Lapsen kaverin luona ei tarjota välipalaa

[QUOTE="vieraana";29705493]Miksi pitää mennä suoraan koulusta kaverille ja oletataan, että kaverilla tarjotaan syömiset? Eikö olisi paljon järkevämpää mennä ensin kotiin, syödä välipala ja tehdä läksyt ja sitten vasta kaverille?
En minä ainakaan tykkäisi, että meille tultaisiin moneksi tunniksi syömättä notkumaan ja jos perheessä vielä pieni vauva, niin johan olisi meininkiä. Hoidetaan siinä samalla vieraat kuin omatkin vai?[/QUOTE]

Meillä mennään usein suoraan kaverille, kun koulupiiri on aika laaja. Esim me asutaan melkein 2 km päässä koululta, keveri 2,5 km toiseen suuntaan. Tulisi pienelle koululaiselle aika pitkä kävelymatka, jos kävisi lenkin kodin kautta. Ei taitaisi iltapäivä riittää...

Muutenkin ihan ihme keskustelu, täällä suurin osa luokasta menee läheiseen leikkipuistoon iltapäiväkerhoon ja siellä syödään välipala. Tämä välipala on monesti meidän mittapuulla herkkua, lihapiirakkaa, sokeri jugurttia/kiisseliä, en kuitenkaan ole kuullut yhdenkään vanhemman valittavan asiaata.

Eli olisi kiva tietää missä tällaisia valittajia oikein asuu??

 

Eipä sitä töitä tehdä 4kk ikäisen vauvan kanssa

Aika monessa maassa tehdään.

 

[QUOTE="mie vaan";29705565]Meillä mennään usein suoraan kaverille, kun koulupiiri on aika laaja. Esim me asutaan melkein 2 km päässä koululta, keveri 2,5 km toiseen suuntaan. Tulisi pienelle koululaiselle aika pitkä kävelymatka, jos kävisi lenkin kodin kautta. Ei taitaisi iltapäivä riittää...

Muutenkin ihan ihme keskustelu, täällä suurin osa luokasta menee läheiseen leikkipuistoon iltapäiväkerhoon ja siellä syödään välipala. Tämä välipala on monesti meidän mittapuulla herkkua, lihapiirakkaa, sokeri jugurttia/kiisseliä, en kuitenkaan ole kuullut yhdenkään vanhemman valittavan asiaata.

Eli olisi kiva tietää missä tällaisia valittajia oikein asuu??[/QUOTE]

Jeps, sanotaanko näin että jos lapsen välipala kustantaa perheelle liikaa niin siitä vaan soskun luukulle, sitä varten se on.

 

no aika normaalia toimintaa nykyaikana. ei aleta syöttämään vieraan lapsia.

 

Itse olen aina tarjonnut syömistä mukana olleelle kaverillekin. Sitä mitä on, ei viipale leipää ja lasillinen kaakaota ole meitä konkurssiin vienyt. Ruoka on tavallista arkiruokaa, ja jos kaveri sai olla niin pitkään, että meillä oli ruoka-aika, niin ei kun pöytään porukan jatkoksi Teen paljon keittoja, makaronilaatikkoa jne, ja aina niistä riitti yhdelle pienelle syöjällekin. Minä en jaksa ymmärtää, mitä ongelmaa tällaisessa on? Toki niinpäinkin, jotta jos joku ei periaatteesta lapselle halua syömistä antaa, niin siihenkään ei voi velvoittaa.

Ihania aikoja oli nuo jälkikäteen ajatellen. Tänäänkin lämmittelin yksin tähteitä, mies on töissä ja tyttö lähipikkukaupungissa poikakaverin ja kaverien kanssa koulunjälkeisreissulla. Toki nykyään pääsee joskus valmiillekin, kun nuoriso on tullut koulusta meille ja leiponut. Sitä saa meillä aina tehdä, kunhan laittaa ylös puutelistaan seuraavalle kauppakäynnille, jos joku tarvike loppuu.

 

Siis kenestä valittajasta te nyt puhutte ja ketä olette lynkkaamassa ja tuomitsemassa, onkos se edes selvä?

Aloittaja-valittaja juuri valittaa sitä että kaverin vanhempi EI tarjoa hänen lapselleen välipalaa (tarinasta ei käynyt ilmi onko kaverin vanhempi edes kotona - jotkut kun tosiaan käykin töissä), mutta itse hän tarjoaa lapsen kaverille sen välipalan.

Että ei tässä se valittanut mitään kuka ei tarjonnut välipalaa.

 

Tämän takia en hanki lapsia ennen kuin taloudellinen tilanne on sellainen, että on aivan sama syökö meillä pari kolme ylimääräistä henkilöä vaikka joka päivä. Ihan tarpeeksi jäänyt noloja traumoja omasta lapsuudestani, kun vanhemmat patistivat kavereitani kotiin, kun eivät ole halunneet heitä ruokkia, ja suurin syy tähän oli taloudellinen.

 

Mun parhaat muistot ala-asteajoilta on ne kun mentiin kaverin kanssa jommalle kummalle suoraan koulusta, tehtiin yhdessä läksyt ja syötiin välipalaa. Ja meillä oli matkaa alle 500m kaverille, että ihan hyvin olisi voinut mennä kotiin ensin, mutta miksi ihmeessä oltaisi tehty niin, kun kahdestaan oli niin paljon hauskempaa?

 

Tämän takia en hanki lapsia ennen kuin taloudellinen tilanne on sellainen, että on aivan sama syökö meillä pari kolme ylimääräistä henkilöä vaikka joka päivä. Ihan tarpeeksi jäänyt noloja traumoja omasta lapsuudestani, kun vanhemmat patistivat kavereitani kotiin, kun eivät ole halunneet heitä ruokkia, ja suurin syy tähän oli taloudellinen.

Ei kukaan tällä palstalla ole niin köyhä, että välipalojen tarjoaminen lasten kavereille vetäisi vararikkoon, kunhan vaan esitetään ja ollaan tekopyhiä. Mummoni on opettanut että voi aina leipoa pullaa ja leipää itse, mutta vieraille tarjotaan aina jotain. Ei sen tarvitse olla mitään kaviaaria voileipäkeksin päällä.

Mieheni on eteläeuroopasta ja siellä on normaalia että vieraita tulee ja menee, ja on iso häpeä jos talo ei tarjoa edes teekupposta ja pientä syötävää. Ja hänen perheensä on ERITTÄIN köyhä, ei voi edes verrata näihin palstamammoihin jotka saa vähintään perustoimeentulon. Tämä asia on asenteessa, ei varallisuudessa.

Tarjoaisin aina lasteni kavereille pientä purtavaa. Toisaalta jos oma lapseni ei 6 tuntia koulun jälkeen olisi vieläkään kotona, soittaisin lapsen kotiin perheensä luo. Jotenkin tuntuu että suomalaiset vanhemmat ei välitä missä lapset on, ja sitten tapellaan kuka ne ruokkii.
Aika säälittävää. Onneksi mieheni on tuonut kotiimme erilaisen kulttuurin, jossa vieraat ovat tervetulleita eikä heidän kestitseminen ahdista, vaan vieraat tuovat iloa sekä sosiaalista pääomaa perheeseemme.

 

[QUOTE="mie vaan";29705565]Meillä mennään usein suoraan kaverille, kun koulupiiri on aika laaja. Esim me asutaan melkein 2 km päässä koululta, keveri 2,5 km toiseen suuntaan. Tulisi pienelle koululaiselle aika pitkä kävelymatka, jos kävisi lenkin kodin kautta. Ei taitaisi iltapäivä riittää...[/QUOTE]
Meillä on koulusta ohjeistettu, että koulun päätyttyä on mentävä suoraan kotiin (tai iltapäiväkerhoon) . Koulun pihalle tai minnekään muualle ei saa jäädä leikkimään. Tämä sen vuoksi, että koulumatkat ovat koulun vastuulla ja jos koululainen ei mene suoraan kotiin, niin vakuutukset eivät ole voimassa.

 

Meillä on sääntönä että lapset tulee suoraan koulusta kotiin syömään ja tekemään läksyt. Aina eivät toimi näin ja silloin ei voi minkään, mutta ei meillä ole mitään yleistä tarjoilua välipalalla - saattaa olla että olen nimenomaan hankkinut kaksi vanukasta välipalaksi, joten vieraille ei riitä kun ne on omille tarkoitettu. Minusta kaikkien pitäisi pitää huoli omien muksujensa välipaloista - minulle ainakin riittää ihan omien muksujen vahtiminen. Itseasiassa en edes tiedä kenen muksut meillä iltapäiviään viettää, joten en voi heidän välipaloihinsa varautua. Oletan että muutkin lapset hoitavat ensin syömiset ja läksyt kotonaan ja tulevat vasta sitten leikkimään.
yhteen aikaan naapuruston tytteli vietti kesälomapäivätkin milloin missäkin - kotona ei ollut ruokaa, eikä kukaan kaivannut lasta koko päivänä, vaan saattoi kuljeskella pitkin kyliä. Se tilanne oli jo niin surkea että teki mieli ilmoittaa sossuun, mutta onneksi tätä ei jatkunut pitkään vaan mummo tuli sitten kuvioihin edes vähän huolehtimaan niistä lapsista.

 

Kuusi tuntia, eikö teidän lasta kutsuta jo kotiin syömään päivällistä?

 

Edelleen jos koulussa on ruoka jo 10.30 ( kuten meidän tytöllä on) niin se 6 tuntia tulee helposti ruokailujen väliin ilman välipalaa.

Eihän tyttö kylässä koko sitä aikaa ole, vaan ensin koulussa.
Kaverin luona saattaa olla 13.15 -16.15 ja kyllä tuohon väliin Se pienen koululaisen välipala osuu.

Onneksi täällä päin joka talossa jotain pientä on myös saanut.

Ja itse olen kokenut että on turvallisempaa että on kaverilla tai kaveri meillä kuin että ihan yksikseen pitäisi olla.
Tai ainakin mukavampaa ????

Eikä meidän taloutta jäädä yhden tai kahden kaverin voileivät...

 

Mulla on sellainen pieni ongelma, että eräs lapseni kaveri tulee meille päivittäin. Lapseni ei käy heillä koskaan, eli ei ole vuoroin vieraissa.

Kaveria ei koskaan kutsuta meiltä kotiin. Syö koulussa klo 10:30, ja kotiin menee syömään klo 18:30-19:30 päivällisen, joka korvaa siis päivällisen ja iltapalan. Tuo on siis kaverin kertoma aika.

Olen välillä, aika useinkin itse asiassa, tarjonnut tuolle kaverilla sekä välipalan että ruoan. Ongelma on vaan se, että tuo lapsi syö meillä aina kuin viimeistä päivää! Jos en satu olemaan paikalla, kun ottavat välipalaa, saattaa syödä esim lähes paketillisen leikkelettä tai litran jogurttipurkista monta isoa kulhollista, eli reilusti yli puoli litraa. Hotkii aivan hurjaa vauhtia. Pari kertaa olen saanut kiinni, kun on mennyt salaa meillä ahmimaan jotain, kun luulee ettei kukaan huomaa. En tiedä, saako kotona aamupalaa, koska omista lapsistani ainakin voin sanoa että vaikka toki ovatkin nälkäisiä koulusta tullestaan, siinä ruokailussa on kuitenkin joku tolkku, eikä syödä niin kuin ruokaa ei olisi enää ikinä tarjolla.

Mitä tekisitte tuollaisessa tilanteessa? Kaikki ei tunnu olevan kyllä ihan kohdillaan. Ruokin lasta, mutta eihän se poista sitä ongelmaa, mikä siellä kotona on

 

Oma huomio on että 3-4 lapsen perheillä ei ole koskaan varaa ottaa kuin yksi kaveri kylään kerrallaan ja ei koskaan varaa vastavuoroisesti ottaa kaverikin kyytiin, omat penikat saavat luuhata kyllä muilla syömässä vaikka joka päivä ja omat lapsukaiset ovat niin spesiaaleja että toki se on vieraalle äidille ilo kuljetella niitä harrastuksiin samalla kun vie omansa, mutta vieraita kakaroita ei tod mahdu koskaan näiden 3-4 lapsen perheiden kyytiin.

Eniten hyväksikäyttäjia on 4 lapsen perheissä.

suurperheet jostain syystä eivät kehtaa kuljetuttaa ja maksattaa omiaan ja jos niin ovat tosi herkkiä tarjoamaan takaisin.

 

[QUOTE="anis";29704989]Meillä ei syödä leipää, joten en toivo kenenkään sitä lapsilleni syöttävän.[/QUOTE]

Ai kamalaa joku syö leipää :X ihan hirveetä...

 

[QUOTE="huomio";29705994]
suurperheet jostain syystä eivät kehtaa kuljetuttaa ja maksattaa omiaan ja jos niin ovat tosi herkkiä tarjoamaan takaisin.[/QUOTE]

Meillä kulkee 8-lapsisen perheen muksu, sekä mukana menoissa meidän kustannuksella, että syö meillä arkipäivinä 1-2 ateriaa, kesälomilla viikonloppuisinkin, ikinä ei "vastapalvelusta" (no en sitä odota). Kolme muuta muksuistaan kulkevat muilla kavereilla/naapureilla samaan tyyliin.

 

Mun parhaat muistot ala-asteajoilta on ne kun mentiin kaverin kanssa jommalle kummalle suoraan koulusta, tehtiin yhdessä läksyt ja syötiin välipalaa. Ja meillä oli matkaa alle 500m kaverille, että ihan hyvin olisi voinut mennä kotiin ensin, mutta miksi ihmeessä oltaisi tehty niin, kun kahdestaan oli niin paljon hauskempaa?

Ihan samanlaiset muistot!

Ja mikä järkyttävintä, syötiin aina vehnäpaahtoleipää ja voita.

 

Mulla on sellainen pieni ongelma, että eräs lapseni kaveri tulee meille päivittäin. Lapseni ei käy heillä koskaan, eli ei ole vuoroin vieraissa.

Kaveria ei koskaan kutsuta meiltä kotiin. Syö koulussa klo 10:30, ja kotiin menee syömään klo 18:30-19:30 päivällisen, joka korvaa siis päivällisen ja iltapalan. Tuo on siis kaverin kertoma aika.

Olen välillä, aika useinkin itse asiassa, tarjonnut tuolle kaverilla sekä välipalan että ruoan. Ongelma on vaan se, että tuo lapsi syö meillä aina kuin viimeistä päivää! Jos en satu olemaan paikalla, kun ottavat välipalaa, saattaa syödä esim lähes paketillisen leikkelettä tai litran jogurttipurkista monta isoa kulhollista, eli reilusti yli puoli litraa. Hotkii aivan hurjaa vauhtia. Pari kertaa olen saanut kiinni, kun on mennyt salaa meillä ahmimaan jotain, kun luulee ettei kukaan huomaa. En tiedä, saako kotona aamupalaa, koska omista lapsistani ainakin voin sanoa että vaikka toki ovatkin nälkäisiä koulusta tullestaan, siinä ruokailussa on kuitenkin joku tolkku, eikä syödä niin kuin ruokaa ei olisi enää ikinä tarjolla.

Mitä tekisitte tuollaisessa tilanteessa? Kaikki ei tunnu olevan kyllä ihan kohdillaan. Ruokin lasta, mutta eihän se poista sitä ongelmaa, mikä siellä kotona on

ei välttämättä mitään ongelmaa, jostan syystä jotkut lapset syövät kylässä kuin viimeistä päivää. En tiedä miksi.

Ehkä esim joissain4-lapsisissa perheissä ei ole koskaan jugurttia tai ylipäänsä välipalaa tarjolla?

Syödään puuroa aamulla ja illalla?
En tiedä, oikeasti koska jotkut (meitä varakkaampien) perheiden lapset syövät kuin viimeistä päivää, esimurkut. esim paketti paahtoleipää voisi mennä/lapsi ja muutama lasi kaakaota.

 

Meillä vauva syntyi viikko ennen kuin esikoinen aloitti koulun.
Koko tämän kouluvuoden on oman lapsen lisäksi välipalapöydässä ollut 1-5 esikoisen kaveria.
Joskus hirvittää kun juuri ostettu jättipaketti paahtoleipää katoaa nälkäisiin suihin kerralla.
Ei se muuten edes haittaisi mutta kun yleensä se tarkoittaa sitä että saa tehdä ylimääräisen kauppareissun...
Välillä naureskelen, että mulla on epävirallinen ip-kerho täällä kotona.
Mutta minusta on ihanaa kun esikoisen kaverit on tullut tosi tutuiksi.

 

Täällä landella ei käydä ekana kotona välipalalla ihan siitä syystä että joka paikkaan on niin helvetin pitkä matka ettei mihinkään voi mennä kävellen/pyörällä. Jos haen lapsen ja kaverin koulusta meille kylään niin molemmat syövät välipalan, tekevät yhdessä läksyt. Kaverille tarjotaan myös päivällinen ja sitten kaveri viedään kotiin tai vanhempansa tulevat hakemaan. Mutta kyläilyaika jää kyllä silti arkena alle kuuteen tuntiin.

 

Meillä taas naapurin 4v pyytää aika usein leipää, vaikka omat vanhemmat ovat pihalla...
Omalla lapsellani on ruoka- ja välipala-ajat, joten en ala naapurin lapselle erikseen leipää voitelemaan.
En tosin tiedä tietävätkö lapsen vanhemmat, että pyytää ruokaa naapurista?

 

Meillä lapsen kaverit asuvat samassa pihapiirissä, useimmiten leikkivät pihalla ja käyvät välillä sisällä leikkimässä, max. tunnin tai kaksi ovat kylässä. Ja joka kerta meille tullessaan alkaa kaverit kinuamaan jotain syötävää, "onks teil keksejä, saataisko me jotain syötävää tonne huoneeseen jne.". Kerran yksi asteli suoraan jääkaapille, huomasi paketillisen nakkeja ja ilmoitti lapselleni että syyään nakkeja! Kyse on siis eskarilaisista, eivätkä keskenään vietä aikaa meillä tai toisillaan.

Kyllähän se on rasittavaa, koska meillä on aina tietyt ruoka-ajat jolloin syödään. Kaverit asuu naapureissa, joten pääsevät minuutissa parissa kotiinsakin. Oletan, että ruoka-ajat on niiden kavereidenkin perheillä ja siksi en halua tarjoilla mitään, ettei käy niin että lapset ei sitten kotona koskekaan ruokaansa. Enkä halua muutenkaan alkaa yleiseksi koko kylän ruokkijaksi, kyllä se lasten syöminen ja ruokailutavat ja ruokavaliot on kuitenkin perheensisäisiä asioita. Toki voi poikkeuksia olla, mutta noin niinkuin yleisesti en halua että tavaksi otetaan syödä meillä tai oma lapseni syödä muilla. Ja ruoka-aikana meille ei kaverit tule, saavat odottaa pihalla tai mennä ruokailemaan kotiin. Se aika rauhoitetaan ihan meidän perheellemme.

 

Ihmiset todellakin todellakin todellakin on erilaisia. Eipä tulisi mieleenikään olla tarjoamatta lapsen kavereille tai omille kavereilleni jotain purtavaa... Toki kysyn pienempien (omani 5 v) kohdalla vanhemmilta, sopiiko ruokailla meillä (jos vaikka kahden tunninkin vierailuun ajoittuu meidän ruokailumme) ja onko allergioita. Laitatteko te lapsen kaverin odottelemaan olkkariin ja syötte itse?

jos olen varannut esim 6 kyljystä niin oma perhe menee edelle. Se on vaan niin että jos jää nin sitten saa ne muutkin. aian ei vaan voi varautua että kavereita tulee.
Siksi on kohteliasta jäädä vaikka lapsen huoneeseen odottamaan ja jos pyydetään pöytän voi tulla. Meillä ona aina ollut näin ja sitlikin meillä on kaverit aina viihtyneet, jopa monta tuntia.

 

Miksi pitäisi SUUTTUA, jos lapselle tarjotaan kylässä välipala? Jos siis lapsilla ei allergioita. Vai kaatuuko jonkun maailma yhteen välipalaan. Maailmassa on suurempiakin murheita...

no kun on lapsia joille ei sit päivällinen maistu jos on syöty maha täyteen välipalaa. Nyt välipala on vain tuolla 12v:llä. koska koulun terveydenhoitajalta tuli tähän pyyntö, mutta se välipala on yleensä banaani ai yksi voileipä, ei enempää, koska muuten tuolle pojalle ei päivällinen maistuisi, kun on muutenkin huono syömään.