Voi voi. Minä agnostikkona ymmärrän ateistisen maailmankuvan täysin. Isäpuoleni on ateisti. En pidä siitä maailmankuvasta, ellei sitä osaa perustella. JA oikein. Pidän uskovista. Koska eivät yritä todistella mitään faktaan pohjautuen ja minä kannatan vapautta siihen ajatteluun, koska se on humaania. Olen humanisti, en nykyhumanisti. Vain humanisti.
Olen sitä mieltä, ettei tiedettä voida pitää yhtään sen enempää totuutena kuin uskoa tai henkisyyttäkään. Tiede, johon ateistit uskovat, tutkii ja todentaa vain silmät auki nähtäviä sellaisia asioita, joita kaikki voivat nähdä. Ateistit haluavat että tiedettä pidetään primääritotuutena.
Eli pelkäävätkö ateistit siis näitä henkilöitä, jotka todella kykenevät saamaan yhteyden korkeampaan voimaan ja heitä jotka kykenevät todentamaan eri taajuuksilla tapahtuvia, näkyviä ja tuntuvia asioita? Kristinuskossa aito uskoontulo ja kolmiyhtenäisen Jumalan läsnäolon tunteminen voivat laukaista aitoja positiivisia fyysisiä reaktioita ihmisen kehossa ja mielessä, joka voi kääntää koko hänen elämänsä täysin parempaan.
Tiede pyrkii poistamaan luovuutta ja selittämään kaiken vain järjellä, mutta ihmisen on hyvä voida olla yhteydessä myös luovaan puoleensa, sillä se on myös avain korkeammille taajuuksille.
