mies käyttäytyy erilailla omaansa kohtaan+lapsen huomion kaipuu

[Hemmetin Raivostuttavaa]

en halua mitään herjauksia, en halua vastauksia missä sanotaan että anna miehen lapsen olla, mitä se sulle kuuluu ynnä muuta näitä viestejä

Miehen lapsi on minulle rakas, joten se siitä en myöskään halua olla hänelle äiti, oma äiti kun on.

Mutta, eräs asia mikä tekee kuilua minun ja mieheni välille

Kun miehen lapsi on meillä, hän valehtelee, ottaa leluja toisten lasten käsistä ja uusin asia on se että hän lyö myöskin lapsia.
Näistä omat lapseni saisivat rangaistuksen, ja saavatkin jos tekevät, mutta mieheni lapsi ei
Mieheni lapsella on ongelmana se että haluaa huomiota, hän tarvitsee sitä huomiota liian paljon ja eilen taas koitin miehelle puhua koska huomasin tietyn tilanteen mutta mies alko vaan huutamaan mulle siitä. Tällä lapsella kun leikkii pihalla tulee naarmuja, kolhuja joskus vertakin, ensiapua tieteskin ollaan annettu, laastaria jne kuten normaalisti myös omille lapsille, mutta eilen lapsi halusi uuden laastarin, sanoin että ei tarvitse laittaa koska verta ei tule ja se parantuu nopeammin nyt ilman laastaria, niin mies näki lapsen ilmeen ja alkoi sitten paasaamaan että mitäs jo me laitettaisiinkin voidetta...
Koitin sit puhua tästä miehelle että jätettäis ylimääräinen paasaaminen, hellyyden osoitus pois, tämä lapsi muutenkin saa sitä huomiota, hän seuraa miestäni kuin hai laivaa, mihinkään mies ei saa mennä ilman häntä.

Ja mä olen ajatellut asian niin että tilanne voisi normalisoitua jos emme kiinnittäisi niin paljon huomiota hänen "pipeihin"
Juuri näitä esimerkkejä miten mies käyttäytyy erilailla, oma esikoiseni tuli itkien että pojat ampuu häntä vesipyssyllä, itsellä oli myöskin vesipyssy, hänelle sanottiin sitten miehen osalta että pysy sitten kotona tästä lähtien, sanoin miehelle eilen että
joka kerta kun hänen lapsensa on ulkonu niitä naarmuja tulee ja mustelmia ja hän tosiaan vaatii sitä "hoitoa" pitää aina näyttää että saa hellyyttä niin sanoin vain että jos kerta mun esikoiselle sanotaan että pysyy kotona jos ei siedä että toiset ampuu vesipyssyllä niin tehdään samoin sitten hänenkin lapselleen, pysyy kotona ei tule haavereita.

Mä olen niin kyllästynyt, osittain hermostuttaa tuo ainainen huomion haku, hän valehtelee, jos olin kieltänyt että pyörällä ei ajeta ilman kypärää, näen silti että nousee pyörän selkään ja lähtee ajamaan, sanon että mitä minä sanoin, ei ilman kypärää niin hän selittää että en minä ajakkaan, kuljetan tämän vain tähän
meillä oli nuorimman ristiäiset(yhteinen lapsi) seuraavana päivänä oli miehen vanhimman lapsen kotiin paluu, katselin kun pakkasi tavaroitaan ja huomasin että sujautti jotain mikä ei kuulunut, pyysin häntä näyttämään ja se oli kaste kortti, sanoin että et voi tätä ottaa, tämä on sisaruksen, niin hän sanoi ei hän sitä aikonutkaan ottaa vaan siirtää sitä

Mutta ei tuossa mitään, mä kestäisin paljon enemmän jos mieheni kanssa oltaisiin samaa mieltä, ja mua niin ottaa päähän se että lapsia kohdellaan eriarvoisesti. omilleni huudetaan, jos miehen lapsi tekee jotain, hän ei saa siitä mitään

Niin hiton epäreilua ja mä en sitä kestä, viime yö tuli sohvalla nukuttua sen verran pahasti tää ottaa pattiin,

en vain kestä, tulee niin huono olo siitä että omilleni huudetaan pienimmästäkin syystä ja miehen lapsi saa kaiken anteeksi

Tästä lapsen huomionkaipuusta, voi olla niinkin pieni juttu kuin(lapsi on muuten 7v kohta), tulee kertomaan että otti yhden palan liikaa vessapaperia, sanottu että ei se haittaa mitään, mutta tulee toisenkin kerran sanomaan. Mulla itsellä on 3v ja hän on uhmassa ja hyvin itsepäinen, hän teki jotakin mistä häntä sitten kiitettiin että hienosti tehty, niin miehen lapsi tulee sanomaan minäkin tein niin eilen...eli jos omani tekevät jotakin josta kiitän niin hän haluaa myös, mutta aikapaljon sellaisia asioita mitä pyydän miehen lasta tekemään, esim toisitko vaipan tai jutteletko vähän aikaa pikkusiskon kanssa ja aina kiitän ja sanon kuinka reippaasti tehty, joten hänkin saa kiitosta ja kehuja
Onko mitään neuvoja, asiallisia sellaisia kiitos

 

[ädä]

mulla on ollut ihan vastaava tilanne mieheni kanssa..tuli ihan tuttu fiilis kun luin ton sun jutun vaikka siitä onkin jo monta vuotta.puhuin siitä mieheni kanssa että musta toi tuntuu pahalta jne mut mun mies vaan sanoi sit ett kun näkee vaan joka toinen vkonloppu niin haluaa antaa sit extra huomioo eikä olla koko ajan kieltämässä jne..ymmärrän sen kyllä.myöhemmin ajattelin että saahan minun poikanikin erillaista kohtelua kun on omalla isällään..sellasta se vaan on ja todennäkösesti helpottaa ajan kuluessa.

 

[Hemmetin Raivostuttavaa]

mutta liika on liikaa, siis psykologi on todennut lapsen tarpeen tässä huomion haussa, itse ajattelisin että tilannetta jotenkin pitäis saada normalisoitua niin, esim näihin pipi juttuihin, omilleni mies sanoo kyllä se siitä paranee, mutta heidän normaalit haaverinsa eivät vaadi yltiöpäistä huomion tarvetta.
Mutta kaikista pahin mikä mua risoo on juuri tää miten mies suhtautuu omiini, hän heille huutaa ja saavat helpommin rangaistuksia mutta oma lapsi ei saa vaikka lyö

 

[sisar puoliQ]

kyllä mäkin tavallaan ymmärrän sen ylimääräsen huomion, kun kerta harvemmin näkee.mutta mitä noihin rangaistuksiin ja sääntöihin tulee, ne pitäs kyllä ehdottomasti olla kaikille samat.eihän siitäkään tuu mitään jos yks saa sitten vapaasti lyödä tms ilman että asiaan puututaan.

 

[mulish]

Sama kohtelu kaikille! Mitäs sit kun toiset alkaa tajuamaan että yksi lapsi on tärkeämpi? Se tuo vaan katkeruutta lasten välille. Mulle voi laittaa yv:tä jos tahdot purkaa, täällä taisteltu samasta asiasta. :hug:

 

[M Y R K K Y]

Tosi hyvin sua ymmärrän.Meillä se erilaista että miehen poika asuu meillä.Ja se että mulla kaksoset jotka ihan samanikäisiä...Nä on tosi ikäviä siltäovat kantilta että koko ajan katottava että on tasapuolinen.
Miehen poika on vähän ressukka.Siks mies häntä paapookin.Kaksoset on tosi reippaita ja itsenäisiäkin ja tuo ero korostuu hirmusesti kun ihan ääripäissä.

Kun tutustuttiin,olivat nä kolme alle 4 vee.Miehen poika ei ollut koskaan kävellyt yli 100 metriä,häntä oli kannettu.Häntä oli syötetty,ei syönyt itse saati pukenut tms.
Ihan vauvana pidetty.Mies oli siis yh ja hänen äitinsä oli pojan "hoitaja".

Voih,voisin kirjoittaa romaanin...Mutta saat ison :hug:
koita jaksaa.Sulla on rutkasti kohtalotovereita.

Ja ehdottomasti kehoitan että aikasessa vaiheessa puututtava asioihin.
Meillä vähän ikävästi vuodet vieri ja vasta nyt kohta 6 vee yhteistä eloa,alkaa poika ymmärtää että hänen ympärillä ei pyörikään maailma.
Koulussa on ollut rankkaa kun on niin huomionhakuinen ja silti omat keinot ei riitä.Ei osaa sosiaalisesti pyytää kavereita leikkimään,tuuppii ja tönii.Myös tuo itsensä satuttaminen ja huutaminen on keinoja häll saada huomiota opettajalta.On fiksu ope,ei lähe tähän mukaan kylläkään.
Mammalla tuo onkin ihan ykkönen.Sohlaa ja tiputtelee tavaroita ja mamma siihen voi että,tuon uuden ja siivoon ja puhalletaan ja silitetään...POika maireena siinä että jee...
Ottaa kyllä aivoon.Mutta karhunpalveluksen tekevät lapselle.
En jaksa miehen kanssa joka kerta "keskustella".sillä tuntuu että turhaa.
Osa mennyt perille osa ei ikinä!

Tuo että poika on se vieraileva tähti,tekee lisämausteen.Isä hyvittelee ja omaa syyllisyyttään paikkaa tuolla paapomisella.
Se pitäis käsitellä erikseen.
HÄn vahingoittaa poikaa tuolla käytöksellään,poika oppii siitä että hän saa tehdä mitä haluaa.
Tuskin isä tätä haluaa lapselleen.

Oikeudenmukaisuudella ja rehellisyydellä kasvatetaan suoraselkäisiä ja pärjääviä lapsia.Joku päivä poika herää todellisuuteen jossa ei maailma pyörikään hänen ympärillä.Se onkin paha päivä..

Jaksamisia kovasti!!