Lapsen kaverin puheet päiväkodissa

["minttuliina"]

En olisi ikinä uskonut että täältä kyselen neuvoa, mutta aihe kalvaa sen verran.

Lapsi (5v) kertoi että ystä, kutsutaan nyt vaikka Sari, on puhunut että hän haluaa kuolla. Sari on saman ikäinen kun lapseni. Tämä siis tuli ihan spontaanisti lapseni suusta, kertoi vaan kesken yleisen keskustelun (emme siis puhuneet mitään kuolemaan liittyvää tms). Minä kysyin lapseltani että miksi Sari oli noin sanonut, tai että miksi hän haluaa kuolla. Lapseni ei osannut sanoa, sanoi vaan että Sari vaan aina sanoo että se haluaa kuolla. Että ihan oikeasti haluaa kuolla

Emme keskustelleet tuosta enempää. Mutta asia jäi minua jotenkin kalvamaan. Lapset toki puhuu asioita joiden merkitystä eivät aina oikein ymmärrä - tai on tavallaan irti aiheesta. Silti huomasin taas miettiväni, pitäisikö asiasta jotain sanoa. Ja jos niin kenelle? PK-tädeille. Mulla itselläni ajatukset juoksee ristiin rastiin. Toisaalta, tuohoan on voinnut olla vaan puhelua...mutta entäs jos ei? Mielipiteitä? ajatuksia?

 

[apap]

Siis päikkykaverista on puhe...anteeksi kirjoitushäröt ja epäloogisuus.

 

[viisikymppinen isoäiti]

olisko joku aikuine päästänyt tuollaisen suustaan, ja hän on sen kuullut. ja nyt toistelee sitä, koska ei käsitä mitä se tarkoittaa

 

[apap]

olisko joku aikuine päästänyt tuollaisen suustaan, ja hän on sen kuullut. ja nyt toistelee sitä, koska ei käsitä mitä se tarkoittaa

Tämä kävi mulla mielessä myös tai hyvinkin vahvasti. Että tuo Sari ei ehkä käsitä mitä puhuu, toistaa vaan "kuulemaansa". Siksi en toisaalta koe asiaa vakavana.

 

[vieras*]

Mä sairastuin masennukseen ensimmäisen kerran pienenä lapsena, ja toivoin kuolevani. Apua sain/tajusin hakea (valitettavasti) vasta nuorena aikuisena. Ottaisin vakavasti, jos kuulisin lapsen puhuvan tuollaista. Ei kyse välttämättä ole mistään vakavasta, mutta haluaisin silti varmistaa.

 

[apap]

Mä sairastuin masennukseen ensimmäisen kerran pienenä lapsena, ja toivoin kuolevani. Apua sain/tajusin hakea (valitettavasti) vasta nuorena aikuisena. Ottaisin vakavasti, jos kuulisin lapsen puhuvan tuollaista. Ei kyse välttämättä ole mistään vakavasta, mutta haluaisin silti varmistaa.

Niin, tässä se toinen puoli just on. Lähipiirissä kokemusta "lapsen" masennuksesta, tai no alakoululaisen. Mutta miten auttaa, on jotenkin arka aihe puhua. Tietysti voisi päiväkodin hoitajille puhua, veikkaan että hekin ovat saattaneet tuota kuulla. Vallankin jos on vaan "yleistä höpinää" eli toistaa jonkun aikuisen sanoja.

 

["vierailija"]

Tietysti voisi päiväkodin hoitajille puhua, veikkaan että hekin ovat saattaneet tuota kuulla. Vallankin jos on vaan "yleistä höpinää" eli toistaa jonkun aikuisen sanoja.

Tosiaan voisi puhua hoitajille!

Jos lapsen lähipiirissä on aikuinen joka hokee, että haluaa kuolla ja lapsikin sitä alkaa toistaa, niin asiat perheessä eivät välttämättä ole kovin hyvin...

 

["vieras."]

Juttele ihmeessä hoitajien kanssa. Saattavat vaikka tietää selityksenkin. Mun miehen lapsella oli vähän samankaltaisia juttuja eskari-ikäisenä. Tämä lapsi ei siis asunut kanssamme, vaan oli joka toinen viikonloppu. Jutut taisivat olla aika monen asian summa. Kouluun meno jännitti, äiti teki ikäviä asioita isälle lapsen nähden ja vaikutteita tuli myös TV-ohjelmista, jotka eivät ehkä olleet ihan sen ikäiselle sopivia.

 

[noooo]

Esikoinen sanoi just joskus 5-6 v välillä, että haluaa kuolla. Mä ajattelin, että kuuluu jotenkin ikään ja kuulostaa rohkealta sanoa niin. Eikä tuon ikäinen ymmärrä sen lopullisuutta. Juteltiin mitä kuolema tarkoittaa ja sanoi ettei haluakaan kuolla. Sen koommin ei puhunut asiasta. Jos kukaan ei puhu lapsen kanssa asiasta, niin sehän voi hokea tuollaista tajuamatta kuolemaa. Ajattelen, että asiasta on hyvä mainita niin että joku juttelisi lapselle.

 

[Vaimo-Rakas]

Lastemme ukki kuoli. Selitimme tietenkin että ukki on päässyt taivaaseen ja on nyt terve ja hyvinvoiva. Omassa surussani maalailin sitten lapsillekin kuvaa aurinkoisesta maailmasta jossa ukki hyppää kärrynpyörää ja nauraa iloisesti. Monta kertaa tuon jälkeen tyttäremme sanoi haluavansa kuolla jotta pääsee sinne taivaaseen. Ei tuon ikäinen ymmärrä kuolemaa kun emme me aikuisetkaan.
Jos tuo "Sari" on muuten normaali, iloinen ja ei vaikuta masentuneelta tms, niin ei kannata ottaa liian vakavasti.

 

[Owl]

Muistaisin, että toinen lapseni ajatteli myös valoisasti ja sillä sanoi noin,
mutta toinen sanoi useampaan otteeseen trauman jälkeen.
Kun oli parempi aika, niin ne jäivät.
Mutta vuosien päästä sanoi kerran ja kertoi, että oli päivän mittaan ollut noita traumaan liittyviä asioita paljon mielessä.

 

["nella"]

meillä kun 5,5vuotias kuuli tädistä joka on kuollut vauvana, kun siitä kyseli kerroin että hän on taivaassa enkelinä. Niin lapsi itkeskeli muutamana päivänä ja sanoi että haluaa kuolla että pääsee näkemään sinin enkelinä. ja kyseli siitä kaikkea. olisi voinut varmaan puhua asiasta hoidossakin,mutta onneksi meidän pph on niin ihana että tulee sitte suoraan kertomaan jos jotain outoa on puhunut.

Lapsi on voinut toki kuulla masentuneelta isoveljeltä/siskolta/kummilta tai vaikka vanhemmalta tuon. Mutta jos joku läheinen on masentunut niin sille masennukselle ei ole mitään poppakonstia millä se heti paranisi!

Mun mies joskus on ollut masentunut ja sanout että tekis mieli kuolla, lapset ei ollu kuulemassa,mutta jos nyt olisivat heränneet ja hiipineet alas niin olis voinutkin kuulla. Siitä huolimatta mies oli hyvä isä, paraneminen kesti vuoden. eipä siitä olis ollut hyötyä tilanteessa jos joku olis päikyn täteille höpissy lapsen puheista(joita siis tässä tapauksessa ei ollut,mutta olis voinut olla).

 

[vieeras]

Kuolemapuheet on päiväkoti-ikäisilläkin ihan "normaaleja", varsinkin jos joku lähipiirissä on hiljattain kuollut. Jos näin ei kuitenkaan ole niin kuolemapuheet voi viitata vaikka Aspergeriin, sillä noilla lapsilla kuoleman kiehtovuus kuuluu osana taudinkuvaan ja voi tosiaan alkaa jo tuossa iässä. Lapset ei kuitenkaan pysty käsittämään kuoleman lopullisuutta vielä tuossa iässä ja enemmänkin se on heille tapa purkaa tunnetilaa, jota ei muuten pysty käsittelemään.

 

[vierailija vain]

niin mun mielstä olisi hyvä kertoa. ihan vaan senkin takia että jos lapsi tosiaan on sen jonkun aikuisen puheesta napannut, niin eikö olisi hyvä että asia menisi eteenpäin kuitenkin ?

 

[lto]

Kannattaa ehdottomasti kertoa päiväkodin tädeille mitä lapsesi on kertonut, niin asia ei jää sua vaivaamaan ja jos on tarvetta, niin tädit voivat jutella lapsen vanhempien kanssa asiasta. Itse ainakin toivoisin, että mulle kerrottaisiin asiasta, jos joku ryhmäni lapsi tuollaisi juttelisi niin etteivät aikuiset kuule lasten keskustelua.

 

[vierras]

Mun lapseni puhui kerran päiväkotiaikana, että hän haluaisi kuolla. Ihmettelin sitä ja kysyin miksi. Hän kertoi haluavansa enkeliksi, koska silloin voisi lentää.