Lähihoitajat! Vainajan laitosta..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="vieras";23450547]Ei minusta sitten taida olla hoitoalalle. Tuo on ainoa asia joka mietityttää, en usko että sitä pystyn ikinä tehdä.[/QUOTE]

Kokeile. Ei se ruumis pure. Tai jotkut kyllä avaa silmät ja katsoo sua ja puhaltaa.. Huuuuuuuu.
 
Saako sh-opiskelija vastata myös? =) Olen harjoittelussa laittanut 2 kertaa vainajan ja kyllähän se sen illan mietitytti kun vainajanalaitto oli tehty mutta ei mitenkään kamalalla tavalla vaan sitä ihmistä ajatellen joka kuoli. Tilanne oli rauhallinen ja vainajaa kunnioittaen laitettin.
 
[QUOTE="vieras";23450620]Miltä ne vainajat näyttää? Onko se kuin ihminen vaan nukkuisi?[/QUOTE]

Zombin näköisiä, punaiset silmät tuijottaa ja kuola valuu.. Valkoinen repaleinen iho, hyi olkoon..
 
Kyllä se hieman on kuin nukkuisi, kylmä vain. Olin äitini viimeiseessä henkäyksessä mukana ja istuin huoneessa äitini toivomaa kasettia kuunnelle, odottaen siskoani.
Olimme myös mukana, kun puettiin hautajaisvaatteisiin ja laitettiin arkkuun ja kuljetettiin odottamaan hautajaisia. Oikein kaunis tilaisuus ja hoitajillakin oli kyynel silmässä selvästi.
 
jos esim.työskentelet vanhusten parissa ja näet heidän sairastavan vakavasti. Yllätyt kuinka levollisilta he näyttävät päästessään pois tästä maailmasta. Älä nyt anna tämän asian vaivata. Kuolema kuuluu elämään ja siihen "tottuu".
 
Rtg-hoitsuopiskelija vastaa myös.

Kerran olen ollut mukana vainajaa laittamassa. Ei tehnyt yhtään pahaa, kaunis ja levollinen hän oli. Vanha ihminen jo.
Omaiset kävivät aamulla häntä tapaamassa, ja sen jälkeen hän ilmeisesti totesi että nyt on hyvä aika nukkua pois.
 
Saako hautaustoimiston työntekijä vastata?
Joskus huomaa että vainaja on "laitettu" vaan jonkun kaavan mukaan, ei niin että se palvelisi meitä. Esim se side, joka pitää suun kiinni...joskus näyttää siltä että se on vaan laitettu kun kuuluu laittaa, mutta ei aja asiaansa. Mutta suurimmalta osalta hoidettu hyvin. siitä kiitos teille laittajille.
 
Sh vastaa. Olen laittanut useita vainajia. Suurin osa heistä on ollut vanhoja ihmisiä, mutta myös yksi reilu 30-vuotias on kohdalleni sattunut. Aina se tilanne on surullinen ollut, mutta tämän nuoren ihmisen kohdalla suretti enemmän. Hän oli perheen isä, joten maan päälle jäi sureva leski ja pari pientä lasta. Silloin todella oli pala kurkussa. Lapsivainajaa en ole koskaan kohdannut, kun en työskentele lasten parissa. Sen voin kuitenkin sanoa, että siihen en pystyisi.
 
Zombin näköisiä, punaiset silmät tuijottaa ja kuola valuu.. Valkoinen repaleinen iho, hyi olkoon..

No, itse asiassa kentällä on muuten meikäläiselle tullut melkeinpä tuonkin näkösiä vastaan... ;) :D Eli ole nähnyt palaneita, silpoutuneita ja muita kroppia, joten vainajan näkeminen ja laitto esim. osastolla tai vanhainkodissa on aika kesyä ( olen tehnyt sitäkin )... Mikä ihme siinä kuolleessa voi "pelottaa"? Etenkin jos ihminen on kuollut esim. rauhallisesti nukkuessaan, niin se tosiaan kuolemansa jälkeenkin on nukkuvan näköinen. Ja kyllä siihen sitten tottuu ja osaa ottaa sen työnä, eikä mieti asiaa sen enempää. Tottahan kaikille se eka kropan näkeminen on "jännä paikka", mutta kun näkee, ettei se "purekaan", niin huomaa, kuinka turhaa se jännitys on ollut. Tsemppiä vaan kaikille opiskelijoille - rohkeasti vaan katsomaan harjoittelujaksoilla laittoa tai ylipäänsä kuollutta, jos ei sitä muuten ole koskaan nähnyt.

Niin siitä hajusta... Ei "tuore" kroppa millekään haise ( jos se on kokonainen ), eikä oikeastaan vielä muutaman päivän kylmiösäilytyksenkään jälkeen.
 
[QUOTE="vieras";23450547]Ei minusta sitten taida olla hoitoalalle. Tuo on ainoa asia joka mietityttää, en usko että sitä pystyn ikinä tehdä.[/QUOTE]

Hoitoalalla voi tehdä niin monenlaista vaikka et vainajan laittoon pystyiskään. Älä luovuta!
 
[QUOTE="Hanna";23451086]Hoitoalalla voi tehdä niin monenlaista vaikka et vainajan laittoon pystyiskään. Älä luovuta![/QUOTE]

Opiskeluaikana ilmeisesti monet jo on vainajan nähnyt, joten se tulisi joka tapauksessa eteen, vaikka pääsisikin töihin esim. vammaisten kanssa joka olisi enemmän se minun juttuni?
 
[QUOTE="Hoitaja";23450908] Lapsivainajaa en ole koskaan kohdannut, kun en työskentele lasten parissa. Sen voin kuitenkin sanoa, että siihen en pystyisi.[/QUOTE]

no me lasten puolella hoidetaan lapsia ja luonnollisesti myös laitetaan lapsivainajia. Ei se ole sen kummempaa. Se lopun taistelu vielä elämän aikana on se pahin.
 
[QUOTE="vieras";23451121]Opiskeluaikana ilmeisesti monet jo on vainajan nähnyt, joten se tulisi joka tapauksessa eteen, vaikka pääsisikin töihin esim. vammaisten kanssa joka olisi enemmän se minun juttuni?[/QUOTE]

Olen tehnyt lähihoitajan töitä noin kuusi vuotta, josta suuren osan vanhainkodissa. Ja kertaakaan en ole vainajaa nähnyt enkä laittanut. Kuolemaa tekevän seurana olen kyllä istunut, mutta työvuoroni on aina ehtinyt päättyä ennen varsinaista loppua
 
no me lasten puolella hoidetaan lapsia ja luonnollisesti myös laitetaan lapsivainajia. Ei se ole sen kummempaa. Se lopun taistelu vielä elämän aikana on se pahin.

Kovasti kunnioitan teitä, jotka sairaita lapsia hoidatte. Minä en vain pystyisi siihen. En kestäisi sitä lasten ja vanhempien tuskaa. Minusta ei olisi tukijaksi heille. Tällä hetkellä työskentelen avopuolella ja vastaanotolla käy usein lapsia, joskaan ei vakavasti sairaita. Pienikin toimenpide (esim. pika-crp) tuntuu minusta todella pahalta, kun näen että lapsi pelkää ja häntä sattuu. Lapsivainaja musertaisi minut. Tuntemukseni ovat vahvistuneet entisestään oman lapsen myötä.
 

Yhteistyössä