Lähtisitkö seurustelemaan miehen kanssa, joka jättää usemman lapsensa ja vaimon etsiessään elämäänsä jotain uutta?

["surullinen"]

Meillä on ongelma: Mies jahkailee onko meidän parisuhde tarpeeksi hyvä ja et tunteeko se mua kohtaan tarpeeksi paljon, että meidän kannattaa jatkaa tätä suhdetta. (takana yli 10 v ja useampi lapsi)

Miehelle tuli viime vuoden puolella ihastus työkaveriin ja tunteet heitelleet sen jälkeen. He saivat sovittua, että kumpikin jatkaa omassa liitossaan.. Mutta epäilen, että mies oisi ihastunut tai ihastumassa samalla alalla, mutta eri toimistossa työskentelevään naiseen.. Näkevät firman matkoilla ja kekkereillä.. ja faces joka päivä.. ja puhelimes..

Itselläni on tosi suru tuosta asiasta.. Aamulla ennen töihin lähtöä mies sanoikin noita asioita ettei tiedä kannattaako tää meijän juttu väkisin sitkuttaa???? Tuota sitkuuttaa sanaa en ymmärrä eis ite..
Ja et oisko kummalekkin jossain se toinen ihminen... Ja et sen panostus meijän perheeseen ei oo riittävä..
Kysyin sit loppuun, et entäs lapset sitten? Ni sanoi ettei sitä tarvii nyt miettiä, et ei hän nyt ole siltä lähös mihkään...

Päässä pyörii ja itkettää... AUttakaa joku?

 

[Hamekangas]

Mies kohtelee sinua väärin! peluuttaa toisia akkoja ja pittää sinua kuitenkin epävarmuudessa ja langalla roikkumassa! hänen täytyy antaa selkeä vastaus aikooko jatkaa teidän liittoa vai ei että saat toimintavarmuuden omaan elämään tiedät mitä alkaa tehdä! jos mies vielä rakastaakin sinua, niin tuo käytös on sinua alistavaa & ala-arvoista! hakeudu seuraan joka tukee sinua (oma perhe, ystävät jne.) ja puhu rohkeasti tilanteesta! Sinun ei tarvitse häpeillä & peitellä miehesi tekosia! Arvosta itseäsi ja suojele lapsiasi etteivät he joudu tähän aikuisten väliseen tilanteeseen lohduttajiksi & puolueellisiksi.

 

[Slummien miljoonitär]

JUST! Törkeä mies! Ihan kuin hän nyt vaan vois päättää milloin ja miten ero tulee. Jos mä oisin sä, niin varmasti jättäisin miehen jo nyt. Ikävää lasten kannalta juu, mutta ei lasten tarvitse elää perheessä jossa äiti tai molemmat vanhemmat ovat onnettomia. Ei hyvä isä kohtele äitiä huonosti.
Listaapa paperille miehesi hyvät ja huonot puolet ja mieti kummatko painavat vaakakupissa enemmän. Mutta oman ylpeytesi kannalta en katselisi enää hetkeäkään noin omahyväistä miehenkuvatusta!

 

["vieras"]

Miehelläsi on suuret luulot itsestään. Sun pitää todella rakastaa häntä ja uskoa että tilanne muuttuisi jotenkin paremmaksi jos jäät osottelemaan, että hän palaisi henkisestikin takaisin.

 

[Satku-]

Lähtisitkö seurustelemaan miehen kanssa, joka jättää usemman lapsensa ja vaimon etsiessään elämäänsä jotain uutta?.

V: En lähtisi todellakaan, vaikkakin olisi ainut mies maailmassa.

 

["a.p"]

Lapsia on enemmän ku kolme ja vanhinkaan ei ole eis 11 vielä..

Kummallakin noista naisista on perhe ja lapsia. Ja ovat hyvin tietoisia miehellä olevasta perheestä lapsineen ja silti alkavat moiseen????

Mies on varman oloinen siitä, että löytää mua paremman, vaikken kuulemma ole huono eikä mussa ole vikaa.. Siinä itsessään on..

Kai niitä sitten on sellaisia naisia ketkä lähtevät miehen kanssa suhteeseen vaikka saisivat ison liudan lapsia sen myötä?

Mut mites mun sit käy??

 

[---]

Tietysti lähtisin jos sellaiseen rakastuisin.

Edellyttäen, että huolehtisi edelleen lapsistaan.

 

[Jehnny Tightlips]

En ihan tajunnut otsikointia. Haluaisit laskea sen varaan, että kukaan ei huolisi miestäsi, koska hän käyttäytyy tuossa kohdassa huonosti? Vai miten tuo piti ymmärtää?

Mies on ilmeisen epävarma haluaako olla kanssasi (ellei sitten pahimmassa tapauksessa niin, että haluaisi erota, muttei saa sanottua). Voit kai kysyä suoraan?

 

["mmm"]

[QUOTE="surullinen";23432664]Meillä on ongelma: Mies jahkailee onko meidän parisuhde tarpeeksi hyvä ja et tunteeko se mua kohtaan tarpeeksi paljon, että meidän kannattaa jatkaa tätä suhdetta. (takana yli 10 v ja useampi lapsi)

Miehelle tuli viime vuoden puolella ihastus työkaveriin ja tunteet heitelleet sen jälkeen. He saivat sovittua, että kumpikin jatkaa omassa liitossaan.. Mutta epäilen, että mies oisi ihastunut tai ihastumassa samalla alalla, mutta eri toimistossa työskentelevään naiseen.. Näkevät firman matkoilla ja kekkereillä.. ja faces joka päivä.. ja puhelimes..

Itselläni on tosi suru tuosta asiasta.. Aamulla ennen töihin lähtöä mies sanoikin noita asioita ettei tiedä kannattaako tää meijän juttu väkisin sitkuttaa???? Tuota sitkuuttaa sanaa en ymmärrä eis ite..
Ja et oisko kummalekkin jossain se toinen ihminen... Ja et sen panostus meijän perheeseen ei oo riittävä..
Kysyin sit loppuun, et entäs lapset sitten? Ni sanoi ettei sitä tarvii nyt miettiä, et ei hän nyt ole siltä lähös mihkään...

Päässä pyörii ja itkettää... AUttakaa joku?[/QUOTE]

Minusta tuntuu että miehelläsi on joku kriisi, se liittyy ikään. Minun miehellä oli tuollainen vaihe juuri 30 täytettyään ja kun arki alkoi tuntua raskaalta.... Hän ihastui työkaveriinsa ja se työkaveri ihastui tähän monen lapsen isään ja miehen kuviteltuun varakkuuteen. Työkaveri oli ensin hänen ystävänsä ja uskoitui miehelleni, että nykyisessä liitossa kokee pahoinpitelyä. Mieheni sitten halusi pelastaa tuon naisen ja nautti ihailusta. Työkaveri erosi, mieheni ei. Hän tajusi miten hyvä liitto hänellä itsellään on silloin kun minä aion lähteä lasten kanssa pois. Mies lopetti yhteydenpidon sen työkaverin kanssa. Hän katseli lapsiaan silmät kyynelissä ja tahtoi mennä kanssani pariterapiaan. Nyt liittomme on muuttunut paremmaksi ja osaamme hoitaa sitä. Ei kai se rakkaus ole minnekään kadonnut, se joskus jää vain arjen jalkoihin. Me muutimme sitten miehen työn vuoksi toiselle paikkakunnallekin. Se oli uusi hyvä alku. Kieltämättä olin vielä epävarma sen työkaverin suhteen, joten muutto oli hyvä ratkaisu.

 

[Slummien miljoonitär]

[QUOTE="a.p";23432889]Lapsia on enemmän ku kolme ja vanhinkaan ei ole eis 11 vielä..

Kummallakin noista naisista on perhe ja lapsia. Ja ovat hyvin tietoisia miehellä olevasta perheestä lapsineen ja silti alkavat moiseen????

Mies on varman oloinen siitä, että löytää mua paremman, vaikken kuulemma ole huono eikä mussa ole vikaa.. Siinä itsessään on..

Kai niitä sitten on sellaisia naisia ketkä lähtevät miehen kanssa suhteeseen vaikka saisivat ison liudan lapsia sen myötä?

Mut mites mun sit käy??[/QUOTE]

Mut älä nyt roiku huonossa suhteessa vain sen vuoksi että pelkäät kuinka pärjäät ilman miestäsi! Ei se ole yhtään parempi vaihtoehto että kulutat itseäsi suhteessa joka on sinulle raskas. Jatkuvaa miettimistä ja varuillaan olemista, miehesi taitaa nauttia kun saa kylvää sinuun epävarmuutta!
Ensinnäkin, kyllä sinä pärjäät, olisi lapsia sitten vaikka 99! Kun vaan päätät niin. Onko sinulla tukiverkostoa? Ystävät auttavat että saat jonkun jolle puhua, tämä palstakin on siihen oiva väline kunhan osaat jättää öykkärit omaan arvoonsa. Rahallisesti saat tukea kun olet yksinhuoltaja. Ja jos miehesi nyt yhtään on järkevä ihminen, niin kyllähän hän tapaamisoikeudet haluaa eli silloin sinäkin saisit huilia ainakin joka toinen viikonloppu.
Itse juttelin yksi päivä 5 lapsen leskiäidin kanssa ja sanoi että alkuun oli perhanan vaikeeta kun tajus ettei se toinen ole enää ikinä tuossa vierellä jakamassa iloa ja surua, mutta eteenpäin oli vaan pakko mennä, itsensä ja lasten takia. Hänenkin lapset ovat pieniä, isä oli kuollut kun äiti odotti nuorimmaista ja lapset ovat nyt kaikki alle 10-vuotiaita.

 

[vaikea]

Hankala tilannehan tuo on sekä miehelle että vaimolle.

Tunteilleen ei voi mitään, eikä ketään voi pakottaa tai vaatia olemaan suhteesta joka ottaa enemmän kuin antaa, jossa ei ole onnellinen. Ei edes lasten vuoksi. Jokaisella ihmisellä pitää olla oikeus tavoitella onnellista elämää.

Miehelle pisteet siitä että on kuitenkin rehdisti pitänyt aloittajaa tilanteen tasalla. Paljon pahempaa olisi jos hän näyttelisi kaiken olevan hyvin ja sitten eräänä päivänä pamauttaisi kuin salama kirkkaalta taivaalta että tämä heppu lähtee kävelemään NYT. Aloittajalle osanottoni "löysästä hirrestä" ei ole kiva tilanne sekään.

Mutta tämä on hankala tilanne josta ei kertakaikkiaan voi selviytyä ilman molemmin puolista ahdistusta ja pahaa mieltä. Sitä se ihmisenä olo teettää... En silti lähtisi miestä samantien tuomitsemaan ja hänelle pahaa toivomaan siitä että on epävarma suhteestaan, koska eihän sille mitään voi.

Pitkässä suhteessa tulee ihastumisia toisiin, jotkut ovat ohimeneviä mutta toisinaan voi olla että tunteet ottavat vallan. Edelleenkin, huomatkaa että aloittajan mies on ollut vaimolleen rehellinen. Olisiko valheellinen kulissit väkisin pystyssä pitäminen parempi vaihtoehto?

Lapsia ei saa käyttää aseena. Eikä syyllistämiseen. Aloittajan ei tarvitse YH:ksi ruveta vaikka ero tulisikin. Jos mies on kuitenkin hyvä isä niin hän on kyllä sitä jatkossakin. Lasten parasta täytyy ajatella, ja silloin se vaatii sitä että mikäli mies haluaa suhteen päättää, on se ainakin lasten edessä saatava näyttämään asialliselta ja siistiltä ratkaisulta. Lasten on saatava nähdä että vaikka vanhemmat ajautuisivat erilleen, molemmat silti rakastavat heitä ja haluavat heidän parastaan.

Tämän takia mielestäni ei saisi ainakaan lasten kuullen käyttää koskaan termiä "Isä hylkäsi meidät." Se ei palvele kenenkään etua.

Voimia AP:lle, tilanteesi on ahdistava ja kurja, mutta yritä olla olematta katkera. Miehesikin on vain ihminen ja vaikka hetkellisesti auttaisikin tehdä hänestä perheensähylkääjä ja suoranainen paholainen niin loppupeleissä siitä on vain hallaa.

 

["vieras"]

Itse juttelin yksi päivä 5 lapsen leskiäidin kanssa ja sanoi että alkuun oli perhanan vaikeeta kun tajus ettei se toinen ole enää ikinä tuossa vierellä jakamassa iloa ja surua, mutta eteenpäin oli vaan pakko mennä, itsensä ja lasten takia. Hänenkin lapset ovat pieniä, isä oli kuollut kun äiti odotti nuorimmaista ja lapset ovat nyt kaikki alle 10-vuotiaita.

Mun isoäidillä oli sama juttu paitsi että nuorin oli jo syntynyt ja muutaman kuukauden ikäinen: 5 alle 10-vuotiasta lasta. Ja silloin ei maaseudulla jaettu mitään sosiaaliavustuksia, ainakaan isoäidilleni.

 

[:o]

miehillä on niin helppoa tuo lähteminen ja uuden etsiminen, toista se on sit vaimolla joka jää 90 % niiden useamman lapsen kanssa, mies sitten 4 pv kuukaudesta näkee lapsiaan ja lopun aikaa säätää uutta eukkoa ettimässä, kuka mies edes ottaisi monen lapsen yksinhuoltajaa nykymaailmassa, että siinäpä mies vaan sanoilee että molemmille on jossain joku ku se on niin helppoa itte sanoa tietäen varsin hyvin ettei se eukko ainakaa ketää saa!!

 

["vierailija"]

Jos miehellä on voimaa ja energiaa ryhtyä, tai edes harkita ryhtyvänsä, uuteen suhteeseen, niin en ymmärrä miksi ei ole sitä energiaa käyttää olemassa olevan suhteen pelastamisyritykseen, ts. pariterapiaan tms.! Miten aikuinen ihminen voi laittaa oman onnensa lasten onnen edelle? Miksi ero olisi ensimmäinen ratkaisu? En lähtisi suhteeseen miehen kanssa, joka minun vuokseni olisi valmis jättämään perheensä. Jos avioliitto on onneton, järkevä ihminen tekee sille jotakin ennen kuin hyppää tunteidensa vietäväksi. Vai tajuaako "onnen puuttumisen" tosiaan vasta kun huomaa ihastuneensa toiseen?

:-/.

 

[Coffee Break]

Sano sille miehelles ettei se akka vaihtamalla parane

 

[Slummien miljoonitär]

[QUOTE="vieras";23433007]Mun isoäidillä oli sama juttu paitsi että nuorin oli jo syntynyt ja muutaman kuukauden ikäinen: 5 alle 10-vuotiasta lasta. Ja silloin ei maaseudulla jaettu mitään sosiaaliavustuksia, ainakaan isoäidilleni.[/QUOTE]

Niin sehän oli ihan "arkipäivää" esim sota-aikana että isä kaatui rintamalla ja äiti jäi jopa yli 10 lapsen kanssa, lisäksi oli iso maatila eläimineen siinä hoidettavana. Että hyvin on siihen nähden asiat tänä päivänä.
Kyllä jokainen ihminen pärjää, se on vain siitä asenteesta kiinni. Itse oon vain niin kamalan ylpeä etten yhtään katselisi tuollaista asennetta että "oon sit sun kanssa kun ei tässä parempaakaan oo tarjolla". Mun periaate on "Mun kanssa ollaan täydestä sydämestä tai sit ei olla ollenkaan".

 

["vieras"]

Kyllä jokainen ihminen pärjää, se on vain siitä asenteesta kiinni. Itse oon vain niin kamalan ylpeä etten yhtään katselisi tuollaista asennetta että "oon sit sun kanssa kun ei tässä parempaakaan oo tarjolla". Mun periaate on "Mun kanssa ollaan täydestä sydämestä tai sit ei olla ollenkaan".

Mä luulen, että ap:n mies on jo aikoja sitten tallonut ap:n ylpeyden maanrakoon... Tai sitten sitä ei ole ollutkaan.

 

[Voi ei...]

[QUOTE="a.p";23432889]Lapsia on enemmän ku kolme ja vanhinkaan ei ole eis 11 vielä..

Kummallakin noista naisista on perhe ja lapsia. Ja ovat hyvin tietoisia miehellä olevasta perheestä lapsineen ja silti alkavat moiseen????

Mies on varman oloinen siitä, että löytää mua paremman, vaikken kuulemma ole huono eikä mussa ole vikaa.. Siinä itsessään on..

Kai niitä sitten on sellaisia naisia ketkä lähtevät miehen kanssa suhteeseen vaikka saisivat ison liudan lapsia sen myötä?

Mut mites mun sit käy??[/QUOTE]

Minua ihmetyttää tämä viimeinen kysymys tässä... Ei kai tilanne vaan ole se, että ap:lla ei ole mitään koulutusta eikä työpaikkaa eikä edes työhistoriaa?

 

[Jehnny Tightlips]

[QUOTE="vierailija";23433101]Jos miehellä on voimaa ja energiaa ryhtyä, tai edes harkita ryhtyvänsä, uuteen suhteeseen, niin en ymmärrä miksi ei ole sitä energiaa käyttää olemassa olevan suhteen pelastamisyritykseen, ts. pariterapiaan tms.! [/QUOTE]

Tarinahan nyt ei varsinaisesti kerro, mitä ap ja miehensä ovat parisuhteensa eteen tehneet. Ja jotenkin vierastan sitä ajatusta, että ihmisen pitäisi niin viimeiseen asti väsyttää itsensä siihen suhteeseen, ettei jaksa enää sitten eväänsä liikauttaa. Ap:n kirjoitukset minusta vaikuttavat siltä, että hän on enemmän huolissaan lastenhoidosta kuin parisuhteesta.

 

["vieras"]

Saattaa olla myös niin, että ap:n mies on luuseri, joka ei osaa itse tehdä lähtemispäätöstä vaan haluaa, että vaimo näyttää ovea, niin hän on se uhri.

 

[Slummien miljoonitär]

[QUOTE="vieras";23433231]Mä luulen, että ap:n mies on jo aikoja sitten tallonut ap:n ylpeyden maanrakoon... Tai sitten sitä ei ole ollutkaan.[/QUOTE]

Niin, liian usein nainen jää roikkumaan huonoon suhteeseen vain siksi ettei ole itsevarmuutta ja ylpeyttä. Eräskin tuttavani on sietänyt miehensä pahoinpitelyitä ja jopa puukotuksen, ihan vain kuulemma lasten vuoksi. Multa alkaa tulla jo korvista ulos jauhanta "mutta kun se on hyvä isä". Hitto hyvä isä ei kohtele äitiä huonosti! Älkää nyt hyvät siskot antako itsenne tulla poljetuksi ja pikkuisen nyt munaa siihen omaan asenteeseen! :kieh:

 

["a.p"]

Itsetuntoni on joo aika nolla tällä hetkellä, vaikka mies onkin sanonut ettei minussa ole vikaa eikä toivo minun muuttuvan miksikään toiseksi. Mut silti se on niin helppoa aatella et vika on itsessä..
Olen huolissani parisuhteessa, mies on parasystävä ja on se mies sanonut sen olevan toisinkin päin ja että mukava mun kanssa olla kun saa olla se mikä on..
Olen huolissani myös lapsista ja siitä, että miten he kestävät sen ettei isi oo enää täällä jos niin kävisi..
Taloudellisesti ehkä joo pärjäisin..

Lähinnä tuo romuuttaa ajatusmaailmaa tulevaisuudesta kun ei tiedä mitä se haluaa jos se ei tiedä sitä itsekkään.. ja joo on jotain 30 kriisiä samassa..

Ja sekin on niin, että vasta nyt olen etsimässä työpaikkaa useamman kotona olo vuoden jälkeen.. Eikä minulla ole sellaista ystävää kelle tästä kertoisin..

 

["vieras"]

Miehesi on aika epäreilu, kun pakottaa sut mukaan kriisiinsä. Mun mielestä hänelle voisi olla hyvä kokeilla asumuseroa, niin tietää, mitä oikeasti elämältä haluaa.

 

[Debra]

Selvästi kriisiä ilmoilla. Monesti ne ei tajua pöljät mitä niillä on, ennekuin joutuvat hetken olemaan ilman. Pistä mies tai itsesi ulkoruokintaan, älä suostu anelevaksi kynnysmatoksi. Pistä se kosiskelemaan ja tavoittelemaan sut takaisin, jos vielä haluaa. Muuten sä oot sille arkinen itsestäänselvyys.

 

["vieras"]

Helppo sanoa, mutta ei helppo toteuttaa: mä ehkä lähtisin tuossa tilanteessa pois kotoa. Vaikkapa peruinteisesti muuttaisin takaisin vanhemmilleni joksikin aikaa.