LAIHTUMINEN EI OLE YKSINKERTAINEN ASIA

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Pullukkainen Mamma
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

Pullukkainen Mamma

Vieras
Jos ajattelee että käy Painonvartijoissa ja siellä laskee orjallisesti pistetä, ja laihtuu ja homma on sitten hanskassa, on täysin hakoteillä.
Kyllähän niitä pisteitä laskemalla laihtuu, mutta kuka sitten laskee loppuelämänsä pisteitä? Ei taida montakaan olla joka sitä tekee. Pitää niin totaalisesti sisäistää se oikeaoppinen syöminen. Silloin voi sanoa että on onnistunut.
Itse olen vuosien aikana Painonvartioissa laihtunut kymmeniä kiloja, ja aina yhtä iloisesti lihonut ne lisien kanssa takaisin. Eli en ole sisäistänyt tätä pistelaskuoppia. Ja tottumus on toinen luonto, sanotaan, niin myös tässä herkuttelu asiassa. Kuinka hyvää on kaikki suklaat makkarat juustot, keksit, leivokset hyvät ruuat...tätä listaa on turha jatkaa, jokainen tietää miten se jatkuu.
Ja siksi toiseksi, päätin, etten maksa enää senttiäkään siitä että laihdun. On jotenki järjenvastaista että ensin maksaa isot rahat siitä, että paisoo isoihin mittoihin ja sitte vielä maksaa että niistä pääsee eroon. Jotenkin tuntuu että Painonvartiat rahastaa meitä lihavia oikein kunnolla. Toisten tuskalla ja häpeällä kuorrutetut kilot, niistä pääsette eroon painonvartioissa ...mutta ei ilman. No tämä on vain mun mielipide, erimieltä saa olla, ja pitääkin.
Ja joku mainitsi että on 100 kiloa ylipainoa, ei näissä kilolukemissa pidä sitte lenkille lähteä, taikka pääsee samalla eroon polvinivelistään. Vesi on se elementti jossa kannattaa lähteä näitä kiloja karistamaan, vaikka tiedän sen ison kynnyksen että pitäis mennä uima-halliin toisten tuijoleltavaksi ja sen supinan"kattokaa ny tuota"!!! Siis haloo lihavillakin on totta tosiaan oikeus olla olemassa! Ei uima-halleihin ole painorajaa! Onneksi kesällä on näitä syrjäisempiäkin uimapaikkoja joissa lihavaksi saa porskutella ilman pällistelyjä.
Minä olin nuorempana aika arka ja häpesin itseäni tosi paljon, mutta nyt kun alan olla vanhempi nainen, olen tullut rohkeammaksi, ja päätin että ja minähän menen sieltä mistä toisetkin ja jos supisevat siinähän omia leukojaan kuluttavat. Ja saatamapa käydä kysymässäkin suoraan että olikos sulla mulle jotakin asiaakin vai neuvojako kyselet:D
Minulla on itsellä tällä hetkellä ylipainoa semmoiset 50 kg joten tiedän mitä on olla lihava. Olen tässä parin vuoden aikana laihtunut 25 kg mutta nekään kilot ei ole menneet laihduttamalla vaan sairastamalla. Ei mitään vakavaa mutta kuitenkin.
Laihduttaminen on ikuisuustaistelu, ja pitää ottaa huomioon myös perintätekijät, kaikki kun eivät ole syntyneet langanlahoiksi, vaan geenitkin vaikuttavat asiaan.
Mutta lopuksi kehoitan kaikkia ylipainoisia nostamaan päänsä pystyyn, meillä on samanlainen oikeus samoihin asioihin kuin laihoillakin.
Joillekkin sitäpaitsi liikakilot sopii, ja toisille ei sitte yhtään.
Ollaan olemassa eletään täysillä, murehtia aina voi ja saa, mutta samalla ajatella: Voisi olla vieläkin huonommin!:)
 
Ymmärrän sun kannan mutta Painonvartijoiden pointtihan on se, että pisteidenlasku aika opettais sua sisäistämään sen mitä voi syödä ja miten paljon. Tarkoitushan ei olekkaan pitää pistepäiväkirjaa koko elämää. :) Ainakin minulle muodostui kuva siitä että kuinka paljon sitä voi syödä ja mitä kun pisteitä oli laskenut jonkin aikaa. Sairastuminen ja sen myötä motivaation muute aiheutti sen että paino tuli takaisin korkojen kera.
 
Ei painonvartioiden tarkoituksena edes ole opetaa ihmisiä syömään oikein. Tavoittena on tehdä buisinestä: mahdollisimman nopea painon lasku -> paluu normaali elämään -> lihominen -> Syllisyyden tunne -> Ahaa elämys: paikkareilla laihduin -> paluu maksavaksi asiakkaaksi -> nopea laihtuminen
 
eikä masennus, motivaation puute ja tietyt lääkkeet auta painonhallinnassa. mä tiedän että painoni on vaarallisissa luokissa, mutten jaksa välittää. taikka alkaa muuttaan elämäntapojani.
 
Alkuperäinen kirjoittaja entinen painonvartija nykyinen onnellinen karppaaja:
Ei painonvartioiden tarkoituksena edes ole opetaa ihmisiä syömään oikein. Tavoittena on tehdä buisinestä: mahdollisimman nopea painon lasku -> paluu normaali elämään -> lihominen -> Syllisyyden tunne -> Ahaa elämys: paikkareilla laihduin -> paluu maksavaksi asiakkaaksi -> nopea laihtuminen

peesi. painonvartijat ei todellakaan halua asiakkailleen pysyviä tuloksia, he haluavat tienata rahaa. ainoa tapa laihtua pysyvästi on ottaa liikunta ja terveellinen ruokavalio pysyväksi osaksi omaa elämää ja unohtaa kaikenmaailman pistelaskut.
 
Periaate on erittäin yksinkertainen; syö vähemmän kuin kulutat. Käytännössä sen toteuttaminen ei ole tietenkään jokaiselle niin helppoa. Parasta olisi ennaltaehkäisy, ettei päästä itseään lihomaan (ymmärrettävästi laihtuminen on vielä vaikeampaa, jos on lapsesta lähtien ollut pyöreä..)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Emilyn:
Periaate on erittäin yksinkertainen; syö vähemmän kuin kulutat. Käytännössä sen toteuttaminen ei ole tietenkään jokaiselle niin helppoa. Parasta olisi ennaltaehkäisy, ettei päästä itseään lihomaan (ymmärrettävästi laihtuminen on vielä vaikeampaa, jos on lapsesta lähtien ollut pyöreä..)

Niinpä.

Mutta sanopa normaalipainoisena ruokapäöydässä, "ei kiitos enempää, pitää vahtia kiloja".

Jo olet tyhmä kun moisia mietit, tai se on piilovittuilua pulskemmille tai sitten vaan haluat korostaa sitä, miten hoikka olet.

Ja laihuuden ihannointihan on anoreksiaan yllyttämistä.

Joo-oh, niin tai näin, aina väärinpäin...
 
Minä väitän edelleen, että avain onnistuneeseen painonhallintaan on korvien välissä.

Ei nyt ehkä kaikilla, mutta monilla. Tai ainakin minulla :D

Minä olen monta kertaa laihduttanut ja lihonnut. Pienenä ja nuorena olin normaalipainoinen, ylärajoilla tosin ja minua haukuttiin aina lihavaksi. Ja minä luulinkin olevani lihava. Laihdutin ja lihoin ja laihdutin, ja se oli muka aina niin helvetin vaikeaa, lihoin vaan lisää ja sain kierteen johon liittyi syömishäiriö.

Viimeiset 4 vuotta on menneet näin; sain keskenmenon, ahdistuin, masennuin, lihoin parissa kuukaudessa 10 kiloa. Tulin raskaaksi, sain lapsen joka oli sairas. Ahdistuin, masennuin, lihoin. Paino nousi tasaisesti koko ajan (paljon), siinä vaiheessa kun lapsi sai elinsiirron minun painoni jämähti paikoilleen. Siirrosta on vuosi, ja minun painoni on pudonnut 15 kiloa. Ei tarvi olla järjen jättiläinen, että näkee jonkun syy- ja seurausyhteyden tässä. Silti meni aikaa siihen, että itse tajuaa että pitää lähteä ensin miettimään sitä mitä liikkuu päässä, eikä sitä mikä liikkuu lautaselta suuhun. Ettei kyse ole oikeasti siitä, että en osaa syödä vähemmän kuin kulutan, vaan siitä että en osaa hyväksyä tiettyjä tunteita ja yritän tukahduttaa niitä syömällä (johtuen asioista, joita on sanottu tai tehty kun olen ollut nuorempi)

En mieti mitenkään orjallisesti sitä, mitä voin pistää suuhuni. Mutta mulla suurin ero on tullut siinä, että en syö ahdistukseen, en saa ahmimiskohtauksia, en syö pakonomaisesti. Ruoka ei ahdista mua niin paljon enää, eikä mua ahdista enää sekään että laihdun hitaasti.

Ehkä mä vuoden päästä olen jo normaalipainoinen :xmas:
 
no mä olen pahimmillaan ollut 60 kg ylipainoinen ja olen koko aikuisikäni vatkannut kiloja ylös ja alas, tälläkin hetkellä on 15 kg liikaa.
Ja mä tiedän etten koskaan voi lopettaa kaloreiden laskemista, pienikin herpaantuminen johtaa painon nousuun, jos ei joka suupalaa punnitse jo alkaa kummasti annokset suurentua.
 
Tää tepsii mulla: ota ruokaa/leivonnaisia/karkkia vain puolet siitä mitä normaalisti. Kyllä sillä pärjää seuraavaan ateriaan! Ja käy puolen tunnin kävelyllä joka päivä, siis muun liikunnan lisäksi. Paino tippuu hitaasti mutta varmasti, ja asettuu sopivaan lukemaan loppuelämäksi (tai tuota en vielä varmaksi tiedä, mutta monta vuotta jo ollu sama).
 
Alkuperäinen kirjoittaja metsänpeitto:
Alkuperäinen kirjoittaja RouvaRajatapaus:
Alkuperäinen kirjoittaja metsänpeitto:
Minä väitän edelleen, että avain onnistuneeseen painonhallintaan on korvien välissä.

Nimenomaan siellä!

Ja onneks se korvien väli on meillä ihan täysin kondiksessa

:laugh: :laugh:


:ashamed:

*reps* :laugh: Juuri niin... :laugh:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Töllin Ruusa:
Alkuperäinen kirjoittaja Emilyn:
Periaate on erittäin yksinkertainen; syö vähemmän kuin kulutat. Käytännössä sen toteuttaminen ei ole tietenkään jokaiselle niin helppoa. Parasta olisi ennaltaehkäisy, ettei päästä itseään lihomaan (ymmärrettävästi laihtuminen on vielä vaikeampaa, jos on lapsesta lähtien ollut pyöreä..)

Niinpä.

Mutta sanopa normaalipainoisena ruokapäöydässä, "ei kiitos enempää, pitää vahtia kiloja".

Jo olet tyhmä kun moisia mietit, tai se on piilovittuilua pulskemmille tai sitten vaan haluat korostaa sitä, miten hoikka olet.

Ja laihuuden ihannointihan on anoreksiaan yllyttämistä.

Joo-oh, niin tai näin, aina väärinpäin...


Pahempi on se, kun syö rutkasti ja muut ihmettelee että "miten voit syödä noin paljon ja pysyä hoikkana", jos toteaa että "en mä koko ajan näin paljon syö" B)

Niin, kokonaisuus.. mun periaate on se, että vaatekoko ei pomppaa yli 38/M. Eli jos alkaa housut puristaa, niin käydään jääkaapilla harvemmin.
 
Mä olen kans entinen painonvartijoitten laihduttaja, nyt pudotan lähestulkoon itsekseni ja olen ehkä sisäistänyt sen minkä verran voi mitäkin syödä ja liikkua lisäksi. Olen kans monta kertaa ees taas jojotellut ton painoni kans, nousua ja laskua ja taas nousua... mä kyllästyin jo pikkuhiljaa tohon touhuun ja nyt taas yritän kovasti tehdä asian hyväksi jotakin ja on nyt jo tulosta syntynytkin, n. 1,5 kuukaudessa lähes 8 kg poissa. Lenkkeilen hissukseen miten noi polvet antavat myöten ym liikuntaa siinä sivussa yritän harrastaa.
 
Mulla särähti korvaan tuo, että joillekin ylipaino sopii.

Totta, ehkäpä fyysisten ominaisuuksien perusteella pieni pyöreys on naisella kaunista. Kyse ei olekaan senteistä ja niihin suhteutetuista kiloista taulukoissa, vaan minäkuvasta ja ennen kaikkea siitä, että itse voi hyvin.

Tosiasia kuitenkin on, että ylipainolla on seurauksensa. Hyvin harvalla ihmisellä terveyelle haitallinen ylipaino johtuu ainoastaan sairaudesta, johon ei voi itse mitenkään vaikuttaa. melko lailla samat fysiikan lainalaisuudet pätevät geneettisesti laihoille ja pyöreille: Syö vähemmän ja kuluta enemmän.

Voitte listiä, mutta henkilökohtaisesti en ole innostunut tahkoamaan enenevässä määrin verorahoja ylipainon aiheuttamien liitännäissairauksien hoitoon. ne vievät ylivoimaisesti eniten sairaalapäiviä tuki- ja liikuntaelinsairauksien ohella. Ylipainon liitännäissairauksilla tarkoitan kakkostyypin diabetesta, sydän- ja verisuonitauteja, verenpainetautia ja tietysti myös sitä tuki- ja liikuntaelimistöä. Niitä ei vaan luokitella ylipainon aiheuttamaan metaboliseen oireyhtymään kuuluviksi, mutta selkeästi yleisempiä ovat ylipainoisilla kuin normaalipainoisilla.

Joten jotakin täytyy todella tapahtua. Julmaa on sanoa, mutta itseaiheutetun ja -ylläpidetyn ylipainon kustannukset yhteiskunnalle ovat jo nyt hallitsemattomat.

sama pätee tietysti tupakointiin liittyviin riskeihin sekä päihteisiin. Mutta nyt puhuttiin ylipainosta. ja merkittävän ylipainon kohdalla jo 5% painonpudotus laskee sairastumisriskiä tuntuvasti. Se ei ole kenellekään mahdottomuus. Motivaatiota vaan pitää löytyä. Ottamatta sen enempää kantaa Painonvartijoiden etiikkaan ja toimintatapaan sinällään, niin se foorumi tarjoaa varmasti sitä hyvin tarpeellista ryhmähenkeä ja vertaistukea, luulisin.

Jotta taas en saisi kaikkea kakkelia naamalleni mielipiteideni vuoksi, sanottakoon, että en itsekään ole täydellinen.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Tarmoerkale:
Mulla särähti korvaan tuo, että joillekin ylipaino sopii.

Totta, ehkäpä fyysisten ominaisuuksien perusteella pieni pyöreys on naisella kaunista. Kyse ei olekaan senteistä ja niihin suhteutetuista kiloista taulukoissa, vaan minäkuvasta ja ennen kaikkea siitä, että itse voi hyvin.

Tosiasia kuitenkin on, että ylipainolla on seurauksensa. Hyvin harvalla ihmisellä terveyelle haitallinen ylipaino johtuu ainoastaan sairaudesta, johon ei voi itse mitenkään vaikuttaa. melko lailla samat fysiikan lainalaisuudet pätevät geneettisesti laihoille ja pyöreille: Syö vähemmän ja kuluta enemmän.

Voitte listiä, mutta henkilökohtaisesti en ole innostunut tahkoamaan enenevässä määrin verorahoja ylipainon aiheuttamien liitännäissairauksien hoitoon. ne vievät ylivoimaisesti eniten sairaalapäiviä tuki- ja liikuntaelinsairauksien ohella. Ylipainon liitännäissairauksilla tarkoitan kakkostyypin diabetesta, sydän- ja verisuonitauteja, verenpainetautia ja tietysti myös sitä tuki- ja liikuntaelimistöä. Niitä ei vaan luokitella ylipainon aiheuttamaan metaboliseen oireyhtymään kuuluviksi, mutta selkeästi yleisempiä ovat ylipainoisilla kuin normaalipainoisilla.

Joten jotakin täytyy todella tapahtua. Julmaa on sanoa, mutta itseaiheutetun ja -ylläpidetyn ylipainon kustannukset yhteiskunnalle ovat jo nyt hallitsemattomat.

sama pätee tietysti tupakointiin liittyviin riskeihin sekä päihteisiin. Mutta nyt puhuttiin ylipainosta. ja merkittävän ylipainon kohdalla jo 5% painonpudotus laskee sairastumisriskiä tuntuvasti. Se ei ole kenellekään mahdottomuus. Motivaatiota vaan pitää löytyä. Ottamatta sen enempää kantaa Painonvartijoiden etiikkaan ja toimintatapaan sinällään, niin se foorumi tarjoaa varmasti sitä hyvin tarpeellista ryhmähenkeä ja vertaistukea, luulisin.

Jotta taas en saisi kaikkea kakkelia naamalleni mielipiteideni vuoksi, sanottakoon, että en itsekään ole täydellinen.

Mä jotenkin itse ajattelen niin, että jolle kulle hyvänolonpaino voi olla korkeampi kuin toiselle, mutta että se ei kuitenkaan voi olla kovin korkea.

Tarkoitan siis sitä, että joku voi tuntea olonsa hyväksi kun painoindeksi on 25, ulkonäköseikoista en tiedä. Mutta se hyvänolon paino tuskin on kuitenkaan sellainen, että se indeksi on 30 tai 40. Vaikka siihen painoonsa olisikin tyytyväinen, tai olisi sen oppinut hyväksymään.

Minä olen itse ollut sekä normaalipainoinen, että erittäin lihava. Painoindeksini on viimeisen 10 vuoden aikana ollut välillä 24-42 :( Mulla henkilökohtaisesti paras olotila on ollut silloin, kun painoindeksini on ollut siinä ehkä 24.7 eli ylärajoilla normaalipainossa, vaikka ulkonäöllisesti olisin varmasti ehkä ollut paremman näköinen hoikempana ja olisin miellläni ollut hoikempikin. Mutta hyvä olo mulla on ollut tuossa, siis fyysisesti hyvä olo.

Nyt olen laskenut painoindeksiäni tuosta kammottavasti 42:stä 35:een. Mulla ei ollut tuolla korkeammallakaan painolla mitään fyysisiä ongelmia (huom!! vielä!!) mutta en silti todellakaan voi väittää, että yhdellekään ihmiselle sopisi sen enempää ulkonäön kuin olon puolesta noin korkea ylipaino! Eikä näinkään korkea, kuin minulla on nyt vaikka paino on laskenut 20 kiloa ja olen pian pudottanut 20% lähtöpainostani.

Minusta hyvä olo voi olla toisilla eri painossa kuin toisilla, mutta kyllä sen silti pitää minusta olla siellä lähempänä normaalipainoa, kuin kauempana. Vaikka hyväksyisikin kilonsa. Minäkin mielummin laihdun nyt, ennen kuin minulla tulee niitä mahdollisia terveydellisiä ongelmia tästä korkeasta painostani. Helppoa ei ole, mutta mikäs sitten olisikaan :) Ja voi olla vaikea mieltää itseään normaalipainoisena, kun on monta vuotta elänyt lihavan ihmisen indetiteetillä.

Tsemppiä muille painonpudottajille!! Itselläni on tavoitteena tämän vuoden puolella vielä päästä siihen, että bmi olisi alle 30 ja ensi vuoden tavoitteeni on se, että painoindeksi on maksimissaan 25 :)
 
Kyllä se laihtuminen on periaatteessa yksinkertaista, jokaisella ihmisellä se yksi kilo on 7000kcal. Ihmisen tarvitsema energiamäärä sensijaan vaihtelee ja siihenpä pystyy taasen itse vaikuttamaan. Turha on geenejään syyttää, ainut poikkeus on jotkin harvinaiset sairaudet jotka aiheuttaa ylipainoa, sille ei itse voi mitään. Jokainen pystyy pudottamaan painoa jos vaan sen päättää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pehmeäpupu:
Kyllä se laihtuminen on periaatteessa yksinkertaista, jokaisella ihmisellä se yksi kilo on 7000kcal. Ihmisen tarvitsema energiamäärä sensijaan vaihtelee ja siihenpä pystyy taasen itse vaikuttamaan. Turha on geenejään syyttää, ainut poikkeus on jotkin harvinaiset sairaudet jotka aiheuttaa ylipainoa, sille ei itse voi mitään. Jokainen pystyy pudottamaan painoa jos vaan sen päättää.

Ei se ihan niin yksinkertaista ole, tai siis pitää siinä olla se päätöskin totta kai mut moni tarvitsisi siihen apua että näkee ne ongelmakohdat ja sen oman lihomisen syynsä kun se ei useinkaan oo pelkästä kropasta kiinni vaan mielialaan ja mielenterveyteen liittyvistä jutuista. Ei se tietty päättämättäkään onnistu, mutta siis siihen päätöksen päälle moni tarvis jotain keskusteluapua ja muuta tukee, että sitten ihan oikeasti siinä onnistuu pitkällä tähtäimelläkin. Yks iso ongelma on se ettei osaa käsitellä omia tunteitaan ja sit se purkautuu syömishäiriöihin, bulimian tai anoreksian lisäks se voi johtaa bed:iin eli siihen ahmimiseen ja siitä ei pääse pelkällä päätöksellä eroon.

Lukekaa kaikki kilojen kans painivat Irene Kristerin kirja Tunteet ja syöminen! Suosittelen
 
Alkuperäinen kirjoittaja Riikka:
Alkuperäinen kirjoittaja Pehmeäpupu:
Kyllä se laihtuminen on periaatteessa yksinkertaista, jokaisella ihmisellä se yksi kilo on 7000kcal. Ihmisen tarvitsema energiamäärä sensijaan vaihtelee ja siihenpä pystyy taasen itse vaikuttamaan. Turha on geenejään syyttää, ainut poikkeus on jotkin harvinaiset sairaudet jotka aiheuttaa ylipainoa, sille ei itse voi mitään. Jokainen pystyy pudottamaan painoa jos vaan sen päättää.

Ei se ihan niin yksinkertaista ole, tai siis pitää siinä olla se päätöskin totta kai mut moni tarvitsisi siihen apua että näkee ne ongelmakohdat ja sen oman lihomisen syynsä kun se ei useinkaan oo pelkästä kropasta kiinni vaan mielialaan ja mielenterveyteen liittyvistä jutuista. Ei se tietty päättämättäkään onnistu, mutta siis siihen päätöksen päälle moni tarvis jotain keskusteluapua ja muuta tukee, että sitten ihan oikeasti siinä onnistuu pitkällä tähtäimelläkin. Yks iso ongelma on se ettei osaa käsitellä omia tunteitaan ja sit se purkautuu syömishäiriöihin, bulimian tai anoreksian lisäks se voi johtaa bed:iin eli siihen ahmimiseen ja siitä ei pääse pelkällä päätöksellä eroon.

Lukekaa kaikki kilojen kans painivat Irene Kristerin kirja Tunteet ja syöminen! Suosittelen
Kiitti vinkistä! :)
 

Similar threads

Yhteistyössä