Joo ei ole kyllä minunkaan lapsen elämässä ollut kyse rajojen tai rakkauden puutteesta. Lapsella on 2 diagnoosia, jotka molemmat on sellaisia etteivät ne varsinaisesti rajoita mitään "normaalia", vaan aina on ollut normaalikoulussa esim. Hankaloittavat kylläkin kaikkea ihan perustoiminnoista lähtien. En myöskään halua kertoa tarkemmin mistä diagnooseista on kyse, mutta sen voin kertoa että en ole saanut minkäänlaista ohjeistusta tai edes neuvoja miten selvitä noiden diagnosoitujen ongelmatilanteiden hallinnasta. Itse hakenut netistä niin paljon tietoa kuin sieltä on irronnut ja yrittänyt auttaa että lapsi pikkuhiljaa oppisi itse hallitsemaan esim. raivokohtauksia tai estämään niitä. Mutta ei, kun ei vaan taidot riitä. Samaan aikaan pitäisi olla psykologi, lääkäri, sairaanhoitaja ja äiti. Riittämättömyyden tunne on valtava eikä mene päivääkään ettenkö miettisi mitä olisin voinut tehdä toisin jotta sijoitukseen ei olisi tarvinut päätyä. Meillä kuitenkin tuli vastaan niin vaarallisia tilanteita lapsen kasvettua, että oli pakko nostaa kädet pystyyn ja sanoa, en selviä, en osaa mutta en halua että kenellekään meistä sattuu mitään uutta osaamista oppiessa. Väitteen tueksi voisin kertoa että meidän perheellä on sellainen harvinainen paperi sossuilta, jossa lukee "omaavat erittäin hyvät kasvatukselliset tiedot ja taidot". Meillä on siis vakaa aikomus kotiuttaa lapsi kunhan olemme kaikki saaneet reppuumme lisää työkaluja.
Jos joku on kuitenkin sitä mieltä että olen epäonnistunut vanhempana tai hyljännyt hänet, koska olen jatkanut avun hakemista ERITTÄIN haastavan lapsen kanssa selviämiseen, niin toivon tälle ihmiselle mahdollisimman helppoa elämää. Koska tämä on raskasta meille kaikille, enkä toivo tällaisia ratkaisuja kenenkään joutuvan tekemään tai tällaisia tunteita kokemaan. Toivon myös, että ihmiset pystyisivät olemaan myötätuntoisempia, koska vaikeassa elämäntilanteessa oleva ihminen (sijoitettu lapsi tai hänen vanhempi) ei ainakaan hyödy sormella osoittamisesta tai leiman otsaan lyömisestä. En minä halua sitäkään, että minun lapseni otsaan lyödään leima joka sanoo että hänet on kasvatettu epäonnistuneesti ja on siis viallinen. Koska ei ole, vaan todella tärkeä ja rakastettu. Ja siksi sijoitettu.
Ehkä tätä on vaikea ymmärtää, jos ei itse ole joutunut vastaavaan. Toivottavasti harva joutuukaan.