Lapsen koko nimilitanian kaytosta komentaessa

[Gloria Mundi]

Juttelin tuossa typyn kansa (9v) siita etta miksi jotkut ihmiset kayttavat lapsensa koko nimilitaniaa komentaessaan lastaan. Typy kyseli etta miksi mina en koskaan tee niin. Mina en ole siita koskaan tykannyt ja kun oikein mietin asiaa etta miksi en siita tykkaa, tulin siihen tulokseen etta sellaisessa tilanteessa lapsen nimesta tulee 'voimasana' ja minusta siina on jotain vaaraa - siis siina etta lapsen nimi onkin yht'akkia 'voimasana' ja saa negatiivisen merkityksen.

Muita ajatuksia tasta?

 

["kahden äiti"]

Omat vanhempani käyttivät koko nimeäni komentaessaan. En ole sitä kyllä mitenkään huonona pitänyt, mutta en kyllä ole omia lapsiani sillä tavalla komentanut... Ei ole mitenkään tietoinen päätös tällainen. Pelkkä etunimi vain tuntuu minusta sopivammalta/helpommalta niissä tilanteissa.

 

[---]

Juttelin tuossa typyn kansa (9v) siita etta miksi jotkut ihmiset kayttavat lapsensa koko nimilitaniaa komentaessaan lastaan. Typy kyseli etta miksi mina en koskaan tee niin. Mina en ole siita koskaan tykannyt ja kun oikein mietin asiaa etta miksi en siita tykkaa, tulin siihen tulokseen etta sellaisessa tilanteessa lapsen nimesta tulee 'voimasana' ja minusta siina on jotain vaaraa - siis siina etta lapsen nimi onkin yht'akkia 'voimasana' ja saa negatiivisen merkityksen.

Muita ajatuksia tasta?

Jos käytät pelkkää etunimeä komentaessa niin tuleehan silloinkin lapsen nimestä "voimasana". Mun mielestä ei ole mitään eroa sillä käyttääkö vain ensimmäistä vai koko nimeä.

 

[hrmh]

Jos käytät pelkkää etunimeä komentaessa niin tuleehan silloinkin lapsen nimestä "voimasana". Mun mielestä ei ole mitään eroa sillä käyttääkö vain ensimmäistä vai koko nimeä.

ero on että etunimeä käytetään kaikissa muissakin tilanteissa eli ei tule voimasanaksi, mutta jos kokonimeä käytetään ainoastaan komentaessa niin siitä tulee.

 

[hmph]

Puppua!
Se koko nimilitanjan luetteleminen tuo jo sinänsä itselle tyyneyttä, kun ehtii siinä koko nimen lausuttuaan jo purkaa pahimmat raivot päältä pois. =)
En usko, että se tuo mitenkään negatiivista mielikuvaa loppujen lopuksi.

 

[Naisen raivo]

Mun täytyy myöntää että kun kiellän tai komennan pikku sälliä niin jos ei kolmas- neljäs kielto /komennus mene perille niin silloin sanon hyvin painokkaasti pojan koko nimen ja hän yleensä siinä vaiheessa kuulee että olen tosissani asian kanssa. Jos ei sittenkään uskota niin mennään omaan huoneeseen minuutiksi pariksi. En oo koskaan nähnyt siinä mitään pahaa.

 

["vieras"]

Puppua!
Se koko nimilitanjan luetteleminen tuo jo sinänsä itselle tyyneyttä, kun ehtii siinä koko nimen lausuttuaan jo purkaa pahimmat raivot päältä pois. =)
En usko, että se tuo mitenkään negatiivista mielikuvaa loppujen lopuksi.

Musta tuntuu kans, että se on myös itselle sellainen kymmeneen laskemisen korvaus ja usein se pysähdyttää lapsen. Useimmiten käy niin, että sanon sen etunimen moneen kertaan ilman reaktiota ja sitten tulee se litania, niin lapsi tajuaa, että nyt jotain erilaista ja pysähtyy. Usein käytän vain lapsen etunimeä ja sukunimeä, harvoin koko nimilitaniaa.

 

[4gdw]

Minun mielestäni koko nimilitanian luetteleminen tollaisessa tilanteessa luettoloituu niihin dorkimpiin juttuihin, joita ihmiset saattavat tehdä! Minulla vaan tulee mieleen, että oikeesti... Mistä näitä ihmisiä tulee!

 

[Gloria Mundi]

Tuo 'rauhoittuminen' eli siis nimienkaytto 10 laskuun sijasta kuulostaa kylla jarkeenkayvalta. En ole koskaan nimia kayttanyt sita sen enempaa miettimatta - en vaan ole siita tykannyt - ja aina se sarahtaa korvaan kun kuulee tuolla yleisilla paikoilla jonkin aidin raakaisevan sen nimilitanian kauhealla sotaaanella. Tanaan vasta ekaa kertaa mietin sita etta miksi en siita tykkaa - vaikka ymmarran kylla etta se saattaa olla kovastikin tehokas keino huomion saamiseksi.

 

["vieras"]

Mä en huuda sitä koko nimeä millään sotahuutoäänellä. Sellasella käskevällä, vakaalla ja rauhallisella äänellä. Mä luulen, että lapsi ei usein reagoi siihen etunimeen, kun sitä koko ajan käytetään, eikä tajua, että nyt ois ehkä syytä pysähtyä. Sitten kun kuulee koko nimen, niin pysähtyy. Niin se on aikuisellakin, että jos joku sanoo sun etu ja sukunimen, niin taatusti pysähdyt. Enkä usein käytä tuota litaniaa sellasessa pahantekotilanteessa, vaan kun lapsi vaikka leikkii kavereineen ulkona, eikä kuule tai kotona menee vähän överiks (kaikilla kai joskus menee?)

 

[outoo]

Itselle tulee aina mieleen että sitä nimeä pitää oikein mainostaa esim jos kaupassa huutaa kovaan Matti Pekka Einari Lahtinen heti tänne, tyyliin. Kuulostaa naurettavalle ja niin se taitaa tuntua niistä penskoistakin ku ei ne mitään tottele, vauhti vaan kiihtyy