Niin vaan käy meillekin! (ero)

[Juon Kahvini Miten Sattuu]

Musta kuulostaa viestisi perusteella siltä että tiedostat itsekin että ongelma on sinulla, eikä se eroamalla mihinkään katoa. Hakekaa yhdessä keskusteluapua ja sinun voisi olla hyvä jutella erikseen omasta huonosta itsetunnostasi ja takertuvuutesi syistä. Koska ongelmia väistelemällä tulet lyömään päätäsi seinään jokaisessa parisuhteessasi niin kauan että kohtaat ja käsittelet ne.

 

[mintsu]

Enkä haluamitään apua itselleni hakea. Ennemmin eroan ja vietän vaikka loppuelämäni yksin. =/

Miksi? Vaikea uskoa, että olisit kykenemätön parisuhteeseen, jos saat apua.

 

[kesä]

Toista ihmistä ei voi omistaa, eikä voi kahlita. Jokaisella ihmisellä on oikeus omaankin elämään. Jos suhteessa ei ole tilaa hengittää, se päättyy eroon tai kuolee muuten.

Näinhän meille on käymässäkin.

Enkä haluamitään apua itselleni hakea. Ennemmin eroan ja vietän vaikka loppuelämäni yksin. =/

No sit ei voi mitään...jos ei oo haluja yrittää "parantua", mut miestäs et voi vaatia kotona istumaan.

 

[Ap]

Enkä haluamitään apua itselleni hakea. Ennemmin eroan ja vietän vaikka loppuelämäni yksin. =/

Miksi? Vaikea uskoa, että olisit kykenemätön parisuhteeseen, jos saat apua.

Koska en halua. Olen selviytynyt yksin ja ilman miestä niin monista kriiseistä etten halua nytkään ulkopuolista apua. Yksin selviytyminen on myös katkeroittanut minua. Kun perheen jäseneni kuoli, en ole saanut tukea / keskusteluapua mieheltäni, koska "se ei vaan osaa"
Hänen perheen jäsenensä kuoli vuosi sitten ja laitoin "vahingon" kiertämään. Selvitkööt mieskin yksin, kun minäkin olen selvinnyt.

Tiedostan kyllä hyvin, ettei tällaisella suhteella ole tulevaisuutta, mutta tuollaiset asiat ovat katkeroittaneet minua olemaan tällainen. Läheisriippuvaisuuden syyt ovat kai lapsuudessa ainakin.

 

[Juon Kahvini Miten Sattuu]

Ei kukaan voi sua kieltää olemasta onneton vaikka loppu elämääsi jos niin päätät. Itse siitä roolista kuitenkin eniten kärsit, et satuta sillä ketään muuta kuin itseäsi ja korkeintaan lapsiasi, niitä lähimmäisiä jotka eivät voi sinun puolestasi valintoja tehdä.

Sulla on tämä yksi elämä ja olet vielä todella nuori. Vaikka olisit tähän saakka kohdannut minkälaista p.askaa hyvänsä, ei se vielä ole mitenkään myöhäistä muuttaa sitä oman elämän suuntaa ja ennen kaikkea omaa itseä. Katso hetken aikaa omaa elämääsi ja itseäsi ulkopuolelta, onko tuo elämä sellainen jota haluat elää. Käyttäydytkö sinä todella siten kuin millainen tunnet sisimmässi olevasi? Jos vastaat kyllä, niin mikäs siinä sitten.. Pääasia että tiedostat mitä sillä ainoalla elämälläsi teet.

 

[mintsu]

Ei kukaan voi sua kieltää olemasta onneton vaikka loppu elämääsi jos niin päätät. Itse siitä roolista kuitenkin eniten kärsit, et satuta sillä ketään muuta kuin itseäsi ja korkeintaan lapsiasi, niitä lähimmäisiä jotka eivät voi sinun puolestasi valintoja tehdä.

Sulla on tämä yksi elämä ja olet vielä todella nuori. Vaikka olisit tähän saakka kohdannut minkälaista p.askaa hyvänsä, ei se vielä ole mitenkään myöhäistä muuttaa sitä oman elämän suuntaa ja ennen kaikkea omaa itseä. Katso hetken aikaa omaa elämääsi ja itseäsi ulkopuolelta, onko tuo elämä sellainen jota haluat elää. Käyttäydytkö sinä todella siten kuin millainen tunnet sisimmässi olevasi? Jos vastaat kyllä, niin mikäs siinä sitten.. Pääasia että tiedostat mitä sillä ainoalla elämälläsi teet.

Peesi tälle. Ja totean minä myös sen, että tämmöisetkin ongelmat siirtyy herkästi sukupolvelta toiselle. tiedäthän itsekin, että lapsuudesta ongelmasi osaltaan johtuvat..

 

[Mahoton mirri]

Jos sä oikeesti miestäs rakastat niin luulis ainakin, että haet apua. Tuntuu "tekosyyltä" tuo ettei voi muka hakea apua.

 

[Ap]

Jos sä oikeesti miestäs rakastat niin luulis ainakin, että haet apua. Tuntuu "tekosyyltä" tuo ettei voi muka hakea apua.

No ehkä se sitten on tekosyy.

Päällisin puolin suhteemme on aivan normaali. Muuten riidellään harvoin, pussaillaan, on seksiä, sanotaan joka päivä että rakastetaan jne
Mutta nämä hetket, tunnit kun mies lähtee jonnekkin..

Jos menisin mukaan, kaikki olisi ok. Mutta onhan miehen saatava yksinkin olla. Enkä siltikään anna olla...
Minun rakkautta ei kannata kyseen alaistaa, se on todellista.

 

[sihku]

Aaban ja triplamama: Tilanne on vaan pahentunut minun puoleltani koko ajan, varsinkin nyt raskaana ollessa. En osaa antaa tilaa, en kai edes halua. En halua että toisella on kivaa, kun en itsekään osaa itsekseni olla hauskaa pitämässä millään tavalla. En kai edes ole aikuinen, koska ei minusta ole sopimaan miten toinen saa mennä. Kun en haluaisi hänen menevän.

En halua kahlita toista, joten tämä on viimeinen ja tällä hetkellä ainoa vaihtoehto.
On hirveää kuvitella aina toisen pettävän ja odotan vain, että toinen tulisi kotiin jos joskus edes jossain käy..

siis kirjoituksesi oli kuin omalta näppikseltäni lähtöisin. ilman tuota pettämisjuttua. ihan samoin ajattelen, ettei toisella saisi olla mitään omaa ja kivaa.

 

[Ap]

siis kirjoituksesi oli kuin omalta näppikseltäni lähtöisin. ilman tuota pettämisjuttua. ihan samoin ajattelen, ettei toisella saisi olla mitään omaa ja kivaa.

Miten teillä mies suhtautuu tilanteeseen? Entä sinä itse?

Minulla ei edes oma mitään syytä epäillä että mies pettäisi, mutta silti olen tällainen kusipää. Kai mä yritän tuottaa miehelle huonoa omaa tuntoakin ilkkumalla ettei se lähtis..Huoh.

 

[vieras]

Toisin kuin saduissa parisuhde ei säily koko ajan samanlaisena, vaan siinä voidaan nähdä erilaisia vaiheita. Yleensä ensin on jonkinlainen rakastumisen, voimakkaan kiinnostuksen, jopa hullaantumisen vaihe. Seuraavana on itsenäistymisvaihe, joka on mahdollista ainoastaan sitoutuneessa suhteessa. Suhde, johon kumppanit eivät ole sitoutuneet, päättyy jo ennen tähän vaiheeseen pääsyä. Viimeisenä vaiheena voidaan puhua rakkausvaiheesta, jossa on kyse todellisen itsen ja toisen kohtaamisesta ja hyväksymisestä.

Jatkuu...
http://www.vaestoliitto.fi/toimiva_parisuhde/parisuhteen_vaiheet/

 

[Keittiönoita]

Jos ei halua rakkaansa nauttivan elämästä ja saavan mitään kivaa eikä itse halua hakea ongelmaansa apua, ero on mielestäni erittäin järkevä ratkaisu.

 

[vieras]

Huh huh... Hae nyt ihmeessä apua! Ensin itsellesi ja myöhemmässä vaiheessa myös puolisollesi, perheellesi. Raskaus heittää oman varjonsa tällä hetkellä varmasti tuohon olotilaasi, mutta mene ihmeessä keskustelemaan jonkun ammattiihmisen kanssa jotta saat ne kaikki solmut auki ja luurangot kaapeistasi pois. Kaikenlaiset "vahingon kierrättämiset" ovat ihan turhia juttuja, tuhlaat vain turhaan omaa energiaasi.
Oletko muuten miettinyt asiaa toisin päin? Eli miltä miehestäsi tuntuu kun aina epäilet häntä? Jos kerran on pettänyt tarkoittaako se että aina kun ulos lähtee, niin pettää.
Ja ihan pikku vinkkinä, jos et nyt hae itsellesi sitä apua, niin kuljetat jutut mukanasi siihen seuraavaan suhteeseen ja taas tulee ero... eli siis loputon suo edessäsi...

 

[miettikäävielä]

Voi harmi...oon pahoillani vaikken teitä tunne. Mutta mun mielestä olet nyt aika epäreilu miestäsi kohtaan jos syy todellakin on vain siinä että SINÄ et osaa antaa miehelle tilaa etkä luota häneen. Tuntuu varmaan miehestäsi aika pahalta kun ainut vaihtoehto on ero.

 

[Mankell]

Kuulostat masentuneelta, katkeraltaja läheisriippuvaiselta. Suosittelisin lämpimästi jonkun hoidon hakemista itsellesi, jo senkin takia ettet siirrä käyttäytymismalliasi lapsillesi.

 

[XXS]

Miksi miehesi ei saisi käydä edes muutaman kerran kavereiden kanssa ulkona? Vaikka et itse halua juhlia ja käydä ulkona, miksi miehelläsi ei saisi olla hauskaa? Pitääkö miehesi kysyä sinulta aina lupa,jos aikoo ottaa muutaman kaljan tai käydä ulkona?
Vastauksesi lienee edellä mainittuihin kysymyksiin kyllä. Ikävää, mutta liiallinen omistamishalu, mustasukkaisuus, määräilevä asenne ja nalkuttaminen eivät johda mihinkään muuhun kuin katkeruuteen, riitaan - ja eroon.

 

[Ap]

Niinhän se Keittiönoita on, että ero on paras vaihtoehto. Kuten sanottu, olen selvinnyt ilman apua niin vaikeista asioista, että tällaisen takia en aio apua itselleni hakea. Kuten sanottu, itse arki on meillä normaalia. Nämä konfliktitilanteet hoidan tekstiviestein, joten lapsi ei meidän "riitelystämme" kärsi.

Totta kai miehestä tuntuu pahalta kun epäilen häntä, mutta oma moka. Tietää kyllä, että kun kerran mokasi niin kärsii siitä aina. Kaljan otosta en sano mitään, koska ostan itsekin hänelle kaljaa. Jos hän käy jossakin niin se on ok, mutta kalareissut, kaljareissut sun muut kestää joko päivästä yöhön tai yöstä aamuun ja se vituttaa. Oppis edes tulemaan baarin sulkeutumisen jälkeen kotiin, mutta ei. Aina menee yöviiteen, kuuteen. Ja me ei käydä KOSKAAN kahden missään, ei ikinä. Tyttö on 5 ja on ollut yhden kerran yöhoidossa. Ei ole anopillakaan kiinnostusta ottaa lasta, koska juo itse viinaa kaikki viikonloput. Muulloin ei ole mahdollisuutta, koska asumme eri paikkakunnalla.

Mieluummin sitten eroan ja annan miehen elää elämäänsä, kuin jään tähän kahlitsemaan. Olkoonkin sitten vielä rakkautta. Ja niin kuin onkin. Mieluummin elän itse onnettomana kuin laitan miehen elämään näin. Mies ei ole koskaan sanonut mitään pahaa siitä, että napisen. Mutta eihän se tietenkään kivaa ole.

Muita suhteita on vielä turha miettiä,koska sellaisiin ei ole minkään laista kiinnostusta, ei todellakaan. Jos tämä tulee seuraavassakin suhteessa niin sitten se tulee. Ja ero.

 

[Poujou]

Ei kuulosta tilanne vielä kovin pahalta. Maailman sivu naiset on rajoittaneet miesten kapakassa käymistä, ei siitä vielä eroa oteta. Ja jos naimisissa olisi vaan hyvällä itsetunnolla varustettuja ihmisiä, niin vähänpä avioliittoja olisi.

Ethän vaan kuvittele, että eron jälkeen löytäisit helposti uuden rakkauden. Tosielämässä eron jälkeen ei kumppania löydy kovin helposti. Voit joutua odottamaan vuosia, eikä se yksinäisyys välttämättä mitenkään jalosta tai kasvata. Voit kasvaa ihmisenä jo siinä avioliitossa ollessasi.

Jättäkää toistaiseksi eroaikeet ja ala keskittyä oman itsevarmuutesi kehittämiseen. Aloita vaikka arkisista asioista: viet itse auton huoltoon, tilaat remonttimiehen jne.

 

[Ap]

Mä varasin nyt ekaksi meille viikonlopuksi mökin. Mennään ihan kahden. =))
Hoitojärjestelyt on aika hankalat, mutta ainakin siskoni voi osan ajasta kattoa...
Katsellaan josko anoppi vois yhden illan olla ryyppäämättä...

Josko jotain selviäisi edes sitten. Huoh.