Lapsen kolmikielisyys. Kokemuksia?

Meillä on mieheni kanssa pikkuinen vauva, ja tässä alkaa pikkuhiljaa miettiä tulevaisuuttakin...

Eli tilanne on seuraava: olen itse suomalainen, mieheni on venäläinen, ja keskenämme puhumme englantia. Osaan kyllä sujuvaa venäjää, mutta en jotenkin koe mielekkääksi vaihtaa kotikieltä venäjäksi. Olemme olleet yhdessä seitsemän vuotta, ja englantiin on vaan niin tottunut. Puhumme molemmat sitä kuitenkin todella sujuvasti, lähes äidinkielen tasoisesti. Toki natiivi luultavasti kuulisi puheestamme, ettei se ole äidinkielemme. Mieheni ei juurikaan puhu suomea.

Tiedän, että molempien vanhempien tulee puhua vain ja ainoastaan omaa äidinkieltä lapselle, ja menemmekin jo niillä linjoilla. Mutta entä sitten se englanti? Toki lapsi kuulee englantiakin jatkuvasti.

Onko kolme kieltä jo liian monta lapselle opittavaksi? Onko ketään, jolla on ollut sama tilanne? Kuulisin oikein mielelläni kokemuksia. Kiitos etukäteen.

 

[QUOTE="Ihmettelevä";29268717]Meillä on mieheni kanssa pikkuinen vauva, ja tässä alkaa pikkuhiljaa miettiä tulevaisuuttakin...

Eli tilanne on seuraava: olen itse suomalainen, mieheni on venäläinen, ja keskenämme puhumme englantia. Osaan kyllä sujuvaa venäjää, mutta en jotenkin koe mielekkääksi vaihtaa kotikieltä venäjäksi. Olemme olleet yhdessä seitsemän vuotta, ja englantiin on vaan niin tottunut. Puhumme molemmat sitä kuitenkin todella sujuvasti, lähes äidinkielen tasoisesti. Toki natiivi luultavasti kuulisi puheestamme, ettei se ole äidinkielemme. Mieheni ei juurikaan puhu suomea.

Tiedän, että molempien vanhempien tulee puhua vain ja ainoastaan omaa äidinkieltä lapselle, ja menemmekin jo niillä linjoilla. Mutta entä sitten se englanti? Toki lapsi kuulee englantiakin jatkuvasti.

Onko kolme kieltä jo liian monta lapselle opittavaksi? Onko ketään, jolla on ollut sama tilanne? Kuulisin oikein mielelläni kokemuksia. Kiitos etukäteen.[/QUOTE]

itse tunsin lapsen, jolla äidinkieli, isänkieli, vanhempien yhteinen kieli ja koulukieli kaikki oli eri. Ja jos oikein ymmärsin, hän ei alakouluikäisenä osannut niistä mitään kunnolla.

Tilanteessanne itse kyllä pitäisin silti ne kolme kieltä. Pitäisin vaan tarkkaan huolen, että lapsi saa paljon virikkeitä noilla vanhempien kielillä. Että kirjoja luetaan ja lapsena kanssa jutellaan jo ihan raskausajasta lähtien oikein erityisen paljon.

en kyllä tiä miten hankalaa olisi käytännössä kolmihenkisessä perheessä kokoajan puhua kahta kieltä vuorotellen riippuen siitä kummalle puhuu. Että vaihtuisiko se vanhempien kieli siinä sitten kuitenkin puolivahingossa venäjäksi...

ja jos nyt näyttäisi siltä joskus leikki-iässä, että lapselle tuottaa kielet vaikeuksia, vaihtaisin sitten sen vanhempien kielen venäjäksi tietty.

 

Kolmikielisyys voi olla rikastus, mutta myös hidastus.
Itse tuossa tilanteessa, jos pitäisi valita, niin perheen kieleksi valkkautuisi kyllä tuo englanti. Sitä kerran puhuu sujuvasti molemmat vanhemmat ja sillä pärjää myös monessa muussakin maassa.
Varsinkaan jos itse et ole sujut venäjänkielen kanssa eikä miehesi taasen puhu suomea.

 

Minä en missään tapauksessa vaihtaisi koko perheen kieltä englanniksi. Silloinhan lapsi ei oppisi äidinkielenveroisesti kummankaan vanhemman äidinkieltä! Ja koska englanti ei ole äidinkielenne, hän ei ehkä sitäkään oppisi normaalin äidinkielen veroisesti vaan jäisi puolikieliseksi.

Jatkaisin joko kuten tähän saakka tai sitten sinä puhuisit suomea, mies venäjää ja yhteinen kielenne olisi venäjä. Näin lapsen kieli kehittyy parhaiten, kun saa oppia molempien äidinkielen ja toisaalta kommunikaatio on yleensä rikkainta ja vivahteikkainta äidinkielellä. Lisäksi lapsi oppii kaksi muuten tärkeää kieltä elämää varten.

