Lähes kaikki lastentarvikkeet on pitänyt itse ostaa, hyvin vähän on lahjoituksena tullut

["vieras"]

Kävin juuri kavereilla kylässä ja heillä on pieni lapsi. Totesivat, että mitään ei ole tarvinnut ostaa, oikeastaan kaikki tarvikkeet on saatu lahjaksi, vain jotain kivoja vaatteita on lapsen äiti hankkinut kirpparilta.

Itse olen pienistä tuloista joutunut lähes kaiken ostamaan, käytettynä tai uutena. Lahjoituksena olen saanut muutaman pussin vaatetta, mutta suurimmasta osasta kavereilta saaduista vaatteista olen maksanut.

Säästäähän siinä toki, kun käytettynä hankkii, mutta kyllä se välillä kirpaisee, kun kuulee miten toiset saa kaiken ihan ilmaiseksi ja itse ei oikeastaan mitään.

 

[,,]

elämä on mutta jos lapsen haluaa niineikö se oo päivänselvää että siihen pitää panostaa myös rahallisesti

 

[moekoe]

No, mä odotin esikoista yksin ja kaiken hommasin itse, yhden ihmisen normituloilla. Yhden oloasun sain vauvalle lahjaksi, koko 86cm, työkavereilta.
Eikös se kuulu asiaan? Elää omillaan.

 

[ap.]

No joo, itsehän se lapsi pitää elättää, mutta kyllä se kirpaisee, kun kuulee, että toiset saa melkein kaiken ilmaiseksi. Toinen on noiden remonttien suhteen, kun toinen kaveri remontoi, niin niillä oli milloin kukakin tekemässä remonttia ja kaiken saivat melkein ilmaseksi ja minä taas en voi remontoida, kun ei ole ketään joka sen ilmaiseksi tekisi.
Myönnän olevani jossain määrin kateellinen, mutta en kuitenkaan mitenkään katkera.

 

[moekoe]

No jaa, mulla ei kirpaise tuo niinkään, mut joskus ottaa päähän, kun tossa tuttavat valittelee, kun isovanhemmat ei just tulevana viikonloppun ota lapsia hoitoon vaikka jossain olis tiedossa joku hyvä keikka. Meillä ei ole ketään, joka muksuja hoitais. Eikä täällä tuppulassa ole edes mll:n hoitajaa tarjolla, että pärjäis rahalla.

Remontit on tehty itse.

 

[Pikkuinen Jättiläinen]

No ymmärrän toisaalta sen, että voihan se harmittaa jos joku toinen saa kaiken ilmaiseksi ja itse taas pienistä tuloista maksaa itse kaiken. Mutta niinpä se taitaa olla vähän kaikessa muussakin elämässä, muistan opiskeluajalta tuon tunteen kun itse maksoin omat menoni ja elämisen siitä opintotuesta ja osa kavereista sai vanhemmiltaan miltei kaiken ja se opintotuki jäi heiltä bilettämiseen niin kyllähän se välillä korpesi.

Mutta ehkä sen tunteen voisi koittaa vaan kääntää positiiviseksi siten, että tuntisi ylpeyttä siitä, että pystyy kuitenkin itse elättämään lapsensa ja hankkimaan kaiken itse? Ja muistaa ainakin sen, että ei se kaverin vika ole että hänellä sattuu olemaan sellainen lähipiiri joka antaa kaiken ilmaiseksi, toivottavasti vaan osaa sitä arvostaa

 

[dddd]

Lienee suht harvinaista, että saa vaunut, kaukalon, sängyt ja kaikki ihan ilmaiseksi.

 

[halipupu harmaana]

Onko joku vaittänyt ap että elämä on tasa-arvoista? Sitähän se ei ole, itse pitää hommia tehdä ja kaikki eivät synny kultalusikka suussa.

 

["Sadie"]

No mä olen ainaki tavallaan ylpeä siitä, että kaikki on lapselle hommattu ite. Paitsi vaunut saatiin mun isältä. Samoin itse on lapsi hoidettu ja pärjätty ilman ulkopuolista hoito ym. apua. Tänä päivänä kovasti tahtoo olla "trendinä" hoidattaa esim. joka viikonloppu lapsi/lapset isovanhemmilla että saadaan sitä "kahden keskistä aikaa". En ymmärrä en.

 

["moi"]

itse emme saa mitään ilmaiseksi. äippäpakkauksella pärjäs pitkälle. potta, rattaat ostettu käytettynä. olemme nuukia. ostimme pari kassia vaatteita käytettynä. muuten ostan toppapuvun alesta seuraavaa vuotta varten, samoin kengät. synttärilahjoiksi pyydämme isompia leluja kimppalahjana että vaatteita. kauppojen alesta saa lapselle housuja ja paitoja muutamilla euroilla.
isovanhemmat antaa joululahjaksi yhden lahjan ja rahaa ei tipu. ihmettelen tosiaan kun kaveri saa monen sadan arvosia leluja lahjaksi isovanhemmilta ja vielä 500euroo.
ois jännä tunne jos sain tukun rahaa itekkin kouraan ja menis kauppaan ja ostas mitä haluais, osaisko sitä. nyt kun mietin tarkkaan ostokset.

 

["vieras"]

mä oon tyytyväinen että oon saanu hankkia kaiken itse just sellaista mitä haluan. ja muutenkin kyllähän se pitäis jo ennen lapsentekoa miettiä onko niihin hankintoihin sitten varaa eikä vaan elää siinä toivossa että kaiken saa ilmaiseks

 

["vieras"]

Mä voin ainakin tunnustaa, että oon kateellinen niille, joilla on isovanhemmat samalla paikkakunnalla ja jotka viettävät aikaa lapsen kanssa tai jotka saavat lähes kaiken isovanhemmilta/sisaruksilta/kavereilta ilmaiseksi. Oikeastaan tunne on enemmänkiin surua, kun mulla ei ole elossa vanhempia ja miehen vanhemmat eivät välitä lapsen lapsesta. Yksi sisarus on, mutta asuu toisella puolella suomea. Ois tietenkin kiva saada hoitoapua, mutta ikävintä on, kun lapsella ei ole kunnon suhdetta isovanhempiin, vanhempana tajuaa varmaan sen itsekin.

Mulle toi, että jotkut saa lähes kaikki ilmaiseksi, tarkoittaa sitä, että he ovat rakastettuja ja heillä on perhettä ympärillä, jota myös itse kaipaisin. Taloudellisesti on ihan ok ostaa itse, vaikka pienituloisia ollaan.

 

[dddd]

[QUOTE="vieras";29140056]
Mulle toi, että jotkut saa lähes kaikki ilmaiseksi, tarkoittaa sitä, että he ovat rakastettuja ja heillä on perhettä ympärillä, jota myös itse kaipaisin. Taloudellisesti on ihan ok ostaa itse, vaikka pienituloisia ollaan.[/QUOTE]

Osa tietysti osoittaa rakkkauttaan tavaralla ja kaikenlaisella materialla, rahalla, mutta pääsääntöisesti raha ei ole yhtä kuin rakkaus.

 

["huoh"]

Tuliko se yllätyksenä että itse joutuu tarvikkeet hommaamaan? Outo ajattelutapa.

 

[ymmärrän]

Ymmärrän.
Mun selitys ilmiölle on että ihminen on laumaeläin. Jos ystävät näkevät että joku saa omilta ja puolison vanhemmiltaan remonttiapua, lastenhoitoapua, niitä vaatteita, ruoanlaittoapua, lapsia haetaan mökille ym. niin silloin niitä ystäviä ja tuttaviakin tulee helpommin remonttiavuksi ja antajiksi. Koska onhan se vähän rankkaa kuitenkin mennä esim. remontti tai muuttoavuksi, jos on ainoa talkooapu paikalla? vai mitä?

Ja sitten yleensä ne, jotka saavat kaiken, ovat ne, joiden vanhemmat asuvat samalla paikkakunnalla. Ja kun heidän ystävät näkevät että heillä on muutenkin apua, niin ihminen laumaeläimenä auttaa sellaista, jota muutkin.

Ja siis olen itsekin huomannut tuon ilmiön, että jotkut saavat kaikilta, mutta yleensä nämä ovat myös sellaisia, jotka kehtaavat pyytää, koska saavat yleensä sen kyllä-vastauksen.

Ja vaikkka ehkä yleensä sanotaan että on kaksisuuntaista, niin tuota, ei ihan kuitenkaan näin mene. Kyllä on perheitä jotka saavat aivan kaiken ja itse käyvät ehkä kerran vuodessa auttamassa jotain, mutta itse hoidattavat lapset isovanhemmilla, rakennuttavat talot talkooväellä, vievät koneensa tutuille ja entisille koulukavereille, autonsa samoin, ym ym ym

Itse pääsn pitkälle äitiyspakkauksella, ja pienten lasten tarvikkeet ostin melkein kaikki käytettynä, eikä niihin mielestäni mennyt paljon rahaa. eli itse en ole osannut kadehtia pienten lasten tarvikkeita ja vaatteita. Säästöt ovat mielestäni eri luokkaa lastenhoitoavun ja remontoinnin ja talonrakennuksen suhteen. Työn hinta on ihan eri tasoa kuin pienten lasten vaatteiden ja tarvikkeiden. käytetty lasten sänky parikymppiä, kaukaloita jne voi myös vuokrata.

Kateus lopulta ehkä syö kateellista itseään. Itse yritän iloita siitä mitä meillä on. Lapsilla on ihan ok isä. Kiltti ja kunnollinen ihminen. jne. Ymmärrän että on suuri suru kun lasten isovanhemmat asuvat kaukana eikä läheistä suhdetta saa samalla tavalla.

 

[ymmärrän]

Jaksamisia ap:lle!

 

[Jekl]

Minusta olisi aika kummallinen ajatuksenjuoksu, jos lähtökohtaisesti odottaa saavansa vauvalle tarvikkeet lahjoituksina! Minä en esikoisesta edes halunnut lahjoitettua tavaraa, kun halusin, että kaikki on "oman maun mukaista" (niin typerälle kun se kuulostaakin).

 

[täältä löytyis]

Ite oon just tuskaillut kun pitäisi päästä eroon pinniksestä, syöttötuolista ja sitteristä. Mielelläni antaisin jollekin tutulle, mutta tuntuu siltä että kaikki haluaa vaan uutta vauvalle. Ei noi mitään hifi-kamaa ole mutta ihan perussiistiä käyttötavaraa. Oon vaan niin laiska etten jaksais käydä myymään, helpommalla pääsis kun joku vaan hakis pois.

 

[Lispetti]

Ai, sait vaan pari pussia? Hitto mitä sikoja!

 

[Vätti Räsynyt]

Mun piti kaikki ostaa itse ja kyllä mä ny lahjotin vaatteet ja tarvikkeita kaverilleni, tiesin ettei hänellä ole paljoa rahaa niin kiva oli antaa eteenpäin.
Musta oli ihan kiva ku sai ite päättää mitä homaa, tein hyviä löytöjä ja ei noihin tarvikkeisiin, vaatteisiin ja vaunuihin ihan kohtuuttomasti menny. Osan olen jo myynyt ja niillä rahoilla sitten uutta tavaraa lisäksi.
En ole katkera vaikka joku muu saa ilmaiseksi kaiken. Hyvä sille.

 

["vieras"]

Ite oon just tuskaillut kun pitäisi päästä eroon pinniksestä, syöttötuolista ja sitteristä. Mielelläni antaisin jollekin tutulle, mutta tuntuu siltä että kaikki haluaa vaan uutta vauvalle. Ei noi mitään hifi-kamaa ole mutta ihan perussiistiä käyttötavaraa. Oon vaan niin laiska etten jaksais käydä myymään, helpommalla pääsis kun joku vaan hakis pois.

Sama täällä. Haluaisin antaa kaikki vauvatavarat pois. Roskiin tuntuu hölmöltä heittää mielestäni ihan käypiä tavaroita, mutta kun tuntuu ettei kellekään kelpaa. Nyt olen ratkaissut asian niin, että lahjoitan kaiken Venäjälle. Siellä ei "kranttuilla" samalla lailla mitä täällä Suomessa.

 

["joopajoo"]

No meille on ostettu kaikki tavarat (vaatteet, sängyt, vaunut, turvakaukalot ja istuimet, lelut, yms) itse uutena. Kahdellle lapselle, tyttö ja poika. Mitään emme ole saaneet mistään, mutta en olisi käytettynä kyllä ottanutkaan. En valita, enkä ymmärrä miksi joku valittaa, että joutuu omille lapsilleen tarpeelliset tarvikkeet ihan itse ostamaan. Lapsia ei ole pakko tehdä.

 

[Sikke1]

Meilläkin on ollut vuosia rahallisesti tiukkaa, mutta olen pitänyt itsestään selvänä, että itse pitää hommata kaikki mitä tarvii. Minimaalinen murto-osa vaatteista ollaan saatu lapsille.

 

[6xäiti]

Kyllä mekin ollaan suurin osa hommattu itse, vaunut , istuimet yms. ja sitten sisaruksilta jäänyt tietysti pienemmille jatkossa. Joten itse en ole lahjoitellut vaatteita tästä syystä eteen päin. Muuten kyllä voisin antaa tutuille vaatteita tms. Nyt olen kantanut varsinkin tyttöjen pieniä vaatteita kirpparille. Siis ihan lahjoittanut, en myynyt. Täältä kun on pisempi matka kirppareille, jossa voi paikan vuokrata, niin ei ole sitten tullut laitettua myyntiin.
Myöhemmin isovanhemmat minun puolelta ovat kyllä ostetelleet mm. polkupyöriä lastenlapsille, joten tuosta on ollut iso apu.

Kun on paljon lapsia ja elämä pyörii pääasiassa kotona, niin huomaa, että kaverit jää vähemmälle ja näin ollen, jos joskus tarvitsisi esim. remonttiapua, ei sellaista ole saatavilla, joten itse ollaan sellaiset asiat hoidettu.

 

["vieras"]

No se vähän kirpaisi kun miehen sisko kertoi että heidän äitinsä oli ostanut heille Emmaljungan vaunut mutta meille sitten ei ostanut. Ja tuntuu monesta muustakin sanovan että mummi on sen ja sen maksanut mutta meille ei. Olemme sitten näitä joitakin saaneet meille ja se on ihan hyvä juttu.