Lapsellani on diabetes

[miten tämän kanssa jaksaa]

Lapseni on sairastunut diabetekseen, ikää alle 2 v. Onko tämä vakava sairaus, voiko elää enää normaalia elämää? Mikä on vaikeinta? Kertokaa, miten te pärjäätte!

 

[vieras]

hoitamattomana vakava..Kunhan saatte hoidon tasapainoon ni kyllä olo helpottaa ja voitte elää ihan normaalia elämää..Onhan tietty pidettävä huolta säännöllisistä ruoka ja lääke ajoista.Aluksihan varmaan vaikeinta on pistämiset ennen kun lapsi/vanhemmat siihen tottuu!!

Kyllä te pärjäätte älä huoli! *HALAUS*

 

[vieras]

Voi elämän kevät! Taitaa olla perjantai. Onko tämä vakava sairaus???

 

[apua]

Voi elämän kevät! Taitaa olla perjantai. Onko tämä vakava sairaus???

kuule moni ei tiedä diabeteksestä tuon taivaallista...Voit jättää nää kommentit ihan omaan tietoon. Tarviiko lannistaa ihmistä millä on oikeesti hätä!!

 

[vieras]

Voi elämän kevät! Taitaa olla perjantai. Onko tämä vakava sairaus???

kuule moni ei tiedä diabeteksestä tuon taivaallista...Voit jättää nää kommentit ihan omaan tietoon. Tarviiko lannistaa ihmistä millä on oikeesti hätä!!

Kun ja jos lapsella todetaan diabetes, ihan varmati saa HETI niin paljon tietoa, että tietää sen olevan vakava sairaus. Ihan turha höpöttää täällä ettei tied, se on omaa välinpitämättömyyttä.

 

[jaa]

Normaaliin elämäänne kuuluvat sitten pistokset, hiilihydraattilaskenta ja tasapainottelu verensokereilla. Kyllä kaikki diabeetikot oovat silti normaaleja ihmisiä jotka elävät normaalia elämää!!!!

 

[ap]

Tarkotin vakavuudella sitä, että meneekö tähän kaikki aika, tämän hoitamiseen?

 

[apua taas]

Voi elämän kevät! Taitaa olla perjantai. Onko tämä vakava sairaus???

kuule moni ei tiedä diabeteksestä tuon taivaallista...Voit jättää nää kommentit ihan omaan tietoon. Tarviiko lannistaa ihmistä millä on oikeesti hätä!!

Kun ja jos lapsella todetaan diabetes, ihan varmati saa HETI niin paljon tietoa, että tietää sen olevan vakava sairaus. Ihan turha höpöttää täällä ettei tied, se on omaa välinpitämättömyyttä.

Juu totta, jut oletkos ajatellut että toisilla menee aikaa sisäistää kaikki tieto!! Voi elämä..jos tässä nyt joku on välinpitämätön ni se olet SINÄ!!

 

[vieras]

Voi elämän kevät! Taitaa olla perjantai. Onko tämä vakava sairaus???

kuule moni ei tiedä diabeteksestä tuon taivaallista...Voit jättää nää kommentit ihan omaan tietoon. Tarviiko lannistaa ihmistä millä on oikeesti hätä!!

Kun ja jos lapsella todetaan diabetes, ihan varmati saa HETI niin paljon tietoa, että tietää sen olevan vakava sairaus. Ihan turha höpöttää täällä ettei tied, se on omaa välinpitämättömyyttä.

Juu totta, jut oletkos ajatellut että toisilla menee aikaa sisäistää kaikki tieto!! Voi elämä..jos tässä nyt joku on välinpitämätön ni se olet SINÄ!!

Höpö löpö! Aivan varmasti terveydenhoitaja vastaa kaikkiin kysymyksiin, niin kauan kuin vanhempi niitä esittää. Vastaanotolta ei ajeta pois.

 

[vieras]

http://www.diabetes.fi/

 

[Edla-Mamma]

Ap, kaverilla sairastu lapsi 13-kuukautisena ja aluksihan se oli pelkkää opettelua ja sisäistämistä: verensokerin mittaukset, pistämiset, laskemiset ja aikataulun noudattamiset. Siitä se aika nopeesti sitten lähti ku asenne oli kohdillaan, että tän kanssa pärjätään hyvin. Sairastumisesta on nyt kolme vuotta aikaa ja kaikki menee niillä hienosti Tsemppiä

 

[Ihmemaan Liisa]

Tarkotin vakavuudella sitä, että meneekö tähän kaikki aika, tämän hoitamiseen?

Sukulaisperheen lapsi sairastui aika tarkalleen kaksi vuotta sitten (7-vuotiaana) ja rehellisesti sanottuna, kyllä nämä ensimmäiset vuodet ovat olleet aika rankkoja perheelle. Siinä on niin paljon uutta mikä pitää sisäistää lyhyessä ajassa, hoitotasapainoon pääseminen vei heillä oman aikansa ja tietenkin ison lapsen oli jo vaikeampi sopeutua uuteen ruokavalioon, ruokarytmiin ja pistämiseen. Myös sukulaisille on kaikki ollut ihan uutta ja paljon kysymyksiä ja ihmeteltävää, kuten pitääkö teidän todellakin noin monta kertaa päivässä mitata sokereita ja pistää, ai että ruoka-ajat on oikeasti kellontarkkoja jne. jne.

Aluksi varmasti tuntuu, ettei elämässä muuta olekaan, mutta kyllä se siitä suttaantuu! Meidänkin sukulaisperhe elää ihan normaalia elämää diabeteksen ehdoilla ja nykyään ei enää ole ruoka-ajatkaan niin minuutilleen tarkkoja. Lapsi itsekin on jo hyvin sopeutunut tilanteeseen.

Omalla tyttärelläni on parhaana kaverin diabeetikkolapsi, joka on sairastunut jo parivuotiaana. Nyt ekaluokklaisena menee ja elää ihan normaalisti, huolehtii sokerien mittaamiset ja pistämiset. Toki vanhemmilla on vähän extrahuoli, mutta elämää ei mitenkään haittaa.

 

[Ihmemaan Liisa]

Voi elämän kevät! Taitaa olla perjantai. Onko tämä vakava sairaus???

kuule moni ei tiedä diabeteksestä tuon taivaallista...Voit jättää nää kommentit ihan omaan tietoon. Tarviiko lannistaa ihmistä millä on oikeesti hätä!!

Kun ja jos lapsella todetaan diabetes, ihan varmati saa HETI niin paljon tietoa, että tietää sen olevan vakava sairaus. Ihan turha höpöttää täällä ettei tied, se on omaa välinpitämättömyyttä.

Juu totta, jut oletkos ajatellut että toisilla menee aikaa sisäistää kaikki tieto!! Voi elämä..jos tässä nyt joku on välinpitämätön ni se olet SINÄ!!

Höpö löpö! Aivan varmasti terveydenhoitaja vastaa kaikkiin kysymyksiin, niin kauan kuin vanhempi niitä esittää. Vastaanotolta ei ajeta pois.

Vastaa, juu, mutta kotona ei ole ketään 24/7 vastaamassa ja neuvomassa. Mitä itse olen arkea sivusta seurannut ja kaikkia ohjelehtisiä lukenut, niin kyllä ainakin itselläni olisi vastaavassa tilanteessa sormi suussa useinkin. Alkushokki oli sukulaisperheellemme aika totaalinen ja tietoa sulatellessa meni kuukausi jos toinenkin, puhumattakaan siitä että pistämiset pitää opetella ja ruokamäärät pitää oikeasti opetella laskemaan perunan ja garmman tarkkuudella.

 

[vieras]

Ei se maailma siihen kaadu ja alussa tuntuu että aika ei riitä muuhun kuin siihen diabeteksen hoitoon ja tuntuu että elämä ei ole muuta kuin ruuan laittoa.Yks ruoka laitettu niin johan saa jo toista alottaa.Hiilareitten laskeminen ei ole vaikeeta ja siihen tottuu.Tietenkin ku reissuun lähtee niin pitää laskea kauanko aikaa menee ajamiseen ja missä syödään koska ruoka ajat on tärkeitä ja pakollisia diabeetikoille.Ja insuliinin laitto pitää tapahtua päivittäin samaan aikaan.Ja pistäminen ei ole kamalaa ja siihenkin tottuu.Alussa tietenkin voi ajatella että kuinka tästä selviää mutta kun siihen pääsee kiinni niin menee ihan rutiinilla.Itselläni on 8 vuoden kokemus diabeteksestä kun oma lapseni sairastu.

 

[vieras]

Voi elämän kevät! Taitaa olla perjantai. Onko tämä vakava sairaus???

kuule moni ei tiedä diabeteksestä tuon taivaallista...Voit jättää nää kommentit ihan omaan tietoon. Tarviiko lannistaa ihmistä millä on oikeesti hätä!!

Kun ja jos lapsella todetaan diabetes, ihan varmati saa HETI niin paljon tietoa, että tietää sen olevan vakava sairaus. Ihan turha höpöttää täällä ettei tied, se on omaa välinpitämättömyyttä.

Tietoa saa kyllä ihan tarpeeksi mutta tuliko sulle mieleen että sisäistäminen voi viedä hieman aikaa?Lapsi sairastuu ja diabetes on kuitenkin monille uusia asia ja tietoa tulee tosi paljon että millään ei voi kaikkea ymmärtää.Ja se kyllä sanotaan että on vakava ja siitä ei voi parantua mutta ymmärtääkö sitä vanhempi heti se on eri asia.Siinä on kuule paljon muutakin mietittävää sillä hetkellä.Miljoona asiaa pyörii sillä hetkellä päässä.

 

[Ford Prefect]

Se ruokamäärien mittaaminen, kun sen sisäistää, ei tartte enää punnita yms.

Lähinnä meillä ittellä on tällähetkellä taas inskojen muutokset menossa, poika kasvaa ja annokset muuttuu. Ja kun kyseessä on joku 0,5 yksikköä, niin jotenkin saa taas sumplia.

Flunssat ja vatsataudit verottaa voimia. Flunssassa ei imeydy inska normaalisti. (Jos lapsella aikuisella kortisonikuuri, niin ei senkään vertaa)
Vatsataudissa taas se, että saa syömään/juomaan tarpeeksi.

Lähinnä siis tärkeintä se, ettei sokerit heittele. Päivän heittelyistä, jos HETI korjataan, ei niin haittaa, mutta jos hoitotasapaino on viturallaan viikkoja, niin ei hyvä.

 

[vieras]

Se ruokamäärien mittaaminen, kun sen sisäistää, ei tartte enää punnita yms.

Lähinnä meillä ittellä on tällähetkellä taas inskojen muutokset menossa, poika kasvaa ja annokset muuttuu. Ja kun kyseessä on joku 0,5 yksikköä, niin jotenkin saa taas sumplia.

Flunssat ja vatsataudit verottaa voimia. Flunssassa ei imeydy inska normaalisti. (Jos lapsella aikuisella kortisonikuuri, niin ei senkään vertaa)
Vatsataudissa taas se, että saa syömään/juomaan tarpeeksi.

Lähinnä siis tärkeintä se, ettei sokerit heittele. Päivän heittelyistä, jos HETI korjataan, ei niin haittaa, mutta jos hoitotasapaino on viturallaan viikkoja, niin ei hyvä.

Kuinka vanha poika sulla on?

 

[Ford Prefect]

Se ruokamäärien mittaaminen, kun sen sisäistää, ei tartte enää punnita yms.

Lähinnä meillä ittellä on tällähetkellä taas inskojen muutokset menossa, poika kasvaa ja annokset muuttuu. Ja kun kyseessä on joku 0,5 yksikköä, niin jotenkin saa taas sumplia.

Flunssat ja vatsataudit verottaa voimia. Flunssassa ei imeydy inska normaalisti. (Jos lapsella aikuisella kortisonikuuri, niin ei senkään vertaa)
Vatsataudissa taas se, että saa syömään/juomaan tarpeeksi.

Lähinnä siis tärkeintä se, ettei sokerit heittele. Päivän heittelyistä, jos HETI korjataan, ei niin haittaa, mutta jos hoitotasapaino on viturallaan viikkoja, niin ei hyvä.

Kuinka vanha poika sulla on?

Vasta täytti 5v, tauti puhkes alta 3v.

Laita vaikka y-tä jos haluut jutella lisää. Tai käyhän tämä näinkin.

 

[ap]

Päivän heittelyistä, jos HETI korjataan, ei niin haittaa, mutta jos hoitotasapaino on viturallaan viikkoja, niin ei hyvä.

Miksi? Mitä sitten tapahtuu?

Pelottaa jos meille käy noin. Lääkärit ja hoitajatkaan ei sen tarkemmin ole selittäneet, täytyy kysyä vielä

 

[Ford Prefect]

Päivän heittelyistä, jos HETI korjataan, ei niin haittaa, mutta jos hoitotasapaino on viturallaan viikkoja, niin ei hyvä.

Miksi? Mitä sitten tapahtuu?

Pelottaa jos meille käy noin. Lääkärit ja hoitajatkaan ei sen tarkemmin ole selittäneet, täytyy kysyä vielä

(Beep, mä en tienny tota adrenaliini-hommaa
, aina oppii jotain uutta)

Siis tarkoitin sillä, että jos arvot on vaikka viikon yli 15 keskimäärin, niin pitää ruveta ettimään syitä, ja korjaamaan.

Ja jos on tosi korkeita, vaikka 25- , niin samantien pikainska kehiin.
(No ihan alemmastakin jo, mutta...)

Diabeshän on siitä hattumainen tauti, että liitännäissairauksia on, mitkä ei ole kivoja olleskaan.

Silmäpohjarappeumaa, pahimmillaan sokeutumista, jos ei ole hoitotasapainoa yms. Munuaiset voi renata.

Ja 4-7(8) on hyvät arvot ennen ruokaa, ja kovasti ei saisi nousta muutenkaan. Mutta lapsilla tuo tasainen 4-7 on aika mahdotonta, mutta yrittää aina pitää =)

 

[isoäiti mölykylästä]

Voi elämän kevät! Taitaa olla perjantai. Onko tämä vakava sairaus???

kuule moni ei tiedä diabeteksestä tuon taivaallista...Voit jättää nää kommentit ihan omaan tietoon. Tarviiko lannistaa ihmistä millä on oikeesti hätä!!

Kun ja jos lapsella todetaan diabetes, ihan varmati saa HETI niin paljon tietoa, että tietää sen olevan vakava sairaus. Ihan turha höpöttää täällä ettei tied, se on omaa välinpitämättömyyttä.

me muualle määkimään, jos et parempaan pysty kuin päätäs aukomaan ihmiselle, joka on saanut kuulla juukri lapsensa sairaudesta

 

[vieras]

Meillä sairastui lapsi 1-vuotiaana diabetekseen, nyt diagnoosista melkein vuosi. Aluksi oli järkyttävää, tuntui että koko elämä menee uusiksi eikä mitään tulevaisuudensuunnitelmia voi enää ikinä tehdä kun tuli yksi maailman vituroimmista taudeista perheeseen. MUTTA, sitten kun aikaa kului ja opettelimme taudin hoitoa, siitä tuli yksi osa arkea. Toki diabetes säätelee elämäämme päivittäin, mutta toisaalta se on hyväksikin: lapset syövät säännöllisesti, paljon kasviksia, herkkuja tooooosi vähän, ulkoillaan jne. Olisihan tätä samaa ilman d:täkin, mutta nyt on vähän niinkuin pakko elää terveellisesti.

Itse sairauden hoito on helppoa, vaikka alussa sen oppiminen tuntui kaaottiselta ja monimutkaiselta. Sanoisin, että d-lapsen äitinä pahinta on jatkuva huoli: nyt vielä on helppoa kun lapsi on kotona äidin helmoissa, mutta kun se lähtee päiväkotiin, kouluun, alkaa käydä yksin harrastuksissa, muuttaa pois kotoa jne. Pelkään myös lisäsairauksia, vaikka tiedän, että nykyään ne ovat vähenemään päin hyvien hoitomenetelmien ansiosta.

Mun lohtuni on se, että diabeteksen hoito on kehittynyt valtavasti viimeisen kymmenen vuoden aikana; jos sama kehitys jatkuu, minkälaista d:n hoito onkaan, kun lapsemme ovat aikuisia? Joku huomauttikin, että ennen vanhaan annettiin vain pitkävaikuttinen insuliini ja vältettiin sokerin syömistä ja loppuaika toivottiin parasta. Nyt sentään on itsellä mahdollisuus vaikuttaa tosi pitkälti miten hyvin sairaus pysyy kurissa.

 

[Beep]

Meillä sairastui lapsi 1-vuotiaana diabetekseen, nyt diagnoosista melkein vuosi. Aluksi oli järkyttävää, tuntui että koko elämä menee uusiksi eikä mitään tulevaisuudensuunnitelmia voi enää ikinä tehdä kun tuli yksi maailman vituroimmista taudeista perheeseen. MUTTA, sitten kun aikaa kului ja opettelimme taudin hoitoa, siitä tuli yksi osa arkea. Toki diabetes säätelee elämäämme päivittäin, mutta toisaalta se on hyväksikin: lapset syövät säännöllisesti, paljon kasviksia, herkkuja tooooosi vähän, ulkoillaan jne. Olisihan tätä samaa ilman d:täkin, mutta nyt on vähän niinkuin pakko elää terveellisesti.

Itse sairauden hoito on helppoa, vaikka alussa sen oppiminen tuntui kaaottiselta ja monimutkaiselta. Sanoisin, että d-lapsen äitinä pahinta on jatkuva huoli: nyt vielä on helppoa kun lapsi on kotona äidin helmoissa, mutta kun se lähtee päiväkotiin, kouluun, alkaa käydä yksin harrastuksissa, muuttaa pois kotoa jne. Pelkään myös lisäsairauksia, vaikka tiedän, että nykyään ne ovat vähenemään päin hyvien hoitomenetelmien ansiosta.

Mun lohtuni on se, että diabeteksen hoito on kehittynyt valtavasti viimeisen kymmenen vuoden aikana; jos sama kehitys jatkuu, minkälaista d:n hoito onkaan, kun lapsemme ovat aikuisia? Joku huomauttikin, että ennen vanhaan annettiin vain pitkävaikuttinen insuliini ja vältettiin sokerin syömistä ja loppuaika toivottiin parasta. Nyt sentään on itsellä mahdollisuus vaikuttaa tosi pitkälti miten hyvin sairaus pysyy kurissa.

Milloin te ulkoilette, siis kellonaika? Saa muutkin vastata.


Me kun ei ehditä ruokailun takia ulos parhaaseen aikaan, kun päästään leikkipuistoon, muut lähtevät jo pois.

Onneksi olkoon siitä, että teillä onnistuu terveellinen ruokavalio! =) Ehkä meilläkin vielä joskus?

 

[vieras]

Meillä sairastui lapsi 1-vuotiaana diabetekseen, nyt diagnoosista melkein vuosi. Aluksi oli järkyttävää, tuntui että koko elämä menee uusiksi eikä mitään tulevaisuudensuunnitelmia voi enää ikinä tehdä kun tuli yksi maailman vituroimmista taudeista perheeseen. MUTTA, sitten kun aikaa kului ja opettelimme taudin hoitoa, siitä tuli yksi osa arkea. Toki diabetes säätelee elämäämme päivittäin, mutta toisaalta se on hyväksikin: lapset syövät säännöllisesti, paljon kasviksia, herkkuja tooooosi vähän, ulkoillaan jne. Olisihan tätä samaa ilman d:täkin, mutta nyt on vähän niinkuin pakko elää terveellisesti.

Itse sairauden hoito on helppoa, vaikka alussa sen oppiminen tuntui kaaottiselta ja monimutkaiselta. Sanoisin, että d-lapsen äitinä pahinta on jatkuva huoli: nyt vielä on helppoa kun lapsi on kotona äidin helmoissa, mutta kun se lähtee päiväkotiin, kouluun, alkaa käydä yksin harrastuksissa, muuttaa pois kotoa jne. Pelkään myös lisäsairauksia, vaikka tiedän, että nykyään ne ovat vähenemään päin hyvien hoitomenetelmien ansiosta.

Mun lohtuni on se, että diabeteksen hoito on kehittynyt valtavasti viimeisen kymmenen vuoden aikana; jos sama kehitys jatkuu, minkälaista d:n hoito onkaan, kun lapsemme ovat aikuisia? Joku huomauttikin, että ennen vanhaan annettiin vain pitkävaikuttinen insuliini ja vältettiin sokerin syömistä ja loppuaika toivottiin parasta. Nyt sentään on itsellä mahdollisuus vaikuttaa tosi pitkälti miten hyvin sairaus pysyy kurissa.

Milloin te ulkoilette, siis kellonaika? Saa muutkin vastata.


Me kun ei ehditä ruokailun takia ulos parhaaseen aikaan, kun päästään leikkipuistoon, muut lähtevät jo pois.

Onneksi olkoon siitä, että teillä onnistuu terveellinen ruokavalio! =) Ehkä meilläkin vielä joskus?

Me ulkoillaan aamupäivällä ja iltapäivällä. Ulkoilut ei tuota kauheesti päänvaivaa (enää), varsinkin jos kotona on ruoka odottamassa eli eilisen tähteitä tai ruoka tehty etukäteen. Yleensä ollaan vaan kotipihassa, joten ruoka valmistuu sisällä sinä aikana kun me ollaan ulkona. Mutta on toki ärsyttävää, että aina pitää miettiä mitä ruuaksi ja mihin aikaan mennään ulos jne, mutta ei se nyt loppujen lopuksi mitenkään ylivoimaista ole.

 

[Vieras]

Höpö löpö! Aivan varmasti terveydenhoitaja vastaa kaikkiin kysymyksiin, niin kauan kuin vanhempi niitä esittää. Vastaanotolta ei ajeta pois.

Juu juu, näinhän sen PITÄISI mennä. Todellisuus vaan voi olla toista. Mä olen käynyt DIABETEShoitajalla joka ei osannut vastata kysymyksiini. Voit siis varmasti kuvitella, ettei kaikilla tavan terkkareilla ole välttämättä mitään tietoa sairaudesta.