 

Me puhutaan miehen kanssa keskenään englantia ja mä puhun lasten kanssa omaa äidinkieltäni ruotsia ja mies omaa äidinkieltään igboa. Lapset on ruotsinkielisessä päiväkodissa ja koulussa. Suomea ne kuulee telkkarista ja kodin ulkopuolella.

Meillä ei ole ikinä tuottanut mitään ongelmia toimia kolmella kielellä eikä lapsetkaan ole siitä mitenkään sekasin menneet hyvin ovat oppineet sekä ruotsia ja igboa ja englantiakin ne oppii ymmärtämään siinä sivussa. Jos miehen kanssa puhutaan niin puhutaan englantia ja sitten jompikumpi puhuu asian lapsille omalla kielellään tai sit ollaan molemmat kieltämässä samaa asiaa, samaan aikaan kahdella kielellä.

 

Minä en missään tapauksessa vaihtaisi koko perheen kieltä englanniksi. Silloinhan lapsi ei oppisi äidinkielenveroisesti kummankaan vanhemman äidinkieltä! Ja koska englanti ei ole äidinkielenne, hän ei ehkä sitäkään oppisi normaalin äidinkielen veroisesti vaan jäisi puolikieliseksi.

Samaa voi siis soveltaa siihen Venäjään, jota äiti ei puhu äidinkielen veroisesti.
Mun mielestä on parempi, että lapsi oppii yhden yhteisen kielen hyvin, jonka kanssa keskustella sujuvasti (englanti), muut kielet on sitten plussaa.
Ihan samaan tapaan ne kakskielisetkin perheet tekee; puhutaan toista ja lapsi oppii siitä huolimatta myös sen toisen kielen. Mikään suomenkielen katoaminen tuskin on kyseessä.

 

meilla aika sama tilanne (tosin miehen kieli eri), lapset nyt reilu 3v ja 1,5v.

Ollaan puhuttu aina kotona englantia ja meilla kylla silla tiella mennaan edelleen. Samoin aika paljon telkkariohjelmat tulee englanniksi. Mina olen kotona lasten kanssa ja puhun suomea. Asutaan miehen kotimaassa ja vanhempi on nyt yksityisessa paivakodissa 3pv viikossa.

Esikoisen puhe on mun mielesta aika selkeasti jaljessa ikatasoa, mutta kehittyy just nyt nopeasti kylla. Ja selkeasti nyt on tullut se, etta puhuu ihmisille silla kielella, mita he puhuvat. Osaa useimmat sanat kaikilla kolmella kielella, mutta lauserakenteissa jne, sijamuodoissa jne. on puutteita. Paivakoti on auttanut asiaa paljon, koska siella on pakko puhua ja yrittaa tulla ymmarretyksi. Halusin lapsen nimenomaan kotimaankieliseen paivakotiin, en englanninkieliseen, koska minusta tarkeinta olisi vahvistaa naita vanhempien aidinkielia, englantia tuntuu kylla oppivan "siina sivussa". Ma olen aika paljon miettinyt tata kieliasiaa, varsinkin kun esikoisen puhetta todella sai odottaa. Laakarien mielesta on kuitenkin ihan normaalia, eika terapian tarvetta ole kun lapsi kuitenkin ymmartaa joka kielella.

Eipa tasta varmaan paljon apua ollut, mutta samoja mietteita taallakin. Meilla kylla se ero, etta itse puhun aika auttavasti miehen kielta (vaikka maassa asutaankin talla hetkella), etta se ei meilla kylla olisi edes vaihtoehto kotikieleksi. Kaippa ne lapset oppii, toivottavasti. Itsella se suurin huoli on ehka se, etta kielenkehityksen hitaus vaikeuttaisi kaverisuhteiden syntymista. Viela ei nayta silta kyllakaan.

Asutteko te ap Suomessa?

 

Meillä on helpompaa kun on vain kaksi kieltä ja toinen on Englanti joka on Suomessa yleinen muutenkin. Meillä lapsille puhutaan kumpikin omalla äidinkielellään. Minä puhun myös miehelleni Suomea koska hän ymmärtää sitä ja mies minulle Englanniksi. Olisiko mahdollista ap:llä jättää Englanti pois ja mies puhuisi sinulle venäjää koska ymmärrät kieltä ja sinä miehellesi Suomea ja vain vaikeissa sanoissa sanoisit asian Venäjäksi? Kun puhuisitte Venäjää kotona enemmän, lapsi oppisi sen paremmin. Englantia ehtii oppimaan sitten koulussakin.