vierailija
Näihin ajatuksiin. Onnellisia unia!
vierailija
Tuli mieleen, että montakohan hetkeä ajatus viipyy sinussa päivän mittaan? Jos sen ajan saisi olla yhdessä...
vierailija
Jollakulla on kaunotar kaivattuna.
vierailija
Except for blonder hair
She a stunner for sure🩵
vierailija
Mitä se sulle kuuluu?
vierailija
Äänikirjat eivät vie unettomuutta, joka johtuu typeristä feikki synkroniteeteista.
vierailija
Synkronisuuden tuotos ei välttämättä ole valheellinen tai feikki; synkroniteettihan ymmärtääkseni perustuu aikalailla kognitiiviisiin monimutkaisiin prosesseihin. Jos nyt puhutaan Jungin synkroniteetti teorioista istutettuna nykypäivään.
Loppujen lopuksi kyseisessä asiassahan tullaan siihen, miten kukin katsoo erilaisten objektiivisten ja subjektiivisten linssien läpi ja sitten tasapainoilee tai on tasapainoilematta niiden välillä.
Ihmismielellä on taipumus löytää ja etsiä merkityksiä ja kaavoja. Aivothan käsittelevät jatkuvasti ympäröivää tietoa ja tekevät päätelmiä ja ohjailevat meitä sen perusteella. René Descartes sanoi aikoinaan “Cogito, ergo sum” (Ajattelen siis olen) joka siis viittaa siihen, että ajattelun kautta me ihmiset voimme todistaa oman olemassaolomme.
Neurotiedehän tietää sanoa vuonna 2024, että aivomme tekevät paljon päätöksiä automaattisesti tai intuitiivisesti ilman meidän ihmisten tietoista ajattelua. Tällä tarkoitetaan, sitä että vaikka me ihmiset saatamme uskoa tekevämme tietoisia valintoja, niin oikeasti monet päätökset oikeasti perustuvatkin alitajuntaisiin prosesseihin. Ihmisen kyky ajatella itse ei ole itsesäään mustavalkoinen kysymys; vaan se on hyvin monimutkainen symbioosi. Joka koostuu ja muodostuu erilaisten biologisten ja ympäristöllisten tekijöiden välillä.
Minä ainakin ajattelen siis, että synkronisuus ei ole yksiselitteisesti feikkiä tai totta; se on ehkä enemminkin hieman hämärä (yksilöllinen tai jaettu borderline kokemus) jossa subjektiivinen kokemus, yhdistyy objektiivisuuteen.
Ja se voi vaihdella ihmisestä toiseen vahvasti ja ei niin vahvasti, että miten kukin asioita katsoo ja tulkitsee. Havaintomme kun ovat edelleen monimutkaisia yhdistelmiä objektiivista todellisuutta ja subjektiivisia kokemuksia.
Periaatteessahan siis kaikki kokemukset ovat tavallaan potentiaalisesti harhaanjohtavia, jolloin voimme myös periaatteessa kyseenalaistaa kaikki muut kokemuksemmekin.