Lapsen mietteitä äidin itsemurha-ajatuksista

[Heili Karjalasta]

Minä olen lapsena ollut sellaisen äidin lapsi, että äitini masennuksissaan mietti paljonkin itsaria. Ei ollut kovin hyvä lapsuus sekään, että joutui oman äidin toilailuja seurailemaan ja elämään sen asian kanssa. Itseasiassa oli todella rankkaa ja jopa pelkäsin välillä, että jos äiti sekoaakin ja tekee jotain pahaa minulle tai veljelleni. Nukuttiin omassa huoneessa, ovi lukittuna, kun yöt olivat niin pelottavia. Olin vaan saanut selville äidin ajatuksia..

No sitten tuli päivä kun muutin kotoa pois, alaikäisenä. Äidin masennus varmasti osa syy sitä asiaa..

..En kauaa ennättänyt asua omissa oloissani, kun äiti yritti sitä hiivatin itsemurhaa. Ja minulle sitten soitettiin sairaalasta, että voiskos tulla katsomaan, että on tehohoidossa ja ei tiedä onko kauan hengissä enää. Olin 17v, täytin seuraavana päivänä 18. Äitini pilasi minun täysikäisyyden ja nuoruuden olemalla itsetuhoinen ja sairastamalla vakavaa masennusta jne.. Jopa minun täysikäisyyden juhlapäivän se meni pilaamaan itsariyrityksellään, eikä edes onnistunut siinä.

Hyvin sekavia ajatuksia se nuoren ihmisen päähän (ja lapsen, sitä jatkui vuosia) toi. En tiennyt rakastanko äitiäni ja rakastaako hän minua jne.. Koska en voinut olla varma. Äitini itsekeskeisyys ja itsekkyys alkoi tuoda vihan tunteita minulle, en voinut ymmärtää sairauttakaan..koska asiasta tuli tavallaan jatkuva minun elämääni..

Nyt aikuisena, kaikenlaista muuta kovaa kokeneena (muunmuassa perheväkivaltaa, aviomiehen kuoleman jne) olen ajatellut asiaa eri näkökulmasta: Sairauden näkökulmasta. Se näkökulma vei aikansa löytää, koska enhän minä osannut ajatella lapsena näin...


JATKUU

..Edelleen äitini on hyvin minäkeskeinen ja itsekäs ihminen. Hän saa vihantunteita edelleen minulle pintaan, mutta olen sinut sen kanssa. Yritän antaa anteeksi pilatun lapsuuteni, mutta aina se tulee elämässäni näkymään tavalla tai toisella.

En aivan kaikkea tähän nyt ala puimaan, mutta muistakaa äidit:

OIKEASTI SUOJELKAA LAPSIANNE KAIKELTA PAHALTA. Suojelkaa, hakekaa apua ja hakeutukaa hoitoon. Älkää antako lastenne nähdä ja kärsiä omasta pahasta olostanne. Älkää olko niin itsekkäitä. Rakastakaa niitä lapsianne. :heart:

 

[tsemppiä]

ja sä oot rohkee kun kerrot näistä asioista ihan mustana

 

[Heili Karjalasta]

ja sä oot rohkee kun kerrot näistä asioista ihan mustana

Eipä ole mitään "menetettävää" vaikka kertoisinkin.. Olen suht avoimesti puhunut noista jutuista ihmisille, jotka minut tuntee ja silleen ei oo mitään valtion salaisuuksia. Ja yksi tapa päästä asioista yli on puhuminen..

 

[mun muru]

Tuttua.. että läheisen mielensairauden oppii hyväksymään vasta aikuisena.
En usko että yksikään lapsi voi koskaan ymmärtää tai edes tarvitse ymmärtää sairasta ihmistä. Se on liikaa vaadittu. Silti moni joka ei ole kokenut vastaavaa niin huutelee että " Lapsen pitää oppia hyväksymään kaikenlaisia ihmisiä". Kyllä siihen tulee raja vastaan jos tarvitsee alkamaan kotioloissa tinkimään lapselle tarkoitetusta turvallisuudentunteesta. Se on mahdotonta ja liikaa vaadittu.

On hyvä neuvo että aikuisen tulisi hakeutua hoitoon ja jos se ei tepsi niin hakeutua toiseen hoitoon ja niin edelleen...

 

[mun muru]

Myös äidin sijaan veli, sisko tai isä voi olla sairas ja lapsi saattaa joutua tämän takia kohtuuttomiin kärsimyksiin koko lapsuutensa. Tällainen lapsi saattaa olla kova ja ankara myös itselleen aikuisena. .. koska on koko ikänsä kääntänyt toisenkin posken....

 

[Heili Karjalasta]

Tuttua.. että läheisen mielensairauden oppii hyväksymään vasta aikuisena.
En usko että yksikään lapsi voi koskaan ymmärtää tai edes tarvitse ymmärtää sairasta ihmistä. Se on liikaa vaadittu. Silti moni joka ei ole kokenut vastaavaa niin huutelee että " Lapsen pitää oppia hyväksymään kaikenlaisia ihmisiä". Kyllä siihen tulee raja vastaan jos tarvitsee alkamaan kotioloissa tinkimään lapselle tarkoitetusta turvallisuudentunteesta. Se on mahdotonta ja liikaa vaadittu.

On hyvä neuvo että aikuisen tulisi hakeutua hoitoon ja jos se ei tepsi niin hakeutua toiseen hoitoon ja niin edelleen...

Kyllä se on käsittämätöntä millaisissa oloissa vielä nykypäivänäkin lapset joutuvat elämään perheessä.. Turvattomuus on tunteista pahin ja sen kanssa eläminen lapsena jättää AINA poikkeuksetta jälkensä.

 

[tulikellukka]

Hienoa,sä olet vahva ja hyvä ihminen.Puhut ääneen ,kerrot ja avaudut. Oletko muuten huomannut,että kun kertoo tällaisia asioita muille,niin usein löytyy joku,jonka lähipiirissä on samanlaisia kohtaloita tai joku tietää aina jonkin tapauksen.Auttaa kun huomaa,ettei ole ainoa.Itsellä on mulla myös "omituinen" lapsuus ja varsinkin nuoruus vanhempien vuoksi.Isäni oli jonkun sortin mielenhäiriöinen,diagnoosi jäi tekemättä,kun kuoli nuorena,ja viina virtasi lapsuuden kodissani (luulin silloin normaaliksi perheeksi omaani,mutta maailma avartui minulle ja totesin,että meillä oli kamalaa)Äitini edelleen ravitsee itseään alkoholilla vapaa-aikansa.
Tsemppiä sulle!

 

[mikrokitumoppi]

En aivan kaikkea tähän nyt ala puimaan, mutta muistakaa äidit:

OIKEASTI SUOJELKAA LAPSIANNE KAIKELTA PAHALTA. Suojelkaa, hakekaa apua ja hakeutukaa hoitoon. Älkää antako lastenne nähdä ja kärsiä omasta pahasta olostanne. Älkää olko niin itsekkäitä. Rakastakaa niitä lapsianne. :heart:

Tämä on ehkä sykähdyttävin kirjoitus mitä olen tältä palstalta koskaan lukenut :flower:
Peesaan 100000%!

 

[Kerttu-Kyllikki]

Ootkos lukenu kirjaa "Ei koskaan liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus", kirjoittanut Ben Furman? Itseäni on auttanut paljon, vaikka oman lapsuuteni problematiikka ei aivan samankaltaista olekaan ollut.

 

[jekku]

Kiitos tästä Heili Karjalasta ja paljon voimia sinulle :hug:

 

[lapsuuden traumoja poteva]

Voi että, olet sinäkin kovia kokenut, jos olen minäkin!
Tekstiäsi lukiessani tuntuu vähemmän kauhealta omat kokemukseni lapsuudestani, vaikka siihen liittyy paljon perheväkivaltaa ja, mustia silmiä, murtuneita luita jne. Olen myös alle kouluikäisenä ollut todistamassa, kun isäni roikotti äitiäni kerrostalorapussa kaiteen yli, aikomuksenaan tiputtaa hänet siitä pää edeltä.
On ollut vieraita miehiä, ja minä siinä "esiliinana", ja eihän sellainen alle kouluikäinen osaa tarpeeksi hyvin valehdella, joten sen taas tieso mitä siitä seurasi...
Mutta juuri näiden kokemusten kautta olen itse oppinut arvostamaan omia lapsiani ja nautin siitä, että heillä on turvallinen elämä, ainakaan kotona ei koskaan tarvitse pelätä ketään eikä mitään.
Halit sinulle!

 

[Heili Karjalasta]

Minä Suojelen Sinua KaikeltaOlen hiihtänyt jään yli seurasaareen
olen ajanut hiomavaunulla sumuisena aamuna
olen seissyt laiturilla kolme
ja nähnyt Kölnin tuomiokirkon
Olen kahlannut rantaveteen
soutanut soutuveneellä sumuisena aamuna
olen seissyt laiturilla hiljaa
ja kuullut äänet kaukaisten laivojen
Olen eksynyt latviassa
kävellyt kaupungin reunan yli
luulin katoavani
mutta pääsin kuitenkin takaisin
ensin vieraiden ihmisten juhliin
ja lopulta kaupunkiin
jossa minut tunnetaan kahviloissa
Minä suojelen sinua kaikelta
mitä ikinä keksitkin pelätä
ei ole sellaista pimeää
jota minun hento käteni ei torjuisi

Jostain syystä tää kappale, varsinkin kertosäe aina sykähdyttää minua ja tuo mieleen oman suhteeni lapsiini...

 

[vieras]

En usko että kukaan mieleltään sairas tahallisesti haluaisi tehdä vahinkoa muille kuin itselleen.

 

[Nipsuneiti]

Samantyyppistä pelossa elämistä oli minunkin lapsuuteni. Ja voin kyllä jokaiselle äidille sanoa, että tuolla tyylillä takuuvarmasti saatte lapsesi vihaamaan sinua. En ikinä aio olla samanlainen omille lapsilleni, vaikka masennusta sairastan. Masennus yksinään ei aiheuta totaalista itsekontrollin menetystä. On paljon luonteesta kiinni, onko niin pirun itsekeskeinen että pitää uhkailla itsemurhalla LASTEN kuullen, ihan vaan heittäytyäkseen marttyyriksi kun lapset eivät tee niinkuin käsketään. Äitini oli ja on niin täynnä itseään, ettei hän kykene näkemään asioita muitten näkökulmasta. Voisinpa sanoa häntä jopa julmaksi ja sydämettömäksi. Kun muilla on ongelmia, hän suhtautuu tunteettomasti ja pitää ongelmia ihmisen omana vikana. Mitä häneen itseensä tulee, hän on todellinen drama-queen, muille ei sitten minkäänlaisia tunteita heru.

Tekstini kuulostaa varmasti aika kylmältä, mutta vihdoin olen tajunnut, ettei minun ole pakko hyväksyä ja ymmärtää äitiäni. Tuon tajuaminen on auttanut minua oman järkeni säilyttämisessä. Eräs psykiatri on minulle sanonut, että voi siitä äidistä välittää kaukaakin. Mikään pakko ei ole hänen seurassaan olla, kun se aiheuttaa ahdistusta ja masennusta. Samainen psy on myös todennut, että minulla on täysi oikeus vihaan äitiäni kohtaan, se ei tee minusta pahaa ihmistä. Tuokin tieto on auttanut.

Osaltaan äidin käytöstä pystyn ajattelemaan myös hänen sairautensa kannalta, mutta se ei todellakaan selitä kaikkia järjettömyyksiä. Masentunut ei ole hullu!

 

[mun muru]

En usko että kukaan mieleltään sairas tahallisesti haluaisi tehdä vahinkoa muille kuin itselleen.

Jos mieleltään sairaalla on narsistisia piirteitä tai muita ( kuten alkoholismi) vastaavia piirteitä jotka heikentävät moraalia tai omaatuntoa niin teot voivat olla jopa tahallisia tai vähintäänkin suurta välinpitämättömyyttä osoittavia.

 

[Saraste]

Kyllä kuulostaa ihan hirveeltä että joutuu yöksi lukita oven, jotta uskailtaisi olla. Tuntuu kyllä että sinusta olisi aika täyspäinen ihminen kasvanut kaikista kokemuksistasi huolimatta. Niin hyvät jutut sulla.
Mä itse oon kasvanut isossa perheessä, jossa isä kuoli meidän ollessa aika pieniä. Äiti hoiti meitä. Viinaa se otti aika paljon, mutta jostain syystä meille lapsille(ainakaan mulle) ei tullut mitään kauheeta turvattomuuden tunnetta. Sllä vaikka meidän äiti joi, se ei ikinä ollut mitenkään uhkaava.

 

[stacy]

itse olen kärsinyt kamalan lapsuuden ja teen kaikkeni että omat lapset saavat erilaisen elämän. nyt kun kaksi vuotta itse ollut tosi pohjalla on työ ja tuska elää niin että lapsilla olisi kaikki hyvin.
pahimilla hetkellä olen ollut täältä lähdössä lasten kanssa. en voisi jättää heitä kylmään maailmaan ilman minua.

 

[luuseri]

Juupelille vaan terveisiä. Toivottavasti lukee.

Mun äiti on ollut tasapainoton ja epäkypsä. Ihan tulee juupeli mieleen kun hänen tekstejään lukenut. Äidin parisuhde myrskyt ovat kuitenkin ajaneet aina minun tarpeideni ja parhaani yli kun olin lapsi. Siksi en voi sympatisoida ns.huonoja äitejä. Huono äiti pilasi minulta niin paljon vaikka luuli yrittävänsä parhaansa.
Paljon enemmän olisi paskan miehen eteen tehnyt.

 

[Kiisseli]

Heili, oletko miettinyt, johtuuko ammatinvalintasi lapsuudestasi? Minulla on myös rankkoja kokemuksia takana, ja hoitajaksi alunperin kouluttauduin...

Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi! Halauksin, Kiisseli

 

[Heili Karjalasta]

En usko että kukaan mieleltään sairas tahallisesti haluaisi tehdä vahinkoa muille kuin itselleen.

Tuolla jo pari muutakin ennätti kertomaan mielipiteensä tähänkin liittyen. Elikä siis kyllä mieleltään sairaan ihmisen persoona voi olla niin itsekäs, että haluaa tehdä vahinkoa toisille..

 

[Heili Karjalasta]

Heili, oletko miettinyt, johtuuko ammatinvalintasi lapsuudestasi? Minulla on myös rankkoja kokemuksia takana, ja hoitajaksi alunperin kouluttauduin...

Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi! Halauksin, Kiisseli

Ollaanpa tästä siun kanssa joskus keskusteltu ja väännetty. Minustahan ei koskaan pitänyt tulla sairaanhoitajaa... ...mutta kuinkas kävikään... Voidaan jatkaa keskusteluja joskus jos sille tuntuu.. (jos siis olet se kiisseli joka miun elämässä pyörii)..

 

[Honeoyne]

Piti ihan erikseen hämmästellä että kirjoitit mustana. Todella iso hatunnosto ja paljon kaikkea hyvää loppuelämääsi! :flower:

 

[TheUnforgiven]

tiedän tasantarkkaan mistä puhut..oma äitini aivan samanlainen..ja kyllä ikimaailmassa en lapselleni sellaista taakkaa ja ahdistusta halua. miettikää oikeasti niitä lapsianne ennenkun alatte itsareista puhumaan..ei voi olla niin itsekeskeinen..pieni lapsi joka sitten syyttää ehkä itseään kaikesta..jää äidittömänä tänne maailmaan itkemään. tajuatteko miten paljon te merkitsette lapsillenne?! ja antakaa lapsillenne terve ja tasapainoinen elämä..

 

[Kiisseli]

Minä kyllä taidan olla ihan toinen kiisseli (en ole rekkautunut koskaan) mutta juttujasi olen lukenut, ne saa aina ajatuksia heräämään. Lisäkouluttauduin, joten enää en hoitajana työskentele, kuitenkin tuntuu että kun itse on kokenut kovia, osaa mennä toisen nahkoihin ihan eri lailla...

Perheessäni ei kovin ollut fyysistä väkivaltaa, mutta syyllistämistä sitäkin enemmän. Vielä nytkään keski-ikäisenä en tahdo syyllistämistä kestää, ja minut on hirveän helppo asettaa syylliseksi kaikkeen. Väkivaltaisessa suhteessa olen aikanani ollut, mutta siitä onneksi osasin lähteä.

 

[Ford Prefect]

:hug:

Mun äiti teki vastaavaa; uhkaili että tappaa ittensä kun meni parisuhteessa huonosti, pillitti mun olkaa vasten, uhkas erolla satamiljoonaa kertaa mulle jne jne.

Sain vahtia ettei vedä jotain nappeja.
Ja kannoin saavia kännioksennuksille.

Et joo oikein helvetin mukava lapsuus. Isä alkoholisti ja äiti jaa jotain? :snotty: :snotty: :snotty: