Millaiset säännöt tarpeen miehen uuden "ystävän" ja lapsen tapaamisille?

[keskustelun paikka]

ette varmaan ole vielä ehtineet käydä lastenvalvojalla? Olisiko siinä vaiheessa hyvä käydä vähän toivomuksia läpi ja kuunnella ammattilaistakin?

 

[nyksä]

Mies muutti pois viikko sitten, kuulemma ei rakasta enää mutta sitten kävikin ilmi että sillä on uusi nainen. Olisi tietysti pitänyt arvata..

Eivät "vielä asu yhdessä mutta katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan", mutta yllätys yllätys on jo esitellyt meidän 5-veelle uuden "ystävän"... Kysynkin nyt, mitä olette tehneet vastaavassa tilanteessa.

Lapselle ei siis ole kerrottu erikseen että tässä on erityinen isin uusi ystävä, mutta eihän lapset tyhmiä ole varsinkin kun uskoisin että siinä hormonit saa vallan aina kun eukko miehen luokse saapuu... Itse päätin että en kysele, tenttaa tai tiedustele naisesta kun lapsi tulee isältään kotiin vaan annan kertoa mitä kertoo ja koetan olla neutraali. Ei lapsi tarvitse sellaista lisästressiä tässä tilanteessa että äiti kyselee ties mitä ja sitten tulee vihaiseksi kun lapsi vastaa.

Eli mitä järkeviä sääntöjä voisi yrittää saada läpi tästä ystävän kanssa vietetystä ajasta miehelle, lapsen parhaaksi ja tietysti myös oman mielenrauhan takia. Vaikuttaa näet siltä että isä ei lapsen kanssa paljonkaan kahden siellä tule olemaan vaan tämä henkilö heiluu koko ajan mukana.

Haluaisin tietää tästä ihmisestä edes jotain, eli kuka hän on, mitä tekee, onko lapsia itsellään, millainen ihminen on jne jos hän kerran tulee viettämään paljon aikaa lapseni kanssa. Toki jos aloittaa suhteen naimisissa olevan pienen lapsen isän kanssa, ei ole moraali ehkä kovin hyvissä kantimissa (mutta ei siitä nyt sen enempää tässä)

Samoin haluaisin että lapseni ei missään tilanteessa jäisi tämän minulle tuntemattoman henkilön kanssa kahden, vaan isä olisi aina paikalla kun ovat yhdessä.
En luonnollisesti myöskään haluaisi päästää lasta esim autolla kahdestaan jonnekin tämän naisen kanssa.
En aio myöskään antaa lupaa siihen että tämä tuntematon henkilö saisi jatkossa hakea lasta tarhasta(lapsi on puolet ajasta isällään).

Miten itse olette ratkaisseet tällaiset asiat? Meillä siis melko sopuisa ero mitä nyt tämä yllätyssuhde tässä vähän meikäläistä hiertää. Tai siis pitäkööt tunkkinsa, mutta ei olisi tarvinnut alkaa lapselle esittelemään heti välittömästi kun uuteen kotiinsa pääsi...

Miksi ihmeessä isän uusi ei saisi lasta hakea päivähoidosta?
Kyllä minä ainakin olen alusta asti kelvannut hakijaksi, sairaan lapsen hoitajaksi (tähän kelpaa jopa minun äitini jos on oikein kova hätä), syntymäpäivien järjestäjäksi (ja maksajaksi) harrastuksiin viejäksi autolla ja muutenkin lapsen ystäväksi. Kyllähän lapsen äiti alussa yritti sanella miten pitää toimia mutta mieheni teki selväksi että hän määrää silloin kun hän on lapsesta vastuussa.

 

[en usko tuohon]

[QUOTE="vieras";26210548]Tästä olen samaa mieltä. Mutta toisaalta uudesta naisesta huolimatta erotilanne on lapsellekin kuitenkin rankka juttu, ja lapsi varmasti toivoisi myös kahdenkeskistä aikaa isän kanssa ilman "Maijaa" tai whatever naisihmistä. Kokonaan toisen seurustelua, tarhasta hakemista yms ei voi kieltää, mutta ymmärrän ap:n ajatuksen siitä että isän huomio menee nyt ehkä liikaa siihen uuteen suhteeseen, eikä lapseen ja lapsen tarpeisiin. Siitä voi ja saa olla huolissaan.

Mun ystävälläni oli samanlainen tilanne, mies lähti uuden naisen matkaan ja kun kaverini toivoi että isä tapaisi aluksi lapsiaan ilman tätä naista niin tapaamisia ei tullut alkuun ollenkaan, kun uusi rakkaus oli lapsia tärkeämpi. Se kertoo minusta tuosta ihmisestä aika paljon.

Ei uutta suhdetta tarvitse piilotella, ja mun mielestä rehellisyys on tossa tärkeää, että lasta ei pidetä pimennossa jos isällä on uusi nainen niin sitten on. Mutta lapsi tarvitsee eron jälkeen aluksi ennenkaikkea niitä vanhempiaan, tietoisuutta siitä että vanhemmat rakastaa häntä vaikka erosivat toisistaan, eikä uusia ihmisiä elämäänsä.

Kiintyminen uuteen ihmiseen vie aikaa ja sille pitää antaa aikaa.[/QUOTE]

Paljon asiaa kirjoitat, mutta ei tuota tietoisuutta voi mitenkään taata. Järki voi sanoa että vanhemmat rakastaa, mutta tunne sanoo, että vanhemmat voivat lähteä ja vaihtaa lapsen keneen tahansa muukalaiseen noin vain. Ja tunnehan saattaa olla jopa enemmän oikeassa kuin järki.

Minunkin isäni rakastui muualle, ja liitto kariutui ollessani pikkukoululainen. En hyväksynyt hänen auktoriteettiaan sen koommin enkä vieläkään katso hänen sitä ansainneen. Hellyydenilmauksetkin maistuvat valheelta. Hän on vanhoilla päivillään leikkinyt suhdetta silloisen rakastetun kanssa, enkä ole naisparan kanssa missään tekemisissä koska koen nykyisin enemmän kuin lapsena, ettei minun tunteillani ole ollut kummallekaan mitään väliä milloinkaan.

Lapsena ihminen tosiaan on joustava, silloin asiassa ei ollut minulle suurtakaan ongelmaa. Äidin vähäiset katkeruudenilmauksetkin lähinnä käänsivät myötätuntoni rakastavaisten suuntaan, koska ne eivät olleet täysin totuudenmukaisia. Kiukkuni on alkanut nousta pintaan vasta reilusti aikuisella iällä, kun olen alkanut ymmärtää mihin olisi pitänyt olla oikeutettu.

 

["vieras"]

voi miten sitä ammatti-ihmisenä toivoisi, että isät ja äidit malttaisivat odottaa uusien kumppanien suhteen: a. Itsensä ja oman surutyönsä takia, b. kunnioituksesta lapsensa toista vanhempaa kohtaan, ja c. Ennen mitään muuta lastensa takia.
hyvä olisi uusien kumppanienkin ajatella omaa ja lasten etua sekä suhteen kehittymismahdollisuuksia, eli ei kannattaisi esittäytyä lapsille ennen kuin erosta on kulunut aikaa ja uusi suhde on osoittautumassa kestäväksi.
miksi ihmiset hätiköivät eivätkä ajattele lasten etua?
Ap ajattele sinä lapsesi etua. Yritä nousta lapsesi vuoksi omien tunteidesi yläpuolelle älälkä riitaannu exäsi tai naisystävän kanssa, vaikka turhan kiireesti etenevätkin. Pura omaa aiheellista surua, kiukkua ja pettymystä mihin tahansa muuhun (liikuntaan, ystäville, päiväkirjaan ym.), mutta älä lapselle tai exälle (asialliset neuvottelut eri asia). Exäsi toimii typerästi - tämä on fakta - ja se on ikävää, mutta voit korjata lapsellesi paljon pysymällä itse turvallisena ja rauhallisena. Se kantaa sinulle hedelmää lapsesi kautta .
Paljon tsemppiä!

 

[chrissy]

en tiedä muista, mutta kertaalleen pahasti rakastuneena olen sitä mieltä, että jos meille ero tulisi ja alkaisin riekkua uuden kanssa, niin toivoisin eksäni asiaa kommentoivan ja esittävän toiveita vaikka sitten vain siirtymävaiheeksi. Koska tiedän, etten olisi ihan järjissäni silloin.

Aika teinimäiseltä kyllä vaikuttaa tuokin ero ja tulee tunne, että mies tosiaan on hiukan kuutamolla nyt. Emmä susta enää tykkää, mä tykkäänkin maijasta, se on moro ja mä otan lapsen puoleksi aikaa kun se on mun ja me saadaan leikkiä senkaa.

Eli vaikka ei sanella voikaan, niin kuuluu hiukan yrittää kuitenkin. Luultavasti itse esittäisin ehtojani aika pehmeästi mutta jos niille viitattaisiin kintaalla, niin pistäisin metelin. Ilmoittaisin, että jos halutaan että tästä hommasta jää molemmille vanhemmille edes kohtuullinen maku niinkuin lapsen kannalta olisi hyvä, niin vähintä mitä toinen voi tehdä on yrittää kuunnella mitä minulla on asiaa.

Korostaisin, että yritän jo valmiiksi olla olematta vittumainen tilanteessa, jossa minulta ja lapselta on viety kaikki ja vielä valehdeltu päälle. Ja että ottaa aikansa hyväksyä asioiden nykytila. Ja että äidin ja lapsen luottamuksen kannalta olisi parempi, että maijan kanssa otettaisiin muutaman kuukauden siirtymävaihe, jonka aikana hän voisi vähitellen osallistua enemmän. Johan tuossa muuten lapsi alkaa miettiä, että jos äidin voi vaihtaa lennossa, niin ehkä lapsenkin...

täyttä totta joka sana!

Joskus vaan vanhemmat ei yhtään pätkää mieti et miten ne lapset sen eron ottaa. Heti puskee uutta kumppania kuvioihin kun lapset vasta totuttelee siihen et äiti ja isä ei enää asu saman katon alla ja on nyt sit yhden kodin sijasta 2.

Sit tuleeki uudet puolisot kuvioihin. No ap:n tapaukses nää tapahtu viikon sisällä et musta ap saa olla vihainen katkera ja huolissaan lapsista. Mäki olisin.

Mikä kiire!? Ilmeisesti tää ap:n miehen tyttöystävä on joku vanha tuttava tms jos jo viikon tapaamisella ollaan jo esitelty lapsille.

 

[voi maito]

Onko kaikissa margariineissa maitoa?
Ruokavalio on juhliin tulevilla vierailla maidoton, ja pitäisi pullaa leipoa.

 

["vieras"]

Voi sinua ressukkaa jos uusi hoitosi on joutunut vähän pidättelemään ex -vaimonsa toivomuksesta. Niin järkyttävän katkeralta ja älyttömältä kuulostat itse.

Siis miksi en saisi olla tuota mieltä, vaikka en ole vastaavanlaista tilannetta kokenut? Minun mieheni ei ole ollut koskaan naimisissa, eikä ollut varattu kun alettiin seurustella, kuten en minäkään, kummallakaan ei myöskään lapsia. Nyt yhteinen lapsi ja hyvin menee, ei mitään syytä olla katkera Niin eikä minua ole koskaan petetty enkä ole koskaan seurustellut varatun miehen kanssa muutenkaan. Eli mitään omakohtaista kokemusta aloittajan tilanteesta mulla ei ole, mutta mielipiteeni saan aiheeseen silti sanoa.

 

["vieras"]

Et voi millään tavalla puuttua lapsesi isällä viettämään aikaan (kunhan lasta ei vaaranneta). Tästä nyrkkisäännöstä on hyvä lähteä liikkeelle tilanteeseen sopeutumisessa. Isä hoitaa asiat omalla tavallaan ja sinä omallasi.

Tiedän kokemuksesta, ettei ole helppoa, mutta näin se on ja pääset itsekin pidemmän päälle helpommalla. Oma exäni on ollut jo naimisissakin uuden puolisonsa kanssa useamman vuoden enkä koskaan ole uutta vaimoa tavannut. Lapset kuitenkin asuvat heidän kanssaan joka toinen viikko, joten oletettavasti viettävät aikaansa naisen seurassa ilman isänsä läsnäoloa.

Ja kyllä, exä muutti suoraan nykyisen vaimonsa ja tämän lapsen kanssa yhteen. Eli heti siihen sotkettiin myös yhteiset lapseni. En hyväksynyt sitä silloin enkä hyväksy sitä nyt, mutta eipä sitä minulta kysyttykään. Itse en ole seurustellut eron jälkeen ja jos joskus seurustelen, esittelen kumppanin lapsille aikaisintaan puolen vuoden seurustelun jälkeen. Yhteen tuskin tulen kenenkään kanssa muuttamaan reiluun 10 vuoteen eli kunnes lapset ovat aikuisia ja asuvat omissa kodeissaan.

 

["vieras"]

Samat säännöthän sit koskisi myös luonnollisesti ap:n mahdollista tulevaa kumppania?

En nyt lukenut koko ketjua läpi, mutta eikö sen pitäisi olla itsestään selvää, että kumpikaan vanhemmista ei tuo mitään uutta kumppania 5-v lapsen elämään viikon sisällä erosta?!

Ei tulisi pieneen mieleenikään mahdollisen eron jälkeen ottaa heti siihen jotain uutta miestä ja laittaa tämä kaveeraamaan lapseni kanssa. Jos isänsä saisi mielenhäiriössä tällaisen päähänpiston, saisi tosiaan kuulla kunniansa aika selvin sanoin.

Eli joo, totta helvetissä samat säännöt koskee kummankin vanhemman uusia kumppaneita, ja niistä ensimmäinen on se, että sitä uutta kumppania ei tuoda pienen lapsen elämään viikon sisällä erosta.

 

[tytsi-89]

Ap voi keskustella asiasta rauhallisesti exänsä kanssa, mutta ei vaatia tai määrätä mitään. Jos isä ei ajattele lapsensa etua tässä asiassa niin sille ei valitettavasti voi mitään. Jos isä on päättänyt, että uusi nainen kuuluu nyt jo lapsenkin elämään niin tilannetta ei kannata vaikeuttaa ennestään olemalla hankala.

 

["Kimu"]

Meillä oli/on lasten isän kanssa sopimus, että uusi kumppani esitellään lapsille vasta, kun suhde on kutakuinkin vakaalla pohjalla. Tässä siis ajatellaan lapsen etua. Oma 5-v ja 1-v lapseni olivat niin sekaisin erosta, että joku uusi "tuttava" siihen äidin tai isän huusholliin olisi varmaan sekoittanut pään lopullisesti. Itse tapasinkin nykyisen mieheni aika pian eron jälkeen ja esittelin hänet puolen vuoden seurustelun jälkeen lapsille (ja joo, lapset asuivat luonani koko ajan). Silloinkin tuntui olevan aika kova paikka etenkin esikoiselle, varsinkin sitten, kun tajusi, että kyseessä ei olekaan pelkkä kaveruus. Nyt ovat nyksäni ja lapset tutustuneet toisiinsa yli neljän vuoden ajan ja vihdoinkin asiat alkavat luistaa ja lastenkin luottamus ja kiintymys on saavutettu.
Lasten isä on halunnut esitellä lapset tämän neljän vuoden aikana kahdelle eri naiselle. Kummallakin kerralla ovat eronneet ennen kuin tapaamista on saatu aikaseksi. Eka ehdokas oli mulle ihan ok, mutta tokan kohdalla käytiin kyllä tiukka keskustelu. Tämän naisen lastenkasvatusmetodit ja arvomaailma oli niin erilainen kuin minun, että todella raivostutti ajatus siitä, että hän olisi mukana lasteni elämässä (naisella esim, jatkuvaa kännäämistä ja hänen oma alle kouluikäinen lapsensa sai roikkua facebookissa katselemassa törkyjuttuja/kuvia, joita äitinsä kirjoitteli). silloin kyllä tuntui lohduttomalta ja pelkäsin, että omatkin lapseni joutuisivat pyörimään tyhjien kaljapullojen seassa aamutuimaan.
Mutta pointti: määrätä et voi, mutta asioista kannattaa keskustella.

 

[nöppönen]

Niin paljon kuin se kirpaiseekin, niin ehtoja et voi sanella. Toiveita voi esittää, mutta silti mies tekee omat päätöksensä. Kyllä mä muistan miten mun teki pahaa kun lapset meni ensimmäistä kertaa isälleen erilleen muuttamisen jälkeen ja siellä oli jo isän uusi kumppani mukana (lapsille ennestään tuttu, mutta toki tilanteena uusi). Esitin toiveen siitä, että lapsille olisi annettu edes hetki aikaa sopeutua erilleen muuttoon, mutta ex halusi silloin hoitaa tilanteen näin.

Voimia kuitenkin tilanteeseesi :hug: