Lähivanhempi: Osaatko nauttia vapaista viikonlopuista?

["Ikävä"]

Minä en oikein osaa nauttia "vapaudestani", kun lapset ovat isänsä luona joka toinen viikonloppu. Ikävä alkaa kalvaa jo viimeistään torstaina ja viikonloppu menee oikeastaan odottaessa sunnuntai-iltaa tai ainakin lapset ovat mielessä päällimmäisenä lähes koko ajan. Erosta on aikaa jo reilu kaksi vuotta, joten asia ei ole edes niin tuore, että se selittäisi mitään.

Kuinka muilla?

 

["äiti"]

Nyt kun aikaa kulunut 5 vuotta niin olen oppinut ottamaan rennosti ja ajattelemaan itseäni ja oikeastaan se päällimmäinen asia mitä olen oppinut niin luottamaan että pärjäävät siellä. Ennen oli aina huoli että mitäs jos mitäs jos ja mitäs nyt, mutta en enää jossittele muutenkaan vaan elän tätä hetkeä. Yksin ollessani teen kaikkea mitä en voi tehdä ku lapset ovat kotona, tai mitä en saisi ainakaan keskeytyksettä tehdä.

 

["äiti"]

Ja paljon on auttanut se kun lapset nauttivat tavatessaan isää.

Sun pitää keksiä itsellesi joku sun oma juttu, joskus ne lapset kuitenkin vielä lentää pesästä pois, älä jää lapsiin vain roikkumaan täällä vaan elä itsellesikin! Pitää olla jotain omaa!

 

[mupeli]

Olin lähivanhempi ja kyllä mä nautin mun vapaista viikonlopuista. Hiljasuus, lepo ja ystävien tapaaminen oli miellyttävää vaihtelua
Tottakai se ikäväkin oli, mutta ei se jatkuvasti ollut päällimäisenä ajatuksena..

 

["Ikävä"]

Kiitos vastauksista!

Minulla on uusi suhde ja elämässä paljon sisältöä viikonloppuisinkin, mutta ikävä puskee kaiken hauskan läpi. Minulla on tuo sama eli huoli lapsista, kun ovat iäsnäs luona, vaikka järjellä ajateltuna heillä on siellä kaikki hyvin ja mielellään sinne menevät.