Meillä ei ole vielä lapsia, mutta minua huolettaa jo valmiiksi, miten jaksetaan mieheni kanssa, kun kaikki sukulaiset (lähinnä tarkoitan vanhempiamme) asuvat yli 150 km päässä eikä ystäviä/tuttujakaan juuri ole asuinseudullamme jos saamme lapsia? Ei siis voi oikein kiikuttaa lasta vanhempien luokse kun itse haluais vähän rentoutua ym... Eli kertokaa kokemuksianne, joilla on sama ongelma! Miten olette jaksaneet? Vai pitäiskö jo hyvissä ajoin muuttaa lähemmäksi sukulaisia niin ei tarvitsisi aina vaan kahdestaan hoitaa lasta jos ei oo kunnallisessa ym. hoidossa eli viikonloppuisin?
Vielä olemme vasta suunnitteluvaiheessa näissä vauva-asioissa mutta mietin tätä, kun olen kuullut että se on rankkaa jos ei pääse ikinä puolison kanssa kahdestaan viettämään iltaa...
Vielä olemme vasta suunnitteluvaiheessa näissä vauva-asioissa mutta mietin tätä, kun olen kuullut että se on rankkaa jos ei pääse ikinä puolison kanssa kahdestaan viettämään iltaa...
kun voihan niinkin käydä etteivät tahdo. 