H
harmis
Vieras
Annoimme lapsellemme toiseksi nimeksi minun pappani etunimen. En ole koskaan tavannut tätä pappaani, koska hän on kuolut jo isäni ollessa lapsi. Nyt olen alkanut epäilemään, että tämä pappa ei välttämättä niin symppis tyyppi ollutkaan... Isäni ei ole koskaan puhunut minulle mitään isästään, enkä minä ole kysellytkään. Aikanaan kun puhuimme mahdollisista nimistä pojalle, tuli pappani nimikin esille ja huomasin isäni jotenkin suhtautuvan siihen ihmeellisesti... Sanoi, ettei nimi sovi ollenkaan muuhun nimeen yms. Minä ajattelin sen nyt olevan noita isän juttuja taas... Sitten nimi annettiin pojalle. Ja aina kun tulee esille mikä pojan toinen nimi on, isälleni tulee jotenkin outo ilme. Nimiäisissä minusta tuntui, että myös isäni veli suhtautui siihen jotenkin oudosti. Joskus enoni kutsuu poikaa tällä toisella nimellään ja isäni kiiruhtaa aina nopeasti korjaamaan, ettei poikaa kutsuta sillä nimellä... En uskalla kysyä isältä, koska pelkään, että olenkin nimennyt poikani jonkun ihan kamalan tyypin mukaan. Ja tuskin isä sitä myöntäisikään. Vai repiikö nimi vain auki vanhoja haavoja isällä?
Huokaus.
Huokaus.