Laitetaanko kaikki yksi valinta, minkä on itse tehnyt ja mistä on todella onnellinen?

Se, että päätin pitää ensimmäisen lapseni. Raskaus oli täysi vahinko, ja elämäntilanne todella huono joten päätös herätti hämmästystä jopa itsessäni. Tästä on seurannut niin paljon hyvää, että niiden ruotimiseen pitäisi avata oma ketju

Sama juttu minullakin. Tosin en itse ollut lainkaan hämmästynyt päätöksestäni vaikka ikää oli odotuksen alussa vasta 17.

 

Oonkohan ihan höppänä, kun ihan liikutun näitä lukiessani

No joo, noi lapset ovat ehkä itsestäänselvyys juu, mutta kyllä se oli ihan tietoinen päätös haluta niitä niin nuorena, eikä siirtää esim. opiskeluiden takia myöhemmälle (olin juuri valmistunut ensimmäiseen ammattiini kylläkin, mutta tiedossa oli, ettei se kuitenkaan siihen jää).

Jos nyt ei kuitenkaan lapsia oteta mukaan, niin yksi parhaista valinnoistani on ollut ero ensimmäisestä poikaystävästäni (onneksi en sentään hänen kanssaan niitä lapsia alkanut tehdä, vaikkka ns. vauvakuumetta silloinkin jo oli). Nykyinen mies on paras mies, sen parempaa ei mulle löytyisi! <3

 

Avioero ja joka kerta kun kuulen tai näen kyseisen ihmisen lyön käsiäni syvemmälle ristiin että onneksi lähdin. Nyt rinnalla ihminen josta kiitän joka päivä :heart: =)

 

Se, että lähdin 38 vuotiaana vakituisesta työpaikasta opiskelemaan täysin uutta alaa.

 

Se että pitkän edestakas veivaamisen jälkeen todella lähdin sen miehen luota.

 

Se että päätin opiskella kunnon ammattiin, valmistuminen ja suht varma työllistyminen häämöttää jo

Pienemmistä valinnoista voisin mainita hyvänä sen että en ole koskaan polttanut ainuttakaan tupakkaa.

 

Ehdottomasti avoero 8-vuotta kestäneestä suhteesta. Olen ikionnellinen, etten yhtään sen pitemmäksi aikaa jäänyt jumittamaan teininä alkaneeseen, itsetunnon ja -kunnioituksen täysin vieneeseen suhteeseen. Ero oli todellakin elämäni paras valinta ja siitä ei seurannut mitään muuta kuin pelkästään hyvää

 

Lapset, pienellä ikäerolla. Kolme lasta 3,5vuoteen. Toisista paljon seuraa toisilleen eikä niin kun itellä, 10vuotta siskoon ikäeroa ja aivan eri elämäntilanteet.

 

En mainitse lapsia koska en koe niitä tehneeni itse.. Ei ole ollut minulla osaa eikä arpaa tulenko raskaaksi tai minkä näköisiä tulevat muksut on yms..

Mä oon niiiiin ylpee itestäni kun olen tehnyt ihmisille itse suunnittelemia hienoja tatuointeja, joissa rajat on kohdillaan ja värit laadukkaita. Ihmisten onnelliset ilmeet kun ihastelevat valmista kuvaa tuo paremman tyydytyksen kuin esim.raha jonka maksavat.. Tämäkin juontunee varmaan lapsuudesta kun tykkäsin piirtää ja kaikki vaan mollas et mitä se tuhertaa ja tuolla ei kyllä pitkälle pötki!! Plus kommentit kuinka naapurin villet ja maijat osaa paremmin....Tulkoot tekee naamakuvia jonkun ihoon sanon ma!!! Mun ylpeyden aihe nro1!!

 

Aih, se olikin valinta..hups... No olen ylpeä että valitsin uskaltaa tehä kuvia latistamisesta huolimatta....

 

lapset ja onnellinen, että tein heidät vasta yli 30-vuotiaana

 

Se että läksin tänään kesken päivän koulusta parantelemaan krapulaa kotiin....

 

Se, etten kuollutkaan.

 

Muutto takaisin Suomeen.

 

Hmmm... valinta... no oliskohan se sitten se että otin yhteyttä nykyiseen mieheeni täysin ns. puun takaa eli tiesin hänet ainoastaan nimeltä, en ollut vuosiin nähnyt häntä edes vilaukselta ja silti päätin ottaa yhteyttä. Siitä yhteydenotosta on nyt 2,5 vuotta ja jokainen päivä on ollut elämäni parasta aikaa :heart:

 

Se on ollut paras päätös, että en luovuttanut lapsettomuushoidoissa. Kuuden vuoden jälkeen olen vihdoin äiti.

 

se, että en ole suostunut muottiin

 

Se, että päätin pitää lapsen kun aloin yllättäen odottamaan esikoistamme.

 

Se etta ostin menolipun monen meren taakse ja lahdin etsimaan itseani. pari vuotta myohemmin tulin takaisin parempana ihmisena. Siita on jo kauan aikaa mutta ne kokemukset on muokanneet elamaani siita lahtien.

 

Parisuhde ja ihana mies.=)

 

Jos pitää yksi asia valita niin se että jätin hormooneita käyttävän ex-mieheni.

 

Lähdin lestadiolaisporukoista, kielsin uskoni. Nyt elän onnellisesti omalla tavalla uskoen

 

Lähdin lestadiolaisporukoista, kielsin uskoni. Nyt elän onnellisesti omalla tavalla uskoen

Onnea. Niin minäkin. Olen siitä tosi, tosi onnellinen.

 

Koska niin moni sanoo lapset, mun on ihan pakko sanoa että olen todella onnellinen siitä että tein abortin 17-vuotiaana. Vaikein ja viisain valinta elämässäni. Ja siitä on jo melkein 15 vuotta.

 

Se, että päätin tehdä abortin neljä vuotta sitten ja hoitaa opinnot ja elää itselleni. Nyt meillä 4kk ikäinen poika. Jos olisin silloin pitänyt lapsen, olisin luultavasti sossun luukulla jatkuvasti ja opinnot olisivat luultavasti jääneet kesken ja olisin katkeroitunut.

Ei sillä, että se abortti itsessään olisi mikään hieno juttu, vaan se, että tunsin itseni ja uskalsin tehdä oman ratkaisuni, elämättä muiden mielipiteiden mukaisesti.