lahkeessa roikkuva 1-vuotias

Poika täyttää viikonloppuna vuoden, ja jo parisen kuukautta on ollut sellaista, että poika roikkuu lahkeessa ja sylissä ja kitisee ja itkee. Hyviäkin päiviä ja hetkiä toki on, ja poika malttaa leikkiä itsekseen hyvänkin aikaa. Tunnen itseni toisinaan tosi väsyneeksi, kun en saa juuri mitään tehtyä, kun poika tulee perässä ja huutaa. Ruuanlaiton ajankin poika huutaa ja itkee. Yleensä olenkin kaiket päivät pojan kanssa lattialla, ulkona jne. mutta lattialla oleminen ja leikkimisen yrittäminenkään ei aina riitä, vaan poika silti roikkuu minussa kiinni ja on tyytymätön.

Onkos muilla vastaavanlaisia kokemuksia tämän ikäisestä? Kuuluuko tämä kehitysvaiheeseen? Miten te jaksatte?!

 

Täältä löytyy :wave: ! Prikulleen samanlaista touhua, meillä myös pian 1-vuotissynttärit. Eniten minua ihmetyttää se, miten poika on iloinen ja hyvätuulinen kylässä, mutta kotiin päästyä kitinä ja itku alkaa heti Juuri eilen olimme sukulaisten luona kylässä ja koko 4 tuntia poika oli iloinen, leikki ja touhusi, nauroikin vähän väliä ja kun tultiin kotiin, kitinä alkoi heti. Taas pääsivät sukulaiset ihastelemaan, miten tyytyväinen ja helppo lapsi meillä onkaan... Nyt alkanut saamaan myös ns. raivokohtauksia, kun esim. leikkiauto ei kulje halutulla tavalla!? Oleiko kotona sitten niin tylsää vai niin tuttua vai mitä, en ole sitä keksinyt. Miten teillä käyttäydytään kyläillessä tai hoidossa, esim isovanhemmilla?

 

Täältä löytyy :wave: ! Prikulleen samanlaista touhua, meillä myös pian 1-vuotissynttärit. Eniten minua ihmetyttää se, miten poika on iloinen ja hyvätuulinen kylässä, mutta kotiin päästyä kitinä ja itku alkaa heti Juuri eilen olimme sukulaisten luona kylässä ja koko 4 tuntia poika oli iloinen, leikki ja touhusi, nauroikin vähän väliä ja kun tultiin kotiin, kitinä alkoi heti. Taas pääsivät sukulaiset ihastelemaan, miten tyytyväinen ja helppo lapsi meillä onkaan... Nyt alkanut saamaan myös ns. raivokohtauksia, kun esim. leikkiauto ei kulje halutulla tavalla!? Oleiko kotona sitten niin tylsää vai niin tuttua vai mitä, en ole sitä keksinyt. Miten teillä käyttäydytään kyläillessä tai hoidossa, esim isovanhemmilla?

Kuulostaa just samanlaiselta kuin oli meidän esikoinen aikoinaan ja on muuten vieläkin samanlaista marinaa vaikka täyttääkin tällä viikolla jo 5. Kuopus meillä aivan eri sorttia, voi leikkiä vaikka kuinka kauan yksinään ja ikää siis 11kk. Tyttöjä kummatkin.

 

tuttua on..meillä täytetään kanssa kohta 1 v. Meillä nyt ollu parisen viikkoa aika paljon tota mutta syystäkin..ensin tuli poskihampaita ja sitten kova flunssa. Yleensä meillä tehdään tota kun väsyttää tai on nälkä..esim just kun lämmitetään ruokaa tai tutti on hukassa. Myönnän että on joskus tosi rasittavaa varsinkin kun oon raskaana..mutta onneks menee ohi ja nytkin syystä on tollanen
Sitä kanssa harrastetaan että hirveellä kiljumisella vaaditaan syliin kun vaikka istun sohvalle ja sitten kun otan niin heti pitäis pois päästä..sitä sitten eestaas
Kylässä poika on päivänsäde ja kun meillä on vieraita..vähän saattaa kiukuta nälkää tms. Muuten nauraa kihertää ja oikein flirttailee ja keikistelee.
Eniten tätä kiehnäämistä ja roikkumista kuitenkin tapahtuu kun ollaan kahden..välillä oon miettiny että saattaa olla ihan tylsistymistä kun äiti vaan esim siivoo eikä kukaan anna huomiota :/

 

Joo, kait tää jotain tylsyyttä on. Niin ja tietty niitä hampaita ja muita flunssia täälläkin. Meillä ei myös viihdytä paljoakaan yksin, siis jos yritän tehdä jotain muuta. Kitinä tosin jatkuu, vaikka menenkin leikkimään, sylittelemään, ym. Ei vaan jaksa ainakaan meillä tätä aktiivista duraselia kiinnostaa sama pieni asunto ja samat tylsät lelut äitin kanssa olohuoneen matolla... =) Olen myös pohtinut, miten tällänen suht vaativa ja hätänen persoona muuttuu iän myötä, vai muuttuuko!

 

Onko lapsella paljon leluja? Itse olen ottanut aina noin puolet leluista laatikkoon piiloon ja silloin tällöin (parin viikon - kuukauden välein) vaihdan koko arsenaalin. Jaksaa muksu taas kiinnostua "vanhoista" leluista. Kotoota löytyy myös paljon mielenkiintoisia "leluja", jotka voi hetkeksi antaa muksulle tutkittavaksi (kauhat, vispilät, paistolastat ym).

Ja sit vaan on niitä vaativia lapsia, jotka vaan haluu huomioo 24h, joihin ei tunnu auttavan "mikään". :/

 

Meillä myös poika on kylässä ja vieraiden (ja myös isin) edessä tosi nauravainen ja aurinkoinen. Hoidossa poika ei ole ollut vielä kertaakaan! Eli jos minulla on menoja, niin poika on isin kanssa kotona.
Lelujen kanssa olemme tehneet juuri siten, että osa vain on käytössä, ja vaihdellaan niitä. Ei sekään tunnu enää pitkälle auttavan...
Ja minä muuten myös olen raskaana, ihan alussa vielä...

 

Entä käyttekö paljon ulkona, jossa muksu saisi purkaa energiaansa. Runsaasti vaatetta, jotka kestää kulutusta ja eikun muksun kaa pihalle. Itse pyrin olemaan vähintään kerran päivässä tossa pihalla lkeinumassa ym, mutta nyt ei olla pariin päivään oltu kun tyttö vähän nuhanenä. :/

 

Kyllä me ulkoillaan lähes päivittäin. Ajellaan rattailla, käydään puistossa keinumassa ja möyrimässä maassa. Ulkoilu onkin sellainen hyvä keino ajan kuluttamiseksi. Kaikkein raskainta tässä on se, että mies on paljon työreissussa, saattaa olla monena viikkona peräkkäin 3-4 yötä pois. Välillä on pidempiäkin aikoja, mutta silloin yleensä menen pojan kanssa vanhempieni luo, jotka asuvat parinsadan kilsan päässä.
Ei kai tässä muu auta kuin päivä kerrallaan. Kiva kun olette muutkin kertoneet kokemuksistanne, kiitti!