vierailija
Oon nähnyt elämäni aikana vaikka mitä, mutta jotenkin (yllättävää kyllä) olen onnistunut välttämään tuollaiset tilanteet. Eikä kukaan oo kiusannutkaan ihan silleen kuitenkaan.Aikoinaan ajattelin hoidella kiusaajani. Kävin jopa ajelemassa yhdenkin postilaatikon luona (sijainti syrjässä maaseudulla). Ymmärrän koulukiusattuja jotka tekee mitä tekee. Kun et uskalla enää nukkua öisin ja jokainen risahdus ulkona saa pelon valtaa päiviksi. Siinä oma mieli alkaa kulkea omia teitään ja mikä on pakopääsy tilanteesta, kun et pääse karkuun? Sinä hyökkäät päälle ja tuhoat uhan. Siinä vaiheessa kun kiusattu tappaa jonkun hän on sairastunut kiusaamisen johdosta vakavasti. En syyllistä kiusattua. Tiedän sen tunteen siellä takana. Sivusta aivan eri.
Toki varmaan kaikilla on se raja, mulla se on verikosto.