Kvartti kiva kuulla teistäkin! Hyvä, että typy nukkuu hyvin. Ja uskomatonta, että teidän Tao on jo kohta 5 viikkoa! Niin se aika lentää.
Toivottavasti mahdut iiiihan kohta vanhoihin housuihisi!
Citrus, mä en oo vielä lähtenyt ostamaan vauvanvaatteita, mutta noista pienistä bodyista voisi tosiaan aloitella. Oon antanut itselleni kyllä luvan ostaa niitä vasta viikon 20 jälkeen, tai muuten mulla lähtee lapasesta koko homma.
Tosin meidän äiti shoppailee ja neuloo ja fiilistelee sitten senkin edestä nyt jo. Eilenkin oli menossa jonkun vauvaliikkeen loppuunmyyntiin ja yks ilta soitteli mulle jostain kylpyyn otettavista vauvakirjoista. Onhan se ihan suloista, että toinen on niin intona. :heart:
La Mer, me kerrottiin kaikille vauvasta vasta niskaturvotusultran jälkeen. Tai itse asiassa ihan kaikki mun kaverit ei tiedä vieläkään, mutta tuo mies on kyllä muistanut mainita ihan kaikille omilleen.
Siihen asti se tosiaan oli melkosta kärvistelemistä, ja mä olin välillä ihan hepulissa kun ystävät ja vanhemmat kyseli, että mitäs kuuluu ja minä vaan pokkana, että eipä tässä mitään ihmeellistä. Oli kyllä ihan lurjus-olo. Sanoisin, että mulla se pari ekaa plussauksen jälkeistä viikkoa oli tosi vaikeita, oli niin epävarmat fiilikset ja yhtä aikaa tietysti hymyilytti, hihitytti ja oli ihanaa kun oli oma pieni salaisuus, siis ihan sekopäistä. Tuntui, että sitä ekaa neuvolaakin piti odottaa ikuisuus. Töissä mä en oo edelleenkään kertonut kuin yhdelle työkaverille, joka sattu arvaamaan tilanteen kun kävin lääkärissä (tai siis se oli just se nt-ultra) ja palasin sieltä ilmeisesti niin iloisena.
Kerron varmaankin joskus tuossa pääsiäispyhien jälkeen esimiehelle ja toiselