Lähihoitajan duuni on paska duunia.

En jaksanut lukea ketjua läpi mutta itse pidän kovasti vanhusten parissa työskentelemisestä

 

en jaksanut lukea ketjua läpi mutta itse pidän kovasti vanhusten parissa työskentelemisestä

niin minäkin

 

En tiedä paskaduunista, jonkunhan se vaipanvaihto ja pyllyn pesu on tehtävä. Itse työskentelen sairaanhoitajana päivystys,- ja tarkkailuosastolla. Vuosi sitten meille palkattiin lähihoitajia tekemään perustyötä eli syöttämään, vaipattamaan, asentoja kääntämään. Lisäksi mittailevat verensokeria ym. muuta pienempää hommaa. Lääkehoitoon eivät osallistu millään tavoin ja esim. tippapussia eivät saa vaihtaa. Meistä äärettömän hyvä juttu Nyt sairaanhoitajalle jää aikaa paremmin kirjallisiin hommiin joita nykyään on (liian) paljon, lääkehoitoon, tutkimuksiin ja toimenpiteisiin. Lähihoitajat myös siirtävät potilaita meiltä toisille osastoille ja kuljettavat tutkimuksiin (esim. ct tai mri) Eli tekevät sitä perushommaa mihin koulutuksen ovat saaneet.

Monenlaista suhaajaa meilläkin kyllä on pyörinyt, ei valintoja parhaasta päästä. Ehkä pitäisi olla vähän tarkempi ketä koulutukseen otetaan. Osasta näkee että homma ei nappaa pätkääkään tai sitten homma nappaa liikaa eli halutaankin tehdä niitä sairaanhoitajan töitä... Mutta tällä hetkellä meillä on ihan huipputyyppejä ja hyvä niin. Mä saan tehdä paremmin omia töitäni

Niin, on niitä samanlaisia suhaajia myös saikkareissakin.

 

Jostain syystä mä arvostan päiväkodissa työskentelevät lähärit korkeammalle kun kanssasisarensa Kiitokset vaan mun lapsen loistavasta hoidosta

Kerrothan kiitokset hoitajille suoraan?
Lämmittää mieltä, kun saa lasten kiitosten lisäksi positiivista palautetta myös vanhemmilta

 

Niin, on niitä samanlaisia suhaajia myös saikkareissakin.

Sanos muuta .... eräänkin saikkarin toilailuja sivusta seurannut ja jälkiä korjaillut.
Onneksi tällaiset lähtee meiltä aika pian.

 

Tekeekö se sun lähärin duunistasi jotenkin paremman, jos haukut jotain muuta työtä paskaduuniksi?

No siivousta ja toimistotöitä tehneenä voin sanoa, että kyllä se siivoustyö aika paskaduunia on. Otsa hiessä saat juosta jossain supermarketissa lihankäsittelytiloja siivoten, kun aikaa on vain rajallisesti ja priimajälkeä pitää tulla. Ja palkka on paskempaa kuin toimistotyössä. Toimistossa liksa juoksee kun istuu peffansa päällä. Siivoustyössä saat tapella joka sentistä, että maksetaan oikein lisät ja kilometrit. Aina saa olla tappelemassa oikeuksistaan. Ja kokemusta on kolmesta eri siivousfirmasta.

 

Mä en jaksais istuu peffan päällä työpäiviäni. Kuolisin.

Lähärinä saan olla liikkeessä (jotkut päivät käy kyllä aivan hikiliikunnasta!), olla erilaisten ihmisten kanssa, saan auttaa. Tulee hyvä mieli kun auttaa esim. pesussa jotain vanhusta.

En vaihtais pois .. toivottavasti vain paikat kestää.

 

Onneksi meitä on moneen junaan.

Siivoojille nostan kyllä hattua. Ja roskakuskeille. Ja monille monille muillekin, joita ilman hukkuisimme omaan paskaamme.

 

Osasyynä huonoon arvostukseen näkisin sen että lähihoitajakoulutusta järjestetään jokaikisessä tuppukylässä ja paljon myös työvoimapoliittisena koulutuksena johon pitkäaikaistyöttömät velvoitetaan osallistumaan ja juuri nämä kaksi asiaa laskevat alan arvostusta. Suurimmissa kaupungeissa (Helsinki, Turku, Tampere, Jyväskylä) koulutukseen on vaikeampi päästä ja alan opiskelijat ovat ehkä "fiksumpia" ja motivoituneita??????? Osa taas lukee ensin lähihoitajiksi koska sairaanhoitajakoulutukseen on ilmeisen vaikea päästä ja hakevat lisäpisteitä tämän kautta??? Ja ihan varmasti joka alalla riittää suhareita, tässä ketjussa nyt vaan puhuttiin juuri lähihoitajista.

 

Tekisin mielelläni lähihoitajan työtä. Sairaanhoitajaksi aion hakeutua kuitenkin. Ei ole paskaduunia, ainoa haittapuoli se, että tuohon työhön pääsee liian helposti. Kaikenlaisia pas**kasoja on nähty tuossa työssä, ei hyvä. Olen sitä mieltä, että hoitotyöhön tarvitaan edes jonkinmoinen kutsumus. Ei sitä rahasta tehdä.

 

Jassoo... no voi perkules! Pitää heti lopettaa tämä opiskelu/työ... heh! Lähärin duuni on kyllä aika laaja-alaista puurtamista. Itse toimin päihde- ja mielenterveysyksikössä ohjaajana ja teen töitä ns. moniammatillisessa työyhteisössä - meillä se tarkoittaa sitä että lh, sh, lääkärit, siistijät, toimistovirkailijat, sossut jne. pyrkii koko ajan tiettyyn päämäärään, siis hoitamaan ja kuntouttamaan potilaita omalla panoksellaan: mainittakoon että meillä sh.n ja lh.n ero ohjaajina on tasan nolla, no ei sentään... sh pistää injektion. Heh!

Kenenkään kakkeja ja muita eritteitä en pese enkä puunaa keittiössä. Itseasiassa kommunikoin hätää kärsivien ihmisten kanssa ja tuen heitä jokapäiväisessä elämässä. Noudatan sitä kuntotussunnitelmaa ja motivoin narkomaaneja/mielenterveyskuntoutujia yrittämään vielä yhden päivän.

Väittämä, että lähihoitajan duuniin pääsee kuka vaan, niin olen kyllä erimieltä. Siis paperimiehistäkin piti tulla lähäreitä - pari taisi päästä koulunpenkille, muilla ei soveltuvuus riittänyt. Lähäriksi valikoituu yleensä näitä kutsumusammatti-ihmisiä jotka sitten kestävät melkein mitä vain asiakkaiden puolelta...

Itseä on kyllä häirinnyt lähihoitajan stereotypia: epäonnistuneista ihmisistä jotka eivät pääse muihin töihin vaan ovat pakotettuja toimimaan ihmistyössä, paskaduunissa, ... siis tällaiset mielikuvat rapauttavat niinkin tärkeää työtä kuin nämä lh, ph, sh, tekevät.

Minulla on opiskelukavereita, jotka tekevät töitä vanhusten parissa ja he pitävät omasta työstään. Ja voin sanoa että ihminen joka pitää työstään, niin sellaisen ihmisen työn jälki on erittäin laadukasta.

Jassoo... no voi perkules! Pitää heti lopettaa tämä opiskelu/työ... heh! Lähärin duuni on kyllä aika laaja-alaista puurtamista: hamma,-, vanhus,- lapset, pämi,-. jne.
Itse toimin päihde- ja mielenterveysyksikössä ohjaajana ja teen töitä ns. moniammatillisessa työyhteisössä - meillä se tarkoittaa sitä että lh, ph, sh, lääkärit, siistijät, toimistovirkailijat, sossut jne. pyrkii koko ajan tiettyyn päämäärään, siis hoitamaan ja kuntouttamaan potilaita omalla panoksellaan. Mainittakoon, että meillä sh.n ja lh.n ero ohjaajina on tasan nolla, no ei sentään... sh saa pistää injektion. Heh!

Kenenkään kakkeja ja muita eritteitä en pese enkä puunaa keittiössä. Itseasiassa kommunikoin hätää kärsivien ihmisten kanssa ja tuen heitä jokapäiväisessä elämässä. Noudatan rakennettua kuntotussunnitelmaa ja motivoin narkomaaneja/mielenterveyskuntoutujia yrittämään vielä yhden päivän, viikon, kuukauden.

Tuohon yleiseen väittään, että lähihoitajan duuniin pääsee kuka vaan… niin olen kyllä vahvasti erimieltä. Siis irtisanotuista paperimiehistäkin piti tulla lähäreitä - pari taisi päästä koulunpenkille muilla ei soveltuvuus riittänyt. Lähihoitajan koulutuksiin hakeutuu satamäärin jotain 16 paikkaa kohden ihmisiä ja kilpailu paikoista on nykyään rankkaa. Lähäriksi valikoituu yleensä näitä kutsumusammatti-ihmisiä, jotka sitten kestävät melkein mitä vain asiakkaiden puolelta... Se että palveleeko yksi sapluuna näinkin laajaa työpalettikenttää: hamma, lapset/nuoret, pämi, vanhus on sitten eriasia, ja mielestäni ainakin tänne mielenterveyspuolelle pitäisi ikärajaa nostaa. Mutta kuten mainitsin se on eri juttu.

Minulla on opiskelukavereita, jotka tekevät töitä vanhusten parissa ja he pitävät omasta työstään. Ja voin sanoa, että ihminen joka pitää työstään, niin sellaisen ihmisen työn jälki on erittäin laadukasta. Sisareni tekee myös töitä vanhusten parissa (lh) ja pitää työstään todella paljon. Ja joka aamu hän ryntää tohinalla työpaikalleen ja on onnellinen… saman työilon soisin muillekin “paskaduunin” tekijöille.

Itseä on kyllä häirinnyt tuo lähihoitajan stereotypia: epäonnistuneista ihmisistä jotka eivät pääse muihin töihin vaan ovat pakotettuja toimimaan ihmistyössä, paskaduunissa, ... siis tällaiset mielikuvat rapauttavat niinkin tärkeää työtä kuin lh, ph, sh, tekevät.

Tuo että lähäriksi kouluttautuu vain epäonnistuneet epäälykkäät ihmiset on myös täyttä kukkua. Itsellä älykkyysosamäärä menee sinne Gaussin kellokäyrän oikeaan laitaan ja aiemmat tutkinnot/työt ovat suuntautuneet teknisille aloille. Ja olen tavannut nykytyössäni erittäin älykkäitä, empaattisia ihmisiä jotka todellakin kantavat huolta näistä "paskaduunareiksi" haukkuijista. Miksikö? koska siinä vaiheessa kun minä ja muut lähärit aloitamme työmme on ne haukkujan läheiset sairastuneet, tai heidän oma tai muiden elämään tullut traumaattisia tilanteita: syöpää, itsemurhia, päihdeongelmaa, lapsen/läheisen menetys, masennusta, skitsofreniaa. Koko heidän aiempi tausta on mennyt päin honkia. Silloin ihminen huomaa itse olevansa se vuodepotilas/kuntoutuja. Ja yleensä hoitojen jälkeen on se “pakaduunariksi” haukkuminen hiljentynyt ja pienoinen viisaus on hiipinyt pääkoppaan; ihan sen keltaisen nesteen yläpuolella. Siellä lopulta paistaa totuuden kirkas valo. Ja joskus, ei aina, se hieman hellittää sitä tavielämisen tuskaa jota joutuu tänne yleisille foorumeille ajoittain purkamaan.

 

On se tosi hyvä kun meitä ihmisiä on erilaisia, kaikille aloille löytyy silloin työntekijöitä lainatakseni Unno Turhapuron sanontaa; "Me ihmiset, olemme perin juurin erilaisia.
Hän on semmonen, minä tämmönen.
Yleensä olen kiittänyt Luojaani siitä , että olen just tämmönen, enkä semmonen "

 

Onneksi aloin opiskelemaan lähihoitajaksi ja piakkoin valmistun ja tykkään ihan kamalasti uudesta ammatistani

Jossa palkka jolla lähes saa elätettyä itseään