Lapsen peliriippuvuus.

[riip.]

Mitä voin tehdä?.
Lapseni on 10 vuotias. Ei koskaan ole pelannut "paljon", eli aina on rajat pelaamisessa ollut. Eli mitään rajatonta peliaikaa meillä ei ole, koskaan ollutkaan.
Mutta lapseni tulee pelaamisesta todella riippuvaiseksi. Siis todella.
Hän miettii vain pelaamista, piirtää peleistä asioita, suuttuu välillä, kun pelit pitää lopettaa, on kiukkuinen, huutaa, kiroilee jne.
Olen pitänyt häntä parhaimmillaan puoli vuotta täydellisessä pelikiellossa, ja silloin ensin parin viikon/kk huudon ja riehumisen jälkeen rauhoittuu. Kaipaa pelaamista, mutta käyttäytyy paremmin.
Olemme sitten pelikiellon jälkeen pikkuhiljaa palautettu pelaamista "palkintoina".
Kun pelipäivä oli viikonloppuisin, jolloin sai pelata 2 tuntia. Silloin mietti koko viikon viikonloppua ja käytös ei onnistunut jne.
Siirryttiin jossain vaiheessa sellaiseen, että lapsi antsaitsee joka päivä 1h peliaikaa, jos käyttäytyy hyvin ja hoitaa läksyt, koulun hyvin. Lapsi on todella sellainen lyhytjänteinen, asioiden ja seurausten on tapahduttava heti, kuten palkitseminen.
Tämä ensin toimikin todella hyvin. Käytös parani ja kiukut ja raivoamiset jäi pois kokonaan. Toimi pitkään.

Mutta sitten taas.
Kaikki alkoi mennä alamäkeen. Mikään muu kuin pelaaminen ei kiinnosta. Jättäisi harrastukset, kaverit, velvollisuudet, ja saa raivareita kun pelaaminen pitää lopettaa.
Tuo riippuvuus on niin silminnähtävää, ja minun silmiini omituistakin.
Miksi tuo riippuvuus tulee?. Lapsesta tulee aivan kuin pieni hirviö lopulta, käytös on siis aivan älytöntä. Mitenkään "masentuneen" oloinen ei ole, vaan kun tekee jotakin muuta, niin on iloinen ja todella vilkas ja sosiaalinen. Mutta tuo pelaaminen vain vie lopulta täydellisesti koko aivokapasiteetin, mitään muuta ei päähän mahdu.

Pitääkö pelaaminen lopettaa loppuiäksi, vai mikä tähän olisi ratkaisu?

 

["adhd"]

No se nyt vain on kivaa hommaa. Ei sitä voi verratakaan muihin harrastuksiin, jos nyt vain sattuu olemaan pelaamisesta innostunut. Liika on toki liikaa, mutta kyllä minä sain mukulana pelata useita tunteja joka päivä ja se nimenomaan rauhoitti kun sai toteuttaa itseään, käyttää aivojaan ja eläytyä kunnolla. Nyt aikuisenakin pelaan kausittain hyvinkin paljon.

 

["zxc"]

Meillä on vähän samantyyppinen tilanne kuin ap:llä. Poika on nyt 8 v ja hänellä on peliaikaa kahtena päivänä. Pelaa ehkä 2-3 h/vko. Mutta kaiken muun ajan suunnittelee pelaamista ja puhuu siitä.
Joskus joku vinkkasi, että käytös johtuu siitä, että pelaamisesta on tehty niin harvinainen asia ja siksi kohoaa kaiken yläpuolelle.
Mutta toisaalta, jos en rajoita pelaamista, niin pelaisi ihan koko ajan.

Voiko tässä äiti olla liian tiukka?

 

[vierailija]

Ei saatana nyt turvat kii vitun mummelit!
Ite ku tuun koulusta nii meen koneelle ja joskus pelaan montakin tuntia! Koulussakin menee ihan hyvin 8.3 keskiarvo! Antakaa nyt lapsen pelata jos se on siinä hyvä koska siitä saattaa tulla hänen työ ja hänestä saattaa tulla hyvinkin rikas ja mitä peliä se pelaa? T: 14v poika