Lapsen heijaus (heijaa itseään)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja sormi suussa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Kippuravarvas:
Mä oon heijannut itteeni, mutta tehnyt sitä kun on vaikea saada unta..ja teen sitä joskus vieläkin.. :D

Minä myös... Olen kehittänyt hienon tekniikan, jossa pakaralihaksia tärisyttämällä saa koko sängyn keinumaan :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja plop:
jospa lapsi hakee turvaa ja lohtua heijjauksella. Jos lapsi on rauhoitettu nukkumaankiin heijjaamisella niin ehkäpä heijjaaminen tuntuu muissakin tilanteissa turvalliselta.

voiskohan se olla sitä? Epävarmoissa tilanteissa (vieraat ihmiset) esiintyy ja varsinkin suuttuessa ja hermostuessa. Silläkö sitten "käsittelee" oloaan

Pienellä ei ole aina sanoja, joilla ilmaista oloaan. Siksi on kait loogista hakea fyysisestä toiminnasta lohtua/helpotusta. Ja ihmisillä on maneereja, jotka pulpahtavat pintaan emotionaalisilla hetkillä, joku vääntelee käsiään, toinen vihkisormustaan, joku rapsuttaa nenäänsä, joku heijaa itseään...
 
Alkuperäinen kirjoittaja JONSERED Lela-Pala-Tute:
Alkuperäinen kirjoittaja Kippuravarvas:
Mä oon heijannut itteeni, mutta tehnyt sitä kun on vaikea saada unta..ja teen sitä joskus vieläkin.. :D

Minä myös... Olen kehittänyt hienon tekniikan, jossa pakaralihaksia tärisyttämällä saa koko sängyn keinumaan :D

:D Meidän heijaaja sai pienempänä matkasänkyä hytkyttämällä (polvilleen) siirtymään minne halusi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja JONSERED Lela-Pala-Tute:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja plop:
jospa lapsi hakee turvaa ja lohtua heijjauksella. Jos lapsi on rauhoitettu nukkumaankiin heijjaamisella niin ehkäpä heijjaaminen tuntuu muissakin tilanteissa turvalliselta.

voiskohan se olla sitä? Epävarmoissa tilanteissa (vieraat ihmiset) esiintyy ja varsinkin suuttuessa ja hermostuessa. Silläkö sitten "käsittelee" oloaan

Pienellä ei ole aina sanoja, joilla ilmaista oloaan. Siksi on kait loogista hakea fyysisestä toiminnasta lohtua/helpotusta. Ja ihmisillä on maneereja, jotka pulpahtavat pintaan emotionaalisilla hetkillä, joku vääntelee käsiään, toinen vihkisormustaan, joku rapsuttaa nenäänsä, joku heijaa itseään...

No voiko tuolle mitään tehdä? Kerhosta vaan tuli palautetta :/ Oli muutes ventovieras sijainen töissä ja muutenkaan kerhoa ei vielä montaa kertaa ole ollut
 
Alkuperäinen kirjoittaja JONSERED Lela-Pala-Tute:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
No voiko tuolle mitään tehdä? Kerhosta vaan tuli palautetta :/ Oli muutes ventovieras sijainen töissä ja muutenkaan kerhoa ei vielä montaa kertaa ole ollut

Miksi pitäisi? :o

Jaa, sanos se. Mutta tästä heijaamisesta huomautettiin tänään. Kuulemma lapsi ei silloin kuunnellut/huomioinut mitään. Kotona kyllä kuulee halutessaan ja huomioi ympäristön ihan hyvin. Itse epäilen että huomioimattomuus johtui vieraasta ihmisestä eli pojan ujoudesta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Jaa, sanos se. Mutta tästä heijaamisesta huomautettiin tänään. Kuulemma lapsi ei silloin kuunnellut/huomioinut mitään. Kotona kyllä kuulee halutessaan ja huomioi ympäristön ihan hyvin. Itse epäilen että huomioimattomuus johtui vieraasta ihmisestä eli pojan ujoudesta.

Kerro tuo sama asiaa ihmetelleelle ja kommentoineelle ihmiselle. =) Ujous ei ainakaan Suomessa ole sairaus, jota pitäisi pakolla parantaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja jarna36:
Joku kerhon täti on just kukenu jonku autismi-kirjan =)
uskon et on aivan tasan normaali poika, ota ny noista aina selvä =) Lapsillaon hassuja juttuja aina välillä.

Ja kerhon tädeillä vielä useammin... :whistle:
 
Alkuperäinen kirjoittaja JONSERED Lela-Pala-Tute:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Jaa, sanos se. Mutta tästä heijaamisesta huomautettiin tänään. Kuulemma lapsi ei silloin kuunnellut/huomioinut mitään. Kotona kyllä kuulee halutessaan ja huomioi ympäristön ihan hyvin. Itse epäilen että huomioimattomuus johtui vieraasta ihmisestä eli pojan ujoudesta.

Kerro tuo sama asiaa ihmetelleelle ja kommentoineelle ihmiselle. =) Ujous ei ainakaan Suomessa ole sairaus, jota pitäisi pakolla parantaa.

Niin sanoinkin :D Mutta tämä sijainen vaan takertui siihen heijaamiseen!

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Niin sanoinkin :D Mutta tämä sijainen vaan takertui siihen heijaamiseen!

Anna asian mennä yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos. :)

Taitaa täti olla vain kade, kun häntä itseään on pienenä pidetty sidottuna tuoliin, ettei heijaa... :kieh:
 
Alkuperäinen kirjoittaja JONSERED Lela-Pala-Tute:
Alkuperäinen kirjoittaja jarna36:
Joku kerhon täti on just kukenu jonku autismi-kirjan =)
uskon et on aivan tasan normaali poika, ota ny noista aina selvä =) Lapsillaon hassuja juttuja aina välillä.

Ja kerhon tädeillä vielä useammin... :whistle:

Kiitos teille molemmille :) Ja tietty muillekin vastaajille. Itseäni alkoi jo hermostuttamaan että on pojassa sitten jotain "pahasti" vialla :/ Muuten reipas ja mielellään osallistuu kaikkeen ja innostuu kaikesta. On vain ujo ja heijaaja. :)

Puhehan on osittain epäselvää ja aiheuttaa myöskin hermostumista jos vieraampi ei ymmärrä varsinkin kun vieraammalle hiljaa puhuu. Mutta eiköhän puheterapia auta niiden kirjainten löytymiseen
 
Alkuperäinen kirjoittaja JONSERED Lela-Pala-Tute:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Niin sanoinkin :D Mutta tämä sijainen vaan takertui siihen heijaamiseen!

Anna asian mennä yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos. :)

Taitaa täti olla vain kade, kun häntä itseään on pienenä pidetty sidottuna tuoliin, ettei heijaa... :kieh:

*reps* :D
 
Ajattelin juuri kysyä, että onko puheenkehitys normaali. Sinuna keskustelisin asiasta puheterapeutin ja/tai neuvolalääkärin kanssa. Heijaaminen, pikkutarkkuus, ujous ja puheen viivästyminen ovat yleensä normaaleja ilmiöitä, mutta jos ne esiintyvät samalla lapsella, on syytä keskustella asiasta lääkärin kanssa. Ne voivat olla ensimmäisiä merkkejä lievistä ongelmista, jotka kyetään varmuudella diagnosoimaan usein vasta 5-6-vuotiaana. En halua pelotella, mutta itse en jättäisi asiaa selvittämättä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ajattelin juuri kysyä, että onko puheenkehitys normaali. Sinuna keskustelisin asiasta puheterapeutin ja/tai neuvolalääkärin kanssa. Heijaaminen, pikkutarkkuus, ujous ja puheen viivästyminen ovat yleensä normaaleja ilmiöitä, mutta jos ne esiintyvät samalla lapsella, on syytä keskustella asiasta lääkärin kanssa. Ne voivat olla ensimmäisiä merkkejä lievistä ongelmista, jotka kyetään varmuudella diagnosoimaan usein vasta 5-6-vuotiaana. En halua pelotella, mutta itse en jättäisi asiaa selvittämättä.

mistä ongelmista?
 
Meilläkin poika tekee tuota,nykyään harvemmin kyllä. Ja ihan neurologilla asian takia käyty,autistiset heijaa mutta pitää olla muitakin piirteitä kuin heijaus että siihen sen voisi liittää,meillä pois suljettiin se.
Toisilla se on vaan tapa josta ei pääse eroon,ajan kanssa kyllä,eivät koulussa enää heijaile.. Tai sitten lapsi hakee lohtua sillä tavalla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja en ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ajattelin juuri kysyä, että onko puheenkehitys normaali. Sinuna keskustelisin asiasta puheterapeutin ja/tai neuvolalääkärin kanssa. Heijaaminen, pikkutarkkuus, ujous ja puheen viivästyminen ovat yleensä normaaleja ilmiöitä, mutta jos ne esiintyvät samalla lapsella, on syytä keskustella asiasta lääkärin kanssa. Ne voivat olla ensimmäisiä merkkejä lievistä ongelmista, jotka kyetään varmuudella diagnosoimaan usein vasta 5-6-vuotiaana. En halua pelotella, mutta itse en jättäisi asiaa selvittämättä.

mistä ongelmista?

ap haluaisi ja tietää
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Muuten, tuli mieleen että liittyykö tähän 4 ikävuoteen mieletön tarkkuus asioista? Tyyny pitää olla just eikä melkein oikeassa asennossa. Kädet pitää olla puhtaat jne.
Lueppas aistiyliherkkyydestä! Epäilen omalla 4 v:lläni, heijaaminen liittyy tähän, ja on esim. keskosilla herkemmin.

 
Jos lapsella on heijaamista, tapoihin jumimista jne niin ei ole kaikki hyvin. Heijaamisella lapsi tosiaankin rauhoittelee itseään, mutta kysymys kuuluukin, mikä tekee lapselle päivittäisistä asioista sellaisia ettei niitä ilman heijaamista jaksa?

Jotenkin automaattisesti as-lapsi tai autismi mieleen. Kyllä ne siellä kerhossa erottaa pelleilyn sekä todelliset ongelmat toisistaan.
 
Meillä oli nyt ihan sama homma, että perhepäivä hoitaja oli kysnyt vierailleelta erityislastentarhan opettajalta, voi olla oire jostain vakavammasta, kun tyttäreni on "nytkyttänit" itseään esim. syöttötuolissa istuessaan puolivuotiaasta lähtien. Hoitajan mukaan tytär tekee hoidossa tätä samaa nytkyttämistä myös leikkitilanteessa lattialla istuessaan. Tytär pitää myös käsiään (vauva asennossa?) eli kädet on koukussa vartalon sivuilla, kun tätä nytkyttämistä istualtaan tapahtuu. Tytär ei osaa vielä puhua, mutta ymmärtää täysin kaiken mitä hänelle sanotaan. PErhepäivä hoitaja vetäisi tänään tuon autismikortin kehiin, joten itkuhan siinä äiteelle tuli. Varasin nyt samantien yksityiselle lastenlääkärille ajan, jossa aion asiasta kysyä ja toivon, että saataisiin vaikka lähete neurologille tai jollekin, joka antaisi oikean ammattilaisen lausunnon tästä asiasta. Saisin sitten rauhan itselleni, ja hoitajallekin...joka asiaa piti huolestuttavana ja ehkä oireena jostian vakavammasta, kuin vain opitusta tavasta.
 
Meillä kohta kaksivuotias tyttö, joka heijannut itseään noin puolivuotiaasta lähtien. Välillä heijaus unohtunut viikoiksikin, mutta välillä palannut taas runsaampana. Tyttöä käytetty erikoislääkärillä ja myös psykologin luona. Mitään viittaavaa epileptisuuteen tai autismiin ei kuulemma ole. Tyttö on koko ajan 'läsnä' heijatessaan. Lääkärien mukaan kyseessä on tytön itsensä opettelema tapa.
 

Yhteistyössä