Finttu:
Äideillä toki itsellään kaksoiskansalaisuus.
No olisiko se tuo "Chevalier" sen kansainvälisempi, kyllähän sekin yhdestä maasta juurtaa juonensa. Ei sitä Kiinassa sen paremmin osata lausua kuin Kuitustakaan.Alkuperäinen kirjoittaja Ulkosuomalainen:
