Lapsen sijoitus/huostaanotto

Mitä ajattelettelisitte tuttavasta/kaveristanne jonka lapsi sijoitettaisiin/otettaisiin huostaan ja syynä ei olisi: vanhemman/vanhempien päihteiden käyttö tms. raskaat seikat vaan esim. että vanhemmalla on voimavarat lopussa lapsensa kasvattamisessa, jolla on ns. haastavaa käyttäytymistä ja muitakin ongelmia.

Olisiko sellainen äiti huonompi teidän mielestäni tai epäonnistunut vanhemmuudessaan?

 

Jotkut lapset on niin haastavia, että tavallisilla kasvatustaidoilla ja voimavaroilla varustetut vanhemmat eivät sitä jaksa. Tällöin vanhemmat ovat vastuuntuntoisia, jos antavat lapsen huostaan lapsen parhaaksi. Huostaanotto ei aina tarkoita sitä, että vanhemmissa olisi vikaa.

 

Mielestäni ei olisi.

Tunnen perheen, missä en voi kun ihmetellä että vanhemmat ovat jaksaneet. Olivat meidän perhetuttuja kun olin lapsi. Toinen perheen lapsista oli 10 oppilas, toinen sitten toista ääripäätä. Veti röökiä yläasteella tunnilla sisällä, rikkoi rehtorin silmälasit...ja tällaista.

 

Minuakin kiinnostaa

 

Minä ajattelisin, että hyvä kun perhe hakee apua lapsen parhaaksi. Itsellä on haastava 10v jonka kanssa olen ajoittain melko uuvuksissa ja tiukilla. Joten voin ymmärtää mitä käy läpi vanhempi haastavan lapsen kanssa.

 

Jotkut lapset vaan on vaikeita, siinä ei äidin taikka isän kyvyt vaikuta, jos joku on syntymässään vinksahtanut.

 

Siitä että perheitä ei tueta niin että jaksaisivat. Mieluummin rikotaan lapsen koko elämä. Tällaisen yhteiskunnanko me haluamme?

 

[QUOTE="Miitta";29044159]Siitä että perheitä ei tueta niin että jaksaisivat. Mieluummin rikotaan lapsen koko elämä. Tällaisen yhteiskunnanko me haluamme?[/QUOTE]

Sijoitus tai huostaanottoko rikkoo lapsen elämän? Vai ymmärsinkö oikein.

 

Mun poika juuri muutti aivan ihanaan perheeseen. Tiedän että pojallani on parempi kuin hyvä olla siellä nyt oon alkanut tajuamaan ettei se mun vika ole että poika on tosi vaikea. Eikä se tee musta huonompaa kun en jaksanut tai halunnut enää. Nyt on tämmöinen fiilis. Vaihtunee varmaan vielä moneen kertaan.

 

Sijoitus tai huostaanottoko rikkoo lapsen elämän? Vai ymmärsinkö oikein.

Onhan se vanhempien puolelta hylkääminen, eli siten satuttaa syvästi lasta, varsinkin jos vanhemmat eivät "jaksa" lasta. Tietenkin suurimmassa osassa sijoitettujen/huostaanotettujen lapsien elämää on jo rikkonut vanhempien väkivalta/päihteet/mt-ongelmat tms. Vaikka vanhemmat olisivat olleet kuinka julmia tahansa, lapsi haluaisia aina tulla rakastetuksi vanhempiensa taholta.

Ap:n kysymykseen: En ajattele, että sellainen vanhempi on huonompi, mutta ajattelen, että on epäonnistunut vanhemmuudessa. Suurimmassa osaksi lasten ongelmat johtuvat vanhemmista ja perheen ongelmista. Niissä tapauksissa jossa lapselle on vaikea kehitysvamma tms. ymmärrän, että se ei ole vanhempien syy, vaan uupuvat arjen vaikeuksiin, jossa toivottavasti yhteiskunta ensisijaisesti tukisi lapsen hoitoa kotona.

 

Meidän perhe on yrittänyt vuosia saada apua kotiin, olen sossuille avannut ilomielin ovet meille ja on käyty perhetyötä ja on ollut tukiperhettä matkan varrella. Ne eivät vaan kertakaikkiaan riitä ja loppujen lopuksi ollaan ihan neuvottomia lapsen kanssa josta on tällä välin kasvanut iso (ja vaarallinen.)
Lapselle (tai tässä tapauksessa jo nuorelle) on selitetty asia ja ymmärtää että kyseessä ei ole hylkäys. Olen sanonut että en osaa auttaa, lastensuojelu on pyydetty apuun juuri sen vuoksi, että sieltä löytyy (toivottavasti) ihmisiä jotka osaavat. En ainakaan itse ole kertaakaan sanonut etten jaksa, vaan nimenomaa että motivaatiota löytyy, mutta keinoja ja osaamista ei.

 

Mun poika juuri muutti aivan ihanaan perheeseen. Tiedän että pojallani on parempi kuin hyvä olla siellä nyt oon alkanut tajuamaan ettei se mun vika ole että poika on tosi vaikea. Eikä se tee musta huonompaa kun en jaksanut tai halunnut enää. Nyt on tämmöinen fiilis. Vaihtunee varmaan vielä moneen kertaan.

Saiko sun poika diagnoosin? Teillä vissiin aika äkkiä mennyt tilanne huonoksi? Ikävä kuulla, mutta onneksi pojalla on nyt koti, jossa pystytään vastaamaan hänen tarpeisiin.

 

Useimmissa tapauksissa on kyse vanhempien mt-ongelmista, päihteiden käytöstä ja kykenemättömyydestä tarjota lapselle turvallinen ja hyvä perhe-elämä. Silloin ajattelen että on kaikkien etu, että lapsi huostaanotetaan. Lapsen ei tule kärsiä.

On tilanteita joissa lapsi on hyvin haastava käytökseltään mutta niissäkin on muistettava "Lapsi kuka voi hyvin ja saa rajat & rakkautta, ei ole väkivaltainen tai käytökseltään vaikea jatkuvasti".

 

Useimmissa tapauksissa on kyse vanhempien mt-ongelmista, päihteiden käytöstä ja kykenemättömyydestä tarjota lapselle turvallinen ja hyvä perhe-elämä. Silloin ajattelen että on kaikkien etu, että lapsi huostaanotetaan. Lapsen ei tule kärsiä.

On tilanteita joissa lapsi on hyvin haastava käytökseltään mutta niissäkin on muistettava "Lapsi kuka voi hyvin ja saa rajat & rakkautta, ei ole väkivaltainen tai käytökseltään vaikea jatkuvasti".

Ei muuten pidä paikkansa. Kyllä tämä mun perhetuttu oli vaikea. Todella vaikea. Ja sai kyllä rakkautta ja niitä rajojakin. En nyt kuitenkaan viitsi tarkempaa kertoa, kun joku voisi tunnistaa.

 

[QUOTE="vieras";29044255]Saiko sun poika diagnoosin? Teillä vissiin aika äkkiä mennyt tilanne huonoksi? Ikävä kuulla, mutta onneksi pojalla on nyt koti, jossa pystytään vastaamaan hänen tarpeisiin.[/QUOTE]


Juu pojalla ollu diagnoosi ja muutama vuotta. Huomenna selviää tuleeko uutta diagnoosia vai tuleeko jatkoksi lisää diagnooseja. tällä hetkellä 2 diagnoosia. Meillä oli oikeastaan aina vaikeeta, keväällä sit levis kaikki.

 

Ei muuten pidä paikkansa. Kyllä tämä mun perhetuttu oli vaikea. Todella vaikea. Ja sai kyllä rakkautta ja niitä rajojakin. En nyt kuitenkaan viitsi tarkempaa kertoa, kun joku voisi tunnistaa.

Ei aina ja tietysti teini-ikä erikseen! Siihen luonnollisesti kuuluu vaikeudet ja uhoaminen "normaaleillakin" lapsilla. Mutta noin yleisesti ottaen jos puhutaan kouluikäisistä lapsista, hyvinvoiva ja kasvatettu lapsi käyttäytyy sen mukaisesti myös ulospäin.

 

[QUOTE="vieras";29044282]Ei aina ja tietysti teini-ikä erikseen! Siihen luonnollisesti kuuluu vaikeudet ja uhoaminen "normaaleillakin" lapsilla. Mutta noin yleisesti ottaen jos puhutaan kouluikäisistä lapsista, hyvinvoiva ja kasvatettu lapsi käyttäytyy sen mukaisesti myös ulospäin.[/QUOTE]

Varmasti useimmiten. Mutta todellakin on aivan mahdottomiakin tapauksia niin ettei taustalla ole mitään perheongelmia.

Tässä kertomassani esimerkissä vanhemmat ovat aivan ihania (toinen oli äitini työkaveri), toinen heidän lapsistaan on suurin piirtein enkeli ja sai kymppejä kokeista. Tämän toisen kohdalla kokeilivat kaikkea, ihan pienestä lapsesta asti, mutta mikään ei toiminut. Vieläkin on ihan kummallinen (nykyään mies).

 

Varmasti useimmiten. Mutta todellakin on aivan mahdottomiakin tapauksia niin ettei taustalla ole mitään perheongelmia.

Tässä kertomassani esimerkissä vanhemmat ovat aivan ihania (toinen oli äitini työkaveri), toinen heidän lapsistaan on suurin piirtein enkeli ja sai kymppejä kokeista. Tämän toisen kohdalla kokeilivat kaikkea, ihan pienestä lapsesta asti, mutta mikään ei toiminut. Vieläkin on ihan kummallinen (nykyään mies).

Voi olla totta, mutta ulospäin ei aina näy perheen ongelmat. Se, että toinen lapsi oli kuin enkeli ja sai kymppejä ei sekään vielä kerro mittän. Lapset reagoivat erilailla ongelmiin esim. toinen miellyttää ja pitää pahanolon sisällään ja toinen purkaa pahoinvoinnin agressiivisesti ulospäin.

Tällä en tarkoita, että näin olisi sun mainitsemassa tapauksess, vaan vain huomauttaa, että ulkopuoliset läheisetkään eivät välttämättä tiedä mitään.

 

[QUOTE="vieras";29044302]Voi olla totta, mutta ulospäin ei aina näy perheen ongelmat. Se, että toinen lapsi oli kuin enkeli ja sai kymppejä ei sekään vielä kerro mittän. Lapset reagoivat erilailla ongelmiin esim. toinen miellyttää ja pitää pahanolon sisällään ja toinen purkaa pahoinvoinnin agressiivisesti ulospäin.

Tällä en tarkoita, että näin olisi sun mainitsemassa tapauksess, vaan vain huomauttaa, että ulkopuoliset läheisetkään eivät välttämättä tiedä mitään.[/QUOTE]

Ymmärrän mitä tarkoitat ja näinhän se on.

Enkä nyt vastaile siksi että halua saada laitetuksi viimeisen viestin. Mutta harmittaa vähän niiden puolesta keillä oikeasti on kyse vain todella ongelmalapsesta kun yleisesti ajatellaan että vika kuitenkin on aina vanhemmissa. Apua hakiessakin perhe saattaa syyttä jotutua kauhean prässin alle.

Esim. tämä mun kertoma esimerkki on siis meidän perhetuttuja, ja tuo poika oli mun luokalla. Heistä siis tiedän varmaksi että yrittivät kaikkensa ja olivat hyvät vanhemmat. Poika kyllä asuikin kotona ihan aikuisikään asti. Mutta helvettiä teki vanhempiensa elämästä.

Mutta ymmärrän nyt siis että sinä et muuta "väittänytkään".

 

Ymmärrän mitä tarkoitat ja näinhän se on.

Enkä nyt vastaile siksi että halua saada laitetuksi viimeisen viestin. Mutta harmittaa vähän niiden puolesta keillä oikeasti on kyse vain todella ongelmalapsesta kun yleisesti ajatellaan että vika kuitenkin on aina vanhemmissa. Apua hakiessakin perhe saattaa syyttä jotutua kauhean prässin alle.

Esim. tämä mun kertoma esimerkki on siis meidän perhetuttuja, ja tuo poika oli mun luokalla. Heistä siis tiedän varmaksi että yrittivät kaikkensa ja olivat hyvät vanhemmat. Poika kyllä asuikin kotona ihan aikuisikään asti. Mutta helvettiä teki vanhempiensa elämästä.

Mutta ymmärrän nyt siis että sinä et muuta "väittänytkään".

Niin onhan se kurjaa, että sellaisessa tilanteessa, jossa lapsi hakee hankaluuksia, vanhempia syytetään. Mä en ole näihin hyvästä perheestä tulleisiin ongelmalapsiin törmännyt, vaan lähipiirissä "ongelmalapsilla" on ongelmavanhemmat, joiden ongelmat näkyy lähipiirille tai eivät näy kuin hyvin harvoille, joten se vaikuttaa minun näkökantaani.

En tiedä millaisista ongelmista on kyse tuttavaperheessäni, joten en osaa siihen eläytyä. Ymmärrän, että huume- ja rikosjuttuihin sekaantuvat nuoret voivat tulla hyvästäkin perheestä ja tällaiset lapsen/nuorenongelmat ovat varmastikin yhtä helvettiä koko perheelle.

 

Joo ei ole kyllä minunkaan lapsen elämässä ollut kyse rajojen tai rakkauden puutteesta. Lapsella on 2 diagnoosia, jotka molemmat on sellaisia etteivät ne varsinaisesti rajoita mitään "normaalia", vaan aina on ollut normaalikoulussa esim. Hankaloittavat kylläkin kaikkea ihan perustoiminnoista lähtien. En myöskään halua kertoa tarkemmin mistä diagnooseista on kyse, mutta sen voin kertoa että en ole saanut minkäänlaista ohjeistusta tai edes neuvoja miten selvitä noiden diagnosoitujen ongelmatilanteiden hallinnasta. Itse hakenut netistä niin paljon tietoa kuin sieltä on irronnut ja yrittänyt auttaa että lapsi pikkuhiljaa oppisi itse hallitsemaan esim. raivokohtauksia tai estämään niitä. Mutta ei, kun ei vaan taidot riitä. Samaan aikaan pitäisi olla psykologi, lääkäri, sairaanhoitaja ja äiti. Riittämättömyyden tunne on valtava eikä mene päivääkään ettenkö miettisi mitä olisin voinut tehdä toisin jotta sijoitukseen ei olisi tarvinut päätyä. Meillä kuitenkin tuli vastaan niin vaarallisia tilanteita lapsen kasvettua, että oli pakko nostaa kädet pystyyn ja sanoa, en selviä, en osaa mutta en halua että kenellekään meistä sattuu mitään uutta osaamista oppiessa. Väitteen tueksi voisin kertoa että meidän perheellä on sellainen harvinainen paperi sossuilta, jossa lukee "omaavat erittäin hyvät kasvatukselliset tiedot ja taidot". Meillä on siis vakaa aikomus kotiuttaa lapsi kunhan olemme kaikki saaneet reppuumme lisää työkaluja.

Jos joku on kuitenkin sitä mieltä että olen epäonnistunut vanhempana tai hyljännyt hänet, koska olen jatkanut avun hakemista ERITTÄIN haastavan lapsen kanssa selviämiseen, niin toivon tälle ihmiselle mahdollisimman helppoa elämää. Koska tämä on raskasta meille kaikille, enkä toivo tällaisia ratkaisuja kenenkään joutuvan tekemään tai tällaisia tunteita kokemaan. Toivon myös, että ihmiset pystyisivät olemaan myötätuntoisempia, koska vaikeassa elämäntilanteessa oleva ihminen (sijoitettu lapsi tai hänen vanhempi) ei ainakaan hyödy sormella osoittamisesta tai leiman otsaan lyömisestä. En minä halua sitäkään, että minun lapseni otsaan lyödään leima joka sanoo että hänet on kasvatettu epäonnistuneesti ja on siis viallinen. Koska ei ole, vaan todella tärkeä ja rakastettu. Ja siksi sijoitettu.
Ehkä tätä on vaikea ymmärtää, jos ei itse ole joutunut vastaavaan. Toivottavasti harva joutuukaan.

 

[QUOTE="Miitta";29044159]Siitä että perheitä ei tueta niin että jaksaisivat. Mieluummin rikotaan lapsen koko elämä. Tällaisen yhteiskunnanko me haluamme?[/QUOTE]

Niinpä!
Lastensuojelussa on se yksi asia päälaellaan. Ok, lapsia pitää suojella mutta ensisijaisesti pitäisi ajatella vanhempia eikä päinvastoin. Tukea, kuunnella, ymmärtää, panostaa heihin! Varsinkin äitiin ja hänen jaksamiseensa. Nyt sensijaan vanhempia lytätään lastensuojelun varjolla, minkäänlaista tukea ei anneta, päinvastoin!

Vanhemmuus pitäisi nostaa uudelleen arvokkaaksi, suojeltavaksi asiaksi. Silloin myös lapsille on paremmat edellytykset hyvään elämään.

Suomessa suositaan perheiden rikkomista. Ääritapaukset on sitten asia erikseen. Todellakaan kaikki huostaanotetut lapset eivät tule näistä ääritapausperheistä vaan ihan jees-perheistä jotka olisivat ehkä tarvineet parempaa tukea ja nimenomaan ymmärrystä ja inhimillisyyttä!

Suomi tuhoa perheitä, siitä olemme kohta toden totta kuuluisia maailmanlaajuisesti. Tänne ei kannata syntyä eikä tänne kannata ulkomailta tulla. Paitsi nyt ehkä pakolaiset joiden perheisiin tuskin niin kovalla kädellä edes puututaan kuten suomalaisten.

Jotain on vialla, pahasti!

Yhteiskunnan perusta on PERHE. Ja jos ei ole niin kohta ei ole koko yhteiskuntaakaan. On vain pelkkää pahoinvointia ja alamäki taattu.

 

Sanoisin että lakia rikotaan, lain mukaan ensin on käytävä läpi kaikki avohuollon toimenpiteet. Vastaus ettei niitä ole, ei riitä -kunnan tai kaupungin tulee ne järjestää.
Toisekseen tänä päivänä suurin yksittäinen huostaanoton peruste ovat koulunkäyntivaikeudet. Täsmennän tätä koska hommasta on tullut törkeää tänä päivänä. Se että lapsi käy joka päivä koulussa, tekee läksynsä ja pärjää useimmissa aineissa ei riitä.
Tästä huolimatta jos lapsen tai vanhempien pärstävärkki ei miellytä tai jos lapsen vanhemmat kieltäytyvät laittamasta lapsensa johonkin testiin SE ON HUOSTAANOTON PERUSTE. Minusta tämä on uskomatonta oikeusvaltiossa.

 

Sijoitus tai huostaanottoko rikkoo lapsen elämän? Vai ymmärsinkö oikein.

Kyllä ja joskus ne onnistuvat siinä oikeasti. Tiedän erään perheen, jossa äiti ajettiin tällä varhaisen puuttumisen kuviolla niin pitkälle että hän teki itsemurhan. Lapsella ei ollut häiriökäyttäymistä ainoastaan kouluvaikeuksia. Kouluvaikeuksilla tarkoitan että hän ei oppinut riittävän nopeasti.
Ymmärrän että itselleen vaaralliset lapset, sekä lapset joiden vanhemmat käyttävät alkoholia tai huumeita joudutaan ottamaan huostaan. Ylivoimaisesti suurin syy huostaanottoihin tänä päivänä ovat kuitenkin kouluvaikeudet. Eivätkä nämä tarkoita sitä että ollaan koulusta poissa tai ei tehdä läksyjä vaan sitä että ei syystä tai toisesta opita riittävän nopeasti.

Näitä tapauksia on ollut useita, enkä minä keksi muuta syytä kuin että perhekodit tarvitsevat kiivaasti asiakkaita. Asiakkaita jotka me maksamme verorahoilla.
Laten tulevaisuus ei näissä tapauksissa muuten ole tutkimustiedon mukaan parantunut yhtään.

 

[QUOTE="Purppura";29079175]Kyllä ja joskus ne onnistuvat siinä oikeasti. Tiedän erään perheen, jossa äiti ajettiin tällä varhaisen puuttumisen kuviolla niin pitkälle että hän teki itsemurhan. Lapsella ei ollut häiriökäyttäymistä ainoastaan kouluvaikeuksia. Kouluvaikeuksilla tarkoitan että hän ei oppinut riittävän nopeasti.
Ymmärrän että itselleen vaaralliset lapset, sekä lapset joiden vanhemmat käyttävät alkoholia tai huumeita joudutaan ottamaan huostaan. Ylivoimaisesti suurin syy huostaanottoihin tänä päivänä ovat kuitenkin kouluvaikeudet. Eivätkä nämä tarkoita sitä että ollaan koulusta poissa tai ei tehdä läksyjä vaan sitä että ei syystä tai toisesta opita riittävän nopeasti.

Näitä tapauksia on ollut useita, enkä minä keksi muuta syytä kuin että perhekodit tarvitsevat kiivaasti asiakkaita. Asiakkaita jotka me maksamme verorahoilla.
Laten tulevaisuus ei näissä tapauksissa muuten ole tutkimustiedon mukaan parantunut yhtään.[/QUOTE]

Tää on jo hirveetä.