Pitkä suru myös. Se kantaa ihmistä jyvä kerrallaan pois merelle kuin aavikkoa tuulessa. Olen hyvin ohut. Se mistä koostun on orvot hiukkaset, erossa toinen toisistaan, se ja sama onko etäisyys millimetrin vai valovuosia. Pointti on siinä että ne eivät kosketa toisiaan eivätkä ole yhteydessä. Kipu saa temmeltää väleissä vapaasti. Se saa ympäröidä ne. Siinä sitä sitten on, vain yksi piste tai miljardi pistettä, jotka särkevät. Yksi tai kaikki sen pitkään, pitkään venyvän leimahtavan onton hetken. Nykyhetken vuodeksi muuntuvan sekunnin. Ei se ota sen kauempaa ihmisen sydämen mennä hajalle.
Tarkistuskysymys kehtaa kysyä kuinka monta sanaa on siinä että minä rakastan sinua. Jos lähden laskemaan niitä, palaan tähän tulevaan aamuun hyvin vanhana naisena. Niin kauas täytyisi mennä.