Lapsen impulsiivisuus ja aggressiivisuus

[vierailija]

pakko päästä purkaa johonkin..
mulla levii pää etenkin mun vanhimman lapsen kanssa. 11-vuotias poika kilahtaa mun silmiin väliin ihan tyhjästä ja sit heiluu nyrkit, potkii, tönii tai viskoo tavaroita kattomatta ollenkaan osuuko johonkin..
tänään suuttui kun olivat painineet veljensä kanssa ja siinä tohinassa satutti veljeään ja veli häntä ja sitten pienen tauon jälkeen lensi jo juomapullo ja kolahti pienemmän pikkuveljen ohimoon->ihan jäätävä kuhmu ja mustelma.. ja silti kokee että oon epäreilu kun ”rankaisin”häntä sillä että käskin lohduttaa pikkuveljeä ja laittaa kylmää otsalle ja antaa särkylääkettä jne..
tönii välillä minuakin tai käy puristamassa kädestä tai olkapäästä lujaa.
Oon ihan v*tun poikki tähän! Pikkuveljellään 7v on mm yliherkkyyksiä ja hänellä myös keittää yli hyvin herkästi.

Oon tän 11v lapsen kanssa käyny jo perheneuvolat ja lasten psykan tutkimukset läpi ja tuloksia pitäis mennä kuulemaan..
Ja sit pitäis aloittaa tää vuosikausien(pojan kanssa käyty jo 6 vuotta!) ralli tän seuraavan muksun kanssa!
Alan olee ihan tosi väsyny enkä jaksais toimia aikuisen roolissa aina itsekään vaan ärähdän hyvinkin lujaa enkä aina niin kauniisti josta sitten paska äiti-fiilis ja väsymys kasvaa..

Millä te muut jaksatte tällaisten jos-ei-nyt-erityisten,mutta helpommin tulistuvien lasten kanssa?

Otan mieluusti vinkkejä vastaan! Lapset isällä joka toinen viikonloppu ja silloin toki voin levähtää mut koko tää muu arki kaatuu mun niskaan..

 

[vierailija]

Oletko kokeillut, että rankaisisit etkä vain "rankaisisi"?

 

[vierailija]

Oletko kokeillut, että rankaisisit etkä vain "rankaisisi"?

Jep. Kyllä tänäänkin lähti puhelin myös samalla rankaisuksi siten, että saa vasta huomisen jälkeen..
Mutta jos jotain olen oppinut siellä psykalla lapsen kanssa käydessä on että rankaisun pitää jotenkin liittyä tehtyyn asiaan. Ja toisen auttaminen ja häpeä teosta ovat myös rangaistuksia. Tälle lapselle ainakin.

 

[vierailija]

Mutta jos jotain olen oppinut siellä psykalla lapsen kanssa käydessä on että rankaisun pitää jotenkin liittyä tehtyyn asiaan.

Jos noin haluaa toimia, niin siitä aiheutuu se, että monissa tilanteissa toimivaa rangaista voi olla hankala tai mahdoton keksiä.

Toisaalta miten puhelimen pois ottaminen edes liittyy lyömiseen?

Sekin pointti asiassa on, että rangaistuksessa ei ainakaan juuri nimenomaan rangaistuksena ole mitään ideaa jollei se toimi pelotteena eli sillä ei saa lapsen uhmaa ja huonoa käytöstä vähennettyä.

 

[vierailija]

Jos noin haluaa toimia, niin siitä aiheutuu se, että monissa tilanteissa toimivaa rangaista voi olla hankala tai mahdoton keksiä.

Toisaalta miten puhelimen pois ottaminen edes liittyy lyömiseen?

Sekin pointti asiassa on, että rangaistuksessa ei ainakaan juuri nimenomaan rangaistuksena ole mitään ideaa jollei se toimi pelotteena eli sillä ei saa lapsen uhmaa ja huonoa käytöstä vähennettyä.

..ja sun vinkki oli..?

 

[vierailija]

Luulot pois siltä. "Joko tottelet tai itket ja tottelet".

Et taida olla juuri mikään auktoriteetti sille ja sen kyllä huomaa viimeistään siinä jos se sinuakin puristelee lujaa. Mietippä jos joku poliisi antaisi rikollisten tehdä samalla lailla? Kunnioittaisiko se rikollinen sinusta oikeasti poliisia jos se saisi poliisille niin tehdä aina vaan ja uudestaan? Eikö se muka nauraisi poliisin heikkoutta ja surkeutta kun se poliisi antaa pompotella itseään ihan miten vaan? Ei joudu edes putkaan vaikka miten puristelisi poliisia? Äiti ja isä ovat perheen poliiseja eikä heilläkään kurin pitämisestä tule mitään jos eivät oikeasti pakota mukulaansa olemaan kunnioittava.

 

[UniQuePopPy]

Onko poika saanut jotain terapiaa? Meillä kävi lapsi joskus sellasessa koulun järjestämässä kerhossa missä opeteltiin tunteiden hallintaa ja käsittelyä... mutta eipä ne ohjeet tosin siinä puuskassa aina muistu mieleen.
Meillä oli ihan sellasestakin pienestä asiasta kiinni ettei lapsi osannut kertoa mikä ottaa päähän, niin kävi sitten yleensä vaan tirvasemassa sisarustaan koska tämä ärsytti. Nykyään onneksi osaa sanoa että ”sinä ärsytät minua tuolla jankuttamisella, lopeta” , mutta minkäs teet kun toisesta on niin hauskaa ärsyttää toista siihen saakka että tämä herkempi hermostuu ja sitten alkaa tappelu. Hieman semmonen typerä oravan pyörä kyllä... Mutta itse oon yrittänyt puhua tästä että ”sano ääneen mikä ärsyttää ja ottaa päähän,” että sanottaisi jotenkin sitä että muutkin tajuaa mikä turhauttaa ja voisi vaikka ennemmin sopia tai vanhempi ehtiä väliin.

Tai toinen juttu oli että jos joku käy hermoille oikein kovasti, että laskee ensin hiljaa mielessään kymmeneen ja yrittää odottaa että se pahin raivo menee ohi tai että poistuu tilanteesta ja yrittää olla välittämättä , niin kohta huomaa että se pahin ärtymys laantuu... ja aina tietty kehuu vanhempana lasta kun huomaa vähänkään että lapsi käyttäytyykin nyt harkitummin ja on ottanut jotain opikseen.

No en mä tiedä tuliko tässä sulle mitään kovin uutta mut näitä oon itse kokeillut