Lapsen heijaus (heijaa itseään)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja sormi suussa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Suosittelen lukemaan esim. Jari sinkkosen kirjoja. Enpä muista onko suoranaisesti heijaamisesta, mutta muuten saa eväitä kasvattajan tehtävään.
Lapsi tarvitsee apua tunteidensa tunnistamiseen ja sanoittamiseen. Itsekin voi kertoa, että äiti/isä on nyt iloinen/surullinen/vihainen, koska väsyttää tms. Todella tärkeää ei arvostele koskaa lasta, vaan huonoa käytöstä. Tuo oli tuimasti tehty, tärkeää kuitenkin samalla osoittaa hyväksyntää itse lasta kohtaan. Anteeksi pyytämisellä ja antamiselle esim. Saa huonon käytöksen kuitattua säilyttäen lapsen itsensä arvokkaana. Sanoittaa lapsen tunnetiloja, voi kun sua nyt harmittaa, kun esim. Kenkä ei mennyt kunnolla tms. Saako äiti/isä auttaa. Lapsi tarvitsee myös ymmärryksen lisäksi lohdutusta tunnekuohuissaan. Vaikeita tilanteita, koska oman lapsen suru/raivo uppoaa niin täysin omaan vanhempaan (vieraan lapsen raivokohtauksen esim. Paljon helpompi kestää).
 
itse heijjasin muksuna myös jonkun4 vanhana ja muistan sen johtuneen osittain vanhempieni melkein jatkuvista tappeluista..kävimme kyllä terveyden hoitajalla ja heijjaaminen katosi pikkuhiljaa...joskus todella harvoin jopa nykyäänkin ollessani ahdistunut ja itsekseni huomaan rupeavani heijjaamaan....heijjaatessa minä ainakin purkasin omaa jännittyneisyyttäni...en tiedä onko omalla lukihäiriölläni mitään osaa heijjaamisen suhteen......
 
Vanha ketju, mutta meillä on ongelma nyt ajankohtainen. Meillä on itseään isutessa heijaava ja päätä heijatessa seinää/sänkyyn/sohvaan hakkaava 1,4 vuotias. Epäilen vahvasti, että kyseessä on opittu tapa, sillä on pienenä heijannut itsensä uneen riippukehdossa, joka mahdollisti ns. ylös - alas keikkumisen. Samaa itsensä keikuttamista on tehnyt pienestä pitäen baby björnin sitterissä.

Jos kyseessä siis on opittu tapa, miten siitä tavasta voisi oppia pois? Ottaa nimittäin jo päähän heräillä joka aamu tuon kaverin pää paukutteluun pinnasängyssä... :D
 
Meilläkin 11kk vauva tuota joskus tekee. Opittu tapa varmaan meilläkin. Autismi tms epäilyjä ei ole, puhe ja jokellus on pikemminkin ikäistään edellä ollut pienestä asti ja muitakaan viitteitä ei ole. Tykkää muutenkin pomppia ja heilua. Päätään ei kovin lujaa mihinkään hakkaa silloin, tai ei ollenkaan. Lähinnä jos sohvalla istuu. Eikä tuota onneksi joka päivä ole, mutta aina toisinaan. Ja onhan tuota itsekin tullut mietittyä mistä johtuisi, mutta hyvä kuulla että muillakin on tällaista ollut ja ei tarkoita välttämättä mitään vakavampaa.
 
Mä peesaisin myös tuota mahdollista aistiyliherkkyyttä. Jos lapsi ei koe esimerkiksi liikeaistimuksia samalla tavalla kuin lapset tavallisesti, voi asia ilmetä sillä tavalla, että lapsi hakee aistimuksia erikoisemmillakin tavoilla (teidän tapauksessa esim. heijaaminen ja sohvaan hakkaaminen). Tykkääkö lapsesi esimerkiksi kieputtaa itseään keinussa paljon?
 

Yhteistyössä