V
vierailija
Vieras
Heips! Olen ollut vuoden yhdessä mieheni kanssa. Asumme Etelä-Pohjanmaalla. Ongelma on se en osaa luopua äidistäni (joka asuu helsingissä). En osaa olla kyseisen miehen kanssa vaikka kuinka haluan. Joka kerta luikin takas kotia saatan olla 1kk pois kotoamme. Mies on vaan kaiken hyväksynnyt vaikka kuinka hän on surullinen. Kerran mies itki ystävälleni en ole seissyt hänen rinnalla .En osaa päästää irti äidistä. Rakastan kyseistä elämää molemissa paikoissa . Kun olen äidin luona ikävä on kova miehen luokse. Sama pätee toisinpäin. Nyt olen raskaana ja mun pitäis lähteä takaisin miehen luokse. Ja ikävä jää kovasti äitiä . Mies on itse loppu tilanteeseen ja pelkään menettäväni hänet. Olen itse ollut koulukodissa 3 v. Pääsin pois 2 v sitten. Äiti ei osaa näyttää minulle rakkauttansa. Äiti ei hyväksy suhdettani . . . Olen itse kuopus. Ja aina liian ""lapsellinen"" kotona. Johtuukohan tämä siittä. En halua menettää ketään . Mä en tiedä mitä teen . Te jolla on kokemusta. Kirjottakaa kommentteihin jotain mitä teen.
