Lapsen etunimen vaihtaminen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja merenneitonen:
Et kai ihan OIKEASTI ole tosissasi???
Älä nyt ala sotkemaan lapsen päätä tommoisella. Ajattele, jos joku yhtäkkiä päättäisi vaihtaa sun nimesi!!
Kolmevutias kuitenkin jo ymmärtää paljon asioita, ja oma nimi on aika tärkeä identiteettijuttu...

No itse asiassa minua ei haittaisi, jos nimeni vaihtuisikin =) En osaa nyt jostakin syystä ajatella tuota kuolemanvakavana asiana... Mutta se ilmeisesti on sitten sellainen?

no ei kuoleman vakava mutta aika iso identiteetti asia..
 
Alkuperäinen kirjoittaja homo viator:
Alkuperäinen kirjoittaja pihlis:
keksikää lapselle joku lempinimi ja käyttäkää sitä.



Tätä ehdottaisin minäkin.
Ei kai sitä nimeä tarvi virallisesti muuttaa jos lempinimenä käyttäisikin jotain omasta mielestä parempaa nimeä.

Täh? Siis nyt en tajua mitä eroa tällä on lapselle??? Ei kai se lapsen identiteettikriisi siitä vähene, jos nimi ei luekaan kirkon kirjoissa. Siis kun pikku hiljaa siihen uuteen nimeenkin totuteltaisiin vanhan rinnalla.
Lapsi ei ole vielä päiväkodissa tai muuallakaan missä häntä jo puhuteltaisiin.
 
Itse olen vaihtanut nimeäni aikuisena, sellaiseksi joksi äitini olisi nimen halunnut kun olin vauva, mutta isän mielestä vähempikin riitti.. No kun menin naimisiin niin siinä kohtaa oli sopivaa alkaa totutella tähän tapaan käyttää nimeä kun sukunimikin vaihtui, myöhemmin vaihdoin nimen virallisestikin. Kysyin isältäni toki luvan että haittaako jos näin teen, ei haitannut, kuulemma aivan sama mitä nimelleni aikuisena teen. Nyt pidän nimestäni. Itse antaisin siis lapselle mahdollisuuden itse päättää aikuisena mitä haluaa nimelleen tehdä, niin hullulta kuin se kuulostaakin, koska kukaanhan alunperin itse nimeään valitse.
 
juu kyl se on aika arveluttavaa alkaa tossa vaiheessa ihan lämpimikseen muuttaan lapsen nimeä. ainoa missä tapauksessa sen ymmärtäsin olis jos olis sattuuntu joku tosi moka (tyyliin JesSIKA, ANUStiina tms) nimen annossa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Fleur de la Cour:
Itse olen vaihtanut nimeäni aikuisena, sellaiseksi joksi äitini olisi nimen halunnut kun olin vauva, mutta isän mielestä vähempikin riitti.. No kun menin naimisiin niin siinä kohtaa oli sopivaa alkaa totutella tähän tapaan käyttää nimeä kun sukunimikin vaihtui, myöhemmin vaihdoin nimen virallisestikin. Kysyin isältäni toki luvan että haittaako jos näin teen, ei haitannut, kuulemma aivan sama mitä nimelleni aikuisena teen. Nyt pidän nimestäni. Itse antaisin siis lapselle mahdollisuuden itse päättää aikuisena mitä haluaa nimelleen tehdä, niin hullulta kuin se kuulostaakin, koska kukaanhan alunperin itse nimeään valitse.

kuinka radikaalisti nimesi muuttui muutoksen jälkeen?
 
Tiedän pari henkilöä, joiden nimi on muutettu lapsena. Valaisen asiaa samankaltaisin esimerkein, mutta en oikeilla nimillä kuitenkaan. Tytön nimi oli Leena, mutta häntä alettiin jostain syystä kutsua Marleenaksi. Marleena vakiintui lempinimeksi, jota kaikki käyttivät, ja niin tytön nimi muutettiin virallisesti Marleenaksi.

Sitten on nyt jo nelikymppinen mies, jonka nimi oli Erno. Häntä alettiin jostain syystä ihan pienenä kutsua Kalleksi. Kaikki sanoivat häntä Kalleksi, mutta kun hän meni kouluun, opettaja ei suostunut käyttämäään lempinimeä. Niinpä hänen nimensä muutettiin virallisestikin Kalleksi.
 
Tää on just tätä kun mennään muodin mukaan nimienkin kanssa, otetaan muodissa olevan nimi, ja sitten ei enää olekaan kivaa kun kaikilla muillakin on sama nimi...
 
Alkuperäinen kirjoittaja jepjep:
Tää on just tätä kun mennään muodin mukaan nimienkin kanssa, otetaan muodissa olevan nimi, ja sitten ei enää olekaan kivaa kun kaikilla muillakin on sama nimi...

Nyt ei TODELLAKAAN ole siitä kyse! Silloin nimenomaan se muodikkuus oli se miinuspuoli nimessä ja mietittiin, että ehkä sen kanssa elää. Mutta käytännössä alkanut kyllä riepoa. Nimi kun muutenkin on sellainen "ihan kiva vaan" ja tämä toinen vaihtoehto "se oikea" ja lapsen näköisempikin. Valittiin vaan yksinkertaisesti väärin.
 
En osaa kuvitellakaan että meiän 3-vuotiaalta enää nimeä vaihtaisin. Olisi lapselle aika hankalaa identiteetin kannalta.

En sit tiiä missä iässä vaihettu, mutta onhan noita keillä 1. nimi ei olekaan kutsumanimi. Mun isälläkin on 2. nimi käytössä. Ja yhellä kaverilla vasta 3. Kysyisin joltain sellaiselta keneltä on vaihettu.
 
No mun lapsi ei 2v ees tienny mikä sen oikea nimi oli kun oli tottunut lempinimeen. Eihän se oikeasti ole mikään syvä identiteettikriisi lapselle, vain aikuisista tuntuu siltä. Teet ihan niinkuin itse haluat. Jos tyttö itse tykkää "uudesta nimestä" niin vaihtoon vaan, ja jos kyse on nimestä joka siis on jo yksi lapsen virallisista nimistä, en näe mitään ongelmaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Peppari:
No mun lapsi ei 2v ees tienny mikä sen oikea nimi oli kun oli tottunut lempinimeen. Eihän se oikeasti ole mikään syvä identiteettikriisi lapselle, vain aikuisista tuntuu siltä. Teet ihan niinkuin itse haluat. Jos tyttö itse tykkää "uudesta nimestä" niin vaihtoon vaan, ja jos kyse on nimestä joka siis on jo yksi lapsen virallisista nimistä, en näe mitään ongelmaa.

Ei ole virallinen nimi, mutta siirtyminen uuteen toteutettaisiin puhuttelemalla ensin sekä uudella että vanhalla nimellä. Eli jos tyttö on nyt vaikka Aino ja uusi nimi Liisa, niin kutsuttaisiin ensin Liisa-Ainoksi. Siis esimekki nyt on hiukka ontuva kyllä...
 
Tiedän erään aikuisen joka vaihtoi kutsumanimensä koska äitinsä pyysi sitä kuolinvuoteellaan. Oli kuulemma aina häirinny äitiä, kun lapsella ei ollutkaan se nimi joksi olisi halunnut häntä kutsua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sörhipöykerö:
Alkuperäinen kirjoittaja Sörhipöykerö:
Kuule ap, voisitko kertoa, MIKSI sitten annoitte lapselle nimen, josta ette pitäneet?

:attn:

Äläs hätäile =) Eli sanotaan nyt näin, että lähisukulainen oli silloin vielä elossa ja tämän silloin hyljätyn nimen kantaja.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Sörhipöykerö:
Alkuperäinen kirjoittaja Sörhipöykerö:
Kuule ap, voisitko kertoa, MIKSI sitten annoitte lapselle nimen, josta ette pitäneet?

:attn:

Äläs hätäile =) Eli sanotaan nyt näin, että lähisukulainen oli silloin vielä elossa ja tämän silloin hyljätyn nimen kantaja.

Eli sen nimen, minkä haluatte nyt antaa? Mutta hyvänen aika, kyllähän maailmassa nimiä riittää, olisitte valinneet lapselle jonkun toisen kauniin nimen, pakkoko oli antaa sellaista, mistä ei itse pidä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sörhipöykerö:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Sörhipöykerö:
Alkuperäinen kirjoittaja Sörhipöykerö:
Kuule ap, voisitko kertoa, MIKSI sitten annoitte lapselle nimen, josta ette pitäneet?

:attn:

Äläs hätäile =) Eli sanotaan nyt näin, että lähisukulainen oli silloin vielä elossa ja tämän silloin hyljätyn nimen kantaja.

Eli sen nimen, minkä haluatte nyt antaa? Mutta hyvänen aika, kyllähän maailmassa nimiä riittää, olisitte valinneet lapselle jonkun toisen kauniin nimen, pakkoko oli antaa sellaista, mistä ei itse pidä?

Pidämme nimestä, mutta emme siitä, että se sama nimi on niin monella. Etukäteen ei tajuttu, että yleisyys tarkoittaa ihan sitä, että niitä tulee noin tolkuttoman paljon vastaan. Melkein paikassa kuin paikassa. Tästä syystä on tullut jonkinlainen viha-rakkaussuhde tuohon nimeen.
 

Yhteistyössä