Laihtua pitäisi, mutta vauva vie voimat! Mitä tekisin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "pullero"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ilmeisesti vauva nukkuu vieressäsi, kun kerta häiritsee nukkumistasi. Siihen on niinkin helppo ratkaisu kuin omaan sänkyyn siirtäminen.

Aina löytyy tekosyitä sille, ettei tarvitsisi laihduttaa. Kiire, työt, lapset, väsymys, geenit jne.

Vauva vaunuihin ja lenkille. Liikunta ja ulkoilma piristää. Vauvan kanssa voi myös jumpata, tai sitten pidät jumppatuokion kun vauva nukkuu.

Vauva nukkuu pinnasängyssä joka on luonnollisesti meidän sänkymme vieressä, minun puolellani sänkyä. Enkä ole hakemassa tekosyitä ettei tarvitsisi laihduttaa. Minulla on kaikki syyt laihduttaa ja ole sitä koko ajan yrittänytkin, mutta vaaka vain ei heilahda. Itselläni on sepelvaltimotauti geeni joten se on helvetin hyvä syy pudottaa painoa ja lisäksi kärsin raskausaikana raskaus diabeteksesta. Että mitään tekosyitä en ole tässä itselleni keksimässä todellakaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja TriplaIsä;29451837:
Lisään vielä että hanki keittiövaaka ja punnitse joka ikinen suusta menevä murunen ja ruoka-annoksen ainesosa grammalleen ja pidä siitä kirjaa. Piilokaloreita tulee huomaamatta.

Tämä konsti ollut käytössä jo 4 kk. Kuten varmaan huomasit pistin tuohon jo grammalleen mitä söin esimerkiksi tänään lounaaksi.
 
[QUOTE="aloittaja";29451850]Kiitos vaan vastauksista. Niin ymmärrän ettei laihtuminen sinällään voimia vaadi. Paitsi sen verran että jaksaa raahautua sinne lenkille. Erityisen hyvältä ja järkeenkäyvältä kuulosti tuo lenkille lähtö. 30 minuuttia, vartti sinne ja vartti takaisin ja sitten sen ajan nostaminen. Ja on se perkele jos ei miehellä ole aikaa olla lapsiensa kanssa puolta tuntia illassa..[/QUOTE]

Ei se vaadi edes sitä lenkille lähtemistä. Älä edes yritä raahautua sinne, jos voimasi ovat vähissä vauvan takia. Ruokavalio vaikuttaa 80 % laihtumisessa, joten se riittää.
 
[QUOTE="aloittaja";29451850]Mitä tulee ylisuorittamiseen... Niin joo kai mä sitten ylisuoritan. Nytkin vauva nukkuu niin mä teen hikihatussa kotitöitä, mutta perustelen sen näin: kotitöiden tekeminen on hyötyliikuntaa ja sitten ajattelen niin että kun teen paljon hommia päivällä niin väsyisin ja simahtaisin illalla hyvään uneen. Noh eihän se nyt niin ole mennyt. Olen kyllä illalla todella uupunut, mutta uni meinaa tulla ja kun se sitten tulee niin vauva herättää.[/QUOTE]
Voisitko kokeilla tahdin hellittämistä? Siis kotitöiden suhteen. En tiedä mitä teet ja kuinka paljon, ja kuinka muu perhe osallistuu tekemiseen, mutta höllennä pipoa, jos luuttuat lattiaa joka päivä. Vastuuta miehelle ja niille murkuille kanssa. Itse en välillä saa unta, koska olen "yliväsynyt", käyn kierroksilla ja päässä pyörii kaiken maailman asiat kun yrittää nukahtaa. Ota se oma rauhoittumisaika ennen nukkumista, ei tietokonetta, televisiota tms. Kokeile, eihän se ota jos ei annakaan.
 
Mulla on 3 kk vauva ja painoa oli vielä viikko sitten kymmenen kiloa enemmän kuin ennen raskauden alkua. Nyt viikossa jo lähtenyt 4 kg karppaamalla.

Eli nesteitä on lähtenyt reippaasti. Sinua näkemättä on mahdotonta sanoa, oletko kuivumassa vai oliko nesteitä lähtötilanteessa syystä tai toisesta kerääntynyt elimistöön runsaasti.

(4kg rasvan palaminenhan vaatii n. 4 x 7000kcal = 28000kcal kulutusta, eli viikon jokaisena päivänä pitäisi saada kulumaan n. 4000 kcal + ruoasta tulleet kalorit, eli esim. reipasta juoksua tulisi olla n. 6 tuntia joka päivä...)
 
Siis mitkä voimat se vauva vie? Jos jaksat syödä enemmän, kuin mitä kulutat, niin ei se ainakaan voimaa kädestä vie, kun jaksat lapata ruokaa suuhun yli tarpeiden :D

Mullakin on pieni vauva (4kk) ja laihdutan. En liiku LAINKAAN, mutta laihdun silti. Mitään muuta en ole tehnyt, kuin syönyt vain vähemmän. Karsin ruokavaliosta kokonaan leivän ja kaikki herkut, mutta muutoin syön ihan sitä samaa ruokaa, kuin muukin perhe. Juuri tyhjensin lautasellisen täysjyvämakaroonia, bolognesekastiketta ja kasviksia. Nam!

Ehkä maailman tyhmin tekosyy on vauva, tai lapset ylipäätään. Laihtuminen kun ei TODELLAKAAN vaadi liikkumista, vaan laihtumaan pystyy ihan vaan pelkällä ruokavalion muuttamisella.


Jahhans jahhans taas näitä 20 naisia jotka on ensimmäisen lapseen saaneet. Te olettekin ihan parhaita huutelemaan niille naisille joilla on monta lasta ja monta rautaa tulessa. Voin kertoa 3 lapsen mammana, että kun minäkin 20 vuotiaana sen ekan ipanan pyöräytin, niin meni 3 kk niin taas oltiin ihanne mitoissa. Mutta kun sitten sen iltatähden tein 15 v myöhemmin, niin tilanne onkin toinen. Että kannattaa vähän miettiä, että ihmiset ja ihmisten elämäntilanteet voi kypsemmällä iällä olla pikkasen toisenlaiset. Itselläkin oli silloin iltatähden aikaan aikamoista menoa teini-ikäisten lapsien kanssa. Anoppi oli saattihoidossa, miehellä puhkesi masennus. Olin pikkasen väsynyt eikä se paino pudonnut vaikka miten olisin syänyt. Että pikkunaiset ensimmäisine lapsineen vois miettii vaikka tämmöstäkin.

Pullerolle: ota iisisti, karsi elämästä turhat energiasyöpöt, paskat frendit, jne jne Jos ukkos ei auta sua vaikka pani sut paksus, laita vaihtoon, et tee semmosella mitään. muutoin leppää, nauti , kyllä se siitä.
 
Niin mikset lenkkeile vauvan kanssa? Olisi paljon tehokkaampaa.

Niin jos nyt et ole lukenut koko ketjua niin kerron uudestaan. Lenkkeilen kyllä joskus, mutta harvemmin, koska ole niin helkkarin väsynyt. Ja väsynyt olen siksi, koska en saa unta ja kun saan niin vauva yöllä herää. En siis nuku juuri koskaan yöllä, enkä nuku päikkäreitä ja makoile sohvalla. Olen vain helvetin väsynyt, siksi en siis lenkkeile päivittäin vaunulenkkejä.
 
En jaksanut lukea vastauksia, mutta aloituksesi oli kuin minun suustani...Minä olen kaikkien naljän raskauksien aikana ollut lievästi ylipainoin ja paino on pudonnut raskauksien aikana. MUTTA sitten synnytyksen jälkeen ja imetyksen yrittämisen ( saa kivittää) 2-3 kk. imetystä ja myös tuttelia, kun maito ei ole riittänyt olen alkanut lihoa. Joka kerta. Noin 20 kg. (jep) Syynä liikunnan vähyys ja ns. napostelu huomaamatta, keksiä kahvin kanssa, jäätelöä illalla, tätä tyyliä. Nyt viimeisimmästä synnytyksestä on yli 2v. ja palaan helmikuussa töihin. Päätin, että nyt mittani ylipainoisena jojottajana päättyy. Olen alkanut napostelemaan parin kolmen tunnin välein hedelmiä, juon teetä ja jätin kahvin päivällä, kun siitä tulee ilman keksejä tms. huono olo. Syön normaalia ruokaa normaalisti. Eli ei ole pakko syödä ähkyyn. Jäätelö ym. on nyt rasvatonta maitorahkaa ja hedelmiä :) Syön paljon vihanneksia ym. Paino on tippunut 8 kg. kahden viikon aikana. Siis nesteet,turvotukset ym. ovat lähteneet ja ehkä jo vähän sitä läskiäkin :) Töihin palattuani painoni tippuu fyysisen rasituksen takia sen 20 kg. Tavoitteenani on tehdä nyt se viimeinen laihdutus. Löytää pysyvä terveellinen ruokavalio. Syödä herkkuja kohtuullisesti esim. yhtenä päivänä viikossa jne.
Siihen tarvitsee sen oman tahdon ja oman mitan täyttymisen. Tsemppiä sinulle !
 
ap, kuulostaa kurjalta sun tilanne. Vaikka olet äiti, niin et ole kone ja kotiorja. Kyllä sun miehen on pakko tulla vähän nyt vastaan ja hoitaa jokin osa yövalvomisista.

Itse kanssa koen, että olen niin väsynyt, että en jaksa lähteä ulkoilemaan, vaikka pitäisi. Se on tämä pimeä vuodenaikakin, joka syö jaksamista. Mutta olen nyt vaan päättänyt, että lähden ulos vaikkei huvittaisi. Ei ole pakko mennä kauas, vaikka vain talon ympäri, mutta että pää ja kroppa saa happea. Se oikeasti piristää. Ja oikeasti korkein kynnys on se ulko-oven kynnys. Sen jälkeen ulkona on kivaa ja siellä haluaa olla kauemmin kuin vain talon ympäri. Se on fakta, ne on päivän parhaat hetket. Voi ulkoilla vaunujenkin kanssa, mutta vaadi, että sun on päästävä myös yksin. Sä tarvit omaa aikaa, että saat olla ihan itseäsi varten ja omien ajatustesi kanssa ja nauttia.
 
[QUOTE="aloittaja";29451880]Tämä konsti ollut käytössä jo 4 kk. Kuten varmaan huomasit pistin tuohon jo grammalleen mitä söin esimerkiksi tänään lounaaksi.[/QUOTE]
Ok, hyvä. Kuinka paljon tulee keskimäärin kaloreita päivässä?
 
ap, kuulostaa kurjalta sun tilanne. Vaikka olet äiti, niin et ole kone ja kotiorja. Kyllä sun miehen on pakko tulla vähän nyt vastaan ja hoitaa jokin osa yövalvomisista.

Itse kanssa koen, että olen niin väsynyt, että en jaksa lähteä ulkoilemaan, vaikka pitäisi. Se on tämä pimeä vuodenaikakin, joka syö jaksamista. Mutta olen nyt vaan päättänyt, että lähden ulos vaikkei huvittaisi. Ei ole pakko mennä kauas, vaikka vain talon ympäri, mutta että pää ja kroppa saa happea. Se oikeasti piristää. Ja oikeasti korkein kynnys on se ulko-oven kynnys. Sen jälkeen ulkona on kivaa ja siellä haluaa olla kauemmin kuin vain talon ympäri. Se on fakta, ne on päivän parhaat hetket. Voi ulkoilla vaunujenkin kanssa, mutta vaadi, että sun on päästävä myös yksin. Sä tarvit omaa aikaa, että saat olla ihan itseäsi varten ja omien ajatustesi kanssa ja nauttia.


Joo mä en ole koskaan yksin. Mulla on aina matkassa 1-3 lasta, ihan sama missä olen niin tuolla kombolla mennään. Niin paitsi jos mieskin on matkassa niin sitten on 1-3 lasta ja yksi lapsenmielinen 40v mies.

En kyllä muista milloin olisin ollut ihan yksin. Vauvankin kanssa tulee käytyä suihkussa ja vessassa.

Vois kyllä alkaa vaatia omaa aikaa. Ja saisi se mieskin alkaa hoitaa noita öitä. Se kun vetoaa siihen, että se lähtee joka aamu "oikeisiin" töihin.

Ööö mitäs mä sitten teen? Aamulla nousen tuhannen sekaisin ja herätän isommat. Tappelen niiden kanssa aamupalan tärkeydestä ja siitä miksi on tärkeää pukea toppavaatteet 20 asteen pakkaseen. Siinä samalla kun tappelen niiden kanssa annan maitoa ja puuroa vauvalle. Kun se on hoidettu ja isommat saatu koulutielle, niin siivoan keittiön ja syön itse aamiaisen. Tämän jälkeen alan yleensä purkamaan pyykkisumaa. Koska meillähän sitä pyykkiä tulee. Likapyykit koneeseen ja telineestä viikkaan samalla puhtaat kaappiin. Sitten petaan vuoteet ja nappaan vauvan alakertaan, jossa yleensä tartun imuriin. Sitten se kello onkin niin paljon , että vauva on valmis aamupäivä unille. Tällöin yleensä puuhailen jotain mistä ei aiheudu suurempaa meteliä, kuten astianpesukoneen tyhjennys ja roskien vientiä ja samalla valmistan itselleni lounaan. Noh kun lounas on syöty vauva yleensä herää (ja syö lounaan)niin ensimmäinen koululainen yleensä palaakin kotiin. Sitten tapellaan hetki välipalan syönnistä, läksyjen teosta ja siitä miksei ihminen saa pelata joka päivä 4 tuntia pelikonsolia koulun jälkeen. Tämän keskustelun jälkeen koulukas yleensä lannistuu ja lähtee kavereineen pihalle riehumaan. Mutta sitten jo saapuukin esikoinen. Tempperamenttinen finninaamainen murkkuikäinen esikoiseni, joka jo ovensuussa aloittaakin selityksen tämän päiväisistä treeneistä ja siitä että sillä on aivan väärälaiset sukat säärisuojiensa päällä ja että meillä on vain 2 tuntia aikaa hakea uudet. Tässä vaiheessa yleensä huokaisen oikein syvään ja keitän kahvit ja syön mandariinin. Hihassa roikkuu suu vaahdossa puhuva murkku ja jalassa kuolaava varpaita nakertava vauva.
Kun "rauhassa" nautittu kahvi on juotu ja klo alkaakin viipottaa 15.30 on aika tyhjentää toinen taikka 3 pesukonelasti ja alkaa miettimään mitä perheelle päivälliseksi. Ennen päivällistä loihdin vauvalle lounaan, syötän, vaihdan vaipat ja viihdytän vauvaa kaikenlaisilla konsteilla että saan tehtyä päivällisen.

Päivällisen jälkeen alkaa harrastuksiin kuskailu,asioilla käynti jne. Tämän jälkeen ollaankin jo illassa. Vauvalle iltapuurot ja pesut ja isompien kanssa omat iltapalat pesut ja riitojen selvittelyt ja muut. Ja sitten joskus 21.30 kämppä alkaakin olee aika hiljainen ja niin olen minäkin. Ja tämä oli päiväni pähkinänkuoressa.

Että joo onneksi se mies lähtee sinne oikeisiin töihin, jossa on oikeat lakisääteiset tauot ja pari ylimääräistäkin. Saa syödä lounaansa rauhassa kuumana ja kahvikin maistuu kun ei tarvitse aina kylmänä juoda.

Että jooh kyllä mua väsyttää ja en etsi tekosyitä laihduttamiseen. Haluaisin laihtua ja teen sen eteen kaiken sen mitä nyt voin tehdä. Syön säännöllisesti, punnitsen ruokani, makeaa ja paskasafkaa en syö. Turhauttavaa. Ei tätä varmaan voi ymmärtää jos ei ole itsellä kokemusta tällaisen arjen pyörittämisestä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Isämies;29451745:
Pystyy joo, mutta ei siitä liikunnasta kyllä haittaakaan ole. Jo pelkkä yleiskunnon kohentuminenkin kun auttaa painonhallinnassa.

Muutenkin tätä yli- ja alipainotematiikkaa kannattaisi tarkastella pikemminkin kokonaiselämäntavan ja painonhallinnan kannalta, kuin erilaisten laihdutuskuurien ja kaloreiden laskemisen kautta.

No ei tietenkään ole liikunnasta haittaa. Mutta jos TODELLA on sellainen tilanne, ettei liikkumaan pysty, niin ei se ole mikään este painonpudotukselle.
 
ap kyllä tuo kuulostaa varsin tutulta.

Tarvisit lepoa ja omaa aikaa, ja vain sinä itse voit asettaa rajat ja edellyttää, että se miehesi tekee iltasisin oman osuutensa. Erityisesti viikonloppuisin hänen tulee hoitaa lapsia ja sinun päästä ulkoilemaan.

Jos sinä tuon tilanteen hyväksyt, niin mikään ei muutu. EI ole liikaa pyytää puoli tuntia kaksi kertaa arki-iltoina omaan kävelylenkkiin ja viikonloppuina lauantaina ja sunnuntaina tunti per päivä omaan ulkoiluun.
 
Jahhans jahhans taas näitä 20 naisia jotka on ensimmäisen lapseen saaneet. Te olettekin ihan parhaita huutelemaan niille naisille joilla on monta lasta ja monta rautaa tulessa. Voin kertoa 3 lapsen mammana, että kun minäkin 20 vuotiaana sen ekan ipanan pyöräytin, niin meni 3 kk niin taas oltiin ihanne mitoissa. Mutta kun sitten sen iltatähden tein 15 v myöhemmin, niin tilanne onkin toinen. Että kannattaa vähän miettiä, että ihmiset ja ihmisten elämäntilanteet voi kypsemmällä iällä olla pikkasen toisenlaiset. Itselläkin oli silloin iltatähden aikaan aikamoista menoa teini-ikäisten lapsien kanssa. Anoppi oli saattihoidossa, miehellä puhkesi masennus. Olin pikkasen väsynyt eikä se paino pudonnut vaikka miten olisin syänyt. Että pikkunaiset ensimmäisine lapsineen vois miettii vaikka tämmöstäkin.

Pullerolle: ota iisisti, karsi elämästä turhat energiasyöpöt, paskat frendit, jne jne Jos ukkos ei auta sua vaikka pani sut paksus, laita vaihtoon, et tee semmosella mitään. muutoin leppää, nauti , kyllä se siitä.

Mulla on 4 lasta...:whistle:
 
Miksi sinä petaat sängyt, tyhjennät tiskikoneen, viet roskat? Kyllä ne lapsetkin jotain voisi tehdä...

Kuulostan varmaan nyt kamalalta, mutta toivon että joku olisi mulle aikoinaan puhunut suoraan. Olen itse ollut aina vähän pulska, ja aina löytänyt hyviä tekosyitä sille.

Raskausaikana lihoin 24kg ja inhosin omaa vartaloani. Loppuraskaudesta päätin että nyt riittää. Aloitin heti lenkkeilyn kun laitokselta pääsin, ja 3kk synnytyksestä aloitin ryhmäliikuntatunnit. Jopa zumban, vaikka aina vannoin että semmoiseen ei mua saa kirveelläkään.

Usein on ollut "en mä jaksa" -fiilis, mutta aina on ollut hyvä fiilis kun on itsensä pakottanut liikkumaan.

Rakastan syömistä, ja kaikkea makeaa. Niistä en ole luopunut.

Kun kuluttaa enemmän kuin syö, niin laihtuu. Niin yksinkertaista Se on. Jos nykyisellä ruokavaliolla et laihdu, niin sitten syöt vähemmän tai rupeat liikkumaan.
 
Väsymys ja univaje saa janoamaan epäterveellisiä hiilareita. Muutenkin ottaa päähän kun tullaan selittämään, et kyllä minä vaan hiihdin ympäri Suomen ladut vauva selässä tai et kyllä mulla vaan kilot tippui vaikka makasin vaan sohvalla, en vaan jaksanut syödä. Ihmiset ovat erilaisia. Aloita pienin askelin. Karsi ruokavaliosta turhat herkut ja hiilarit ja viikonloppuisin voi sitten vähän herkutellakin, ettei elämä aivan ankeaksi mene. Vaunulenkki vaikka alkuun pari kertaa viikossa ja myöhemmin useamminkin. Pikkuhiljaa.
 
No ei tietenkään ole liikunnasta haittaa. Mutta jos TODELLA on sellainen tilanne, ettei liikkumaan pysty, niin ei se ole mikään este painonpudotukselle.
Liikunnan kanssa kannattaa olla varovainen ja laskea edelleen kaikki mahdollinen. Satunnainen liikkuja yliarvioi harjoituksen vaikutuksen ja raskaan oloisen treenin jälkeen tulee tunne että itsensä voi palkita jollain ylimääräisellä suupalalla. Jonkun puolen tunnin lenkin saa syötyä takaisin yhdellä muffinilla.
Anyway, liikkuminen kannattaa aina mutta täytyy pitää varansa ettei hyvää treeniä pilaa ylimääräisellä "palkkiolla". Palautumisen kannalta pakolliset aineet pitää tietysti saada.
 
Oman kolmen lapsen kokemukseni. Paino alkoi tippua vauhdilla vasta, kun vauva oli yli 6kk. 3 kertaa olen siis laihduttanut 10-20kg pelkällä ruokavaliolla alle puolessa vuodessa... Jotenkin se rasva oli pinttynyt elimistöön ja vasta imetyksen selvä väheneminen kiinteisiin siirtyessä pisti rasvat liikkeelle! Tsemppiä ap, kesällä ja keväällä on varmaan muutenkin enemmän virtaa aloittaa kevyemmin :)
 
Miksi sinä petaat sängyt, tyhjennät tiskikoneen, viet roskat? Kyllä ne lapsetkin jotain voisi tehdä...

Kuulostan varmaan nyt kamalalta, mutta toivon että joku olisi mulle aikoinaan puhunut suoraan. Olen itse ollut aina vähän pulska, ja aina löytänyt hyviä tekosyitä sille.

Raskausaikana lihoin 24kg ja inhosin omaa vartaloani. Loppuraskaudesta päätin että nyt riittää. Aloitin heti lenkkeilyn kun laitokselta pääsin, ja 3kk synnytyksestä aloitin ryhmäliikuntatunnit. Jopa zumban, vaikka aina vannoin että semmoiseen ei mua saa kirveelläkään.

Usein on ollut "en mä jaksa" -fiilis, mutta aina on ollut hyvä fiilis kun on itsensä pakottanut liikkumaan.

Rakastan syömistä, ja kaikkea makeaa. Niistä en ole luopunut.

Kun kuluttaa enemmän kuin syö, niin laihtuu. Niin yksinkertaista Se on. Jos nykyisellä ruokavaliolla et laihdu, niin sitten syöt vähemmän tai rupeat liikkumaan.

Kyllä ne lapsetkin sänkyjään joskus petaa, vievät myös roskia ja tyhjentävät koneenkin, mutta eivät oma-aloitteisesti. Kyllä suurin osa hommista lankeaa mulle koska olen , päivät kotona vauvan kanssa. Enkä mä inhoa mun kroppaa, en ole koskaan inhonnut. Olen peloissani ylipainoni terveysvaikutuksista. Ja jos satun jollekin kaverille kertomaan paljonko painan niin he eivät meinaa uskoa. Kun en kuulemma yhtään näytä lihavalta. Mulla on raskaudet aina päätyneet sektioon ja niistä toipuminen on itseni kohdalla ollut hidasta. Mutta nyt tuo viimeinen sektio meni suht hyvin sekun oli suunniteltu sektio. En siis näe mitään estettä liikkumiselle muuta kuin väsymyksen. En usko että voin nipistää syömisestä, koska sitten mennään jo säästöliekille.
 
Ap, laita ne teinit hommiin. Petaavat ite sänkynsä ja vuoropäivin tyhjäävät tiskikoneen. Viikkaavat ite vaatteensa, jos sä peset. Jne.

Kuulostaa kovin tutulta sun elämäs. Liikaa valvomista ja suhaamista lasten kanssa. Meillä on pienimmäinen kohta 3 ja mä jaksoin alkaa miettiä painon pudottamista vasta vuosi sitten. Siihen asti jäätävä väsymys vei kaiken puhdin ruokailujen miettimisestä. Kävin liikkumassa ahkerasti, mutta söin kaiken, mikä eteen sattui, joten paino oli ja pysyi.

Viime vuoden alussa aloin pitää ruokapäiväkirjaa ja elokuuhun mennessä oli lähtenyt yli 10 kiloa. Palasin elokuussa töihin ja siihen taas tyssäsi ja sain jouluun mennessä kolme kiloa takaisin. Ei vaan riittänyt energia miettiä syömisiä enää. Nyt sanoin miehelle, että keskityn liikuntaan, ruokailun parantamiseen ja noihin kakaroihin, töitäkin koitan tehdä. Mutta en enää siivoa. Mies voi siivota tai sit eletään sikolötissä, mutta mun on saatava nää kilot veks eikä se onnsistu minulta, jos on liikaa asoita hoidettavana.

Tsemppiä! Anna itselles aikaa, kyllä se siitä.
 
ap kyllä tuo kuulostaa varsin tutulta.

Tarvisit lepoa ja omaa aikaa, ja vain sinä itse voit asettaa rajat ja edellyttää, että se miehesi tekee iltasisin oman osuutensa. Erityisesti viikonloppuisin hänen tulee hoitaa lapsia ja sinun päästä ulkoilemaan.

Jos sinä tuon tilanteen hyväksyt, niin mikään ei muutu. EI ole liikaa pyytää puoli tuntia kaksi kertaa arki-iltoina omaan kävelylenkkiin ja viikonloppuina lauantaina ja sunnuntaina tunti per päivä omaan ulkoiluun.


No kun en mä hyväksy. Ja viimeeksi eilen tästä asiasta keskusteltiin miehen kanssa. Hän on aina ymmärtävinään mutta ei vaan perhana anna mulle mahdollisuutta lähteä. Aina on joku este. Ärsyttävää. Toikin on tollasta tietyntyyppistä vittumaista vallankäyttöä toiseen ihmiseen.

Ensin halutaan se nainen, sitten halutaan niitä lapsia, halutaan että koti aina siisti ja eukko kivannäköinen, mutta mitään ei suostuta asian eteen tekemään. Älkää ymmärtäkö väärin ihana mies tuo on, mutta oikeasti välillä se ei vain tajua yhtään mitään. En tiedä onko muilla samanlaista, mutta meillä tilanne on tämä. Tuntuu että mies tahallaan heittäytyy osaamattamaksi lasten kanssa.

Tänään meillä käydäänkin sitten varmaan ihan mielenkiintoinen keskustelu.
 
[QUOTE="pullero";29451598]Niin , yli paino noin 20 kiloa, olo tukala ja väsynyt. Vauvakin tuntuu olevan vaativa. Mikä tekisin että saisin painoa putoamaan? Nyt ei auta, että mene salille ja syö vähemmän.

Se sali kun ei tässä nyt ole mahdollinen vaihtoehto. Onko mitään ideoita miten edetä kotona pienin askelin? Vaikka kilo kuukaudessa kunhan vähenee. Yks kamu sanoi että vaihtamalla yhden aterian nutriletin pirtelöön saisi tuloksia. Onko tällaisesta kokemuksia kellään? Nyt kaikki ideat jotka saisivat tämän väsyneen äidin painon putoamaan ovat tervetulleita. Kiitos.[/QUOTE]

Sulle on tullut ohjeita tuosta ruokapäiväkirjan pidosta. se voi tuntua työläältä hommalta, mutta jo parin päivän laskemisen jälkeen sulla on vahva näppituntuma missä mennään kun suuhun pistetään jotain.
Jännä asia on, kun sitä viittii vähän pohtia se tarttuu siihen mitä suuhun laittaa.

Toinen sitten tuo liikunta. sanoit että univajettakin on. ja myös että tiedät että 30 min pitäis liikkua. se riittää arkiliikunnassa ylläpitävään kuntoon ja olotilaan. tuo määrä ei riitä laihduttamaan mitään. vasta siitä yli menevä osuus alkaa puremaan.
Jos sulla on rahallisesti mahdollista niin homma sykemittari. se on veikeä laita ettei se valehtele tippaakaan kun sitä käyttää. jo perus vaunulenkki antaa sulle "tarvittavaa" dataa kunhan olet ensin perehtynyt tuohon ruokapuoleen edes jotenkin.

liikunnalla on myös se hyvä puoli ettei unta tarvi odottaa kunhan repaisee hieman reilummin. vaunulenkin venyttäminen ja reipastaminen auttaa tässä jo paljon...
 

Yhteistyössä