Makaroonin (ex?)avovaimo
Olen ollut vuoden parisuhteessa ja asutaan saman katon alla miehen kanssa. Muuten ihana mies ja ihan satavarmasti rakastaa, niin rakastan minäkin, mutta niin saamattoman laiska. Viimeiset 6 kuukautta olen elättänyt hänet täysin. Maksanut laskut, asumisen, ruoat jne. Hän ei saa aikaseksi edes soittaa työpaikkoja. Hän ei saa aikaseksi hoitaa asioitaan liittoon että saisi edes päivärahat sieltä. Ymmärsin ensimmäisen ja jo toisenkin kuukauden, mutta nyt alkaa palaa pinna. Kotonakaan ei saa aikaseksi mitään ei edes tiskejä tiskattua. Kuteinkin käyn itse töissä pitkää päivää, tuon kotiin ruokaa, teen ruokaa, pyykkään, siivoan ja maksan, mutta tämä miehenkuvatus joka muistuttaa enemmän liian kypsäksi keitettyä makaroonia olemukseltaan...Hän rakastaa varmasti. Niin minäkin rakastan, mutta rakkaus ei taida enää riittää. Millä saisin potkittua tuohon lisää virtaa..vai onko täysin tuhoontuomittua koko juttu? Onko kukaan onnistunut eteenpäin potkimisessa? Mies on muutoin hellä ja rakastava, mutta tuo saamattomuus ottaa pannuun. On välillä, kuin elättäisi kakaraa. Viimeisin tempaus tältä laiskamadolta oli, että hän väitti soittaneensa liittoon jne. mutta ei saanut ketään kiinni. Jotenkin ensimmäisen kerran jäi semmonen olo, että noinkohan on perhana, kun ei ole saanut ketään puoleen vuoteen kiinni. Olin inhottava ja tutkin puhelimen (jep, tein rikoksen) ja niin vain valehteli, ei hän ollut soittanut muille kuin minulle ja kavereilleen. Ymmärtäisin yskän jos kyse olisi parikymppisestä teinistä, mutta ollaan molemmat kolmisenkymmentä joten ymmärrys loppuu..neuvoja? En aio elättää häntä joten kenkää tulee, mutta onko mitään mahdollisuuksia edes saada laiskamakaroonia muuttumaan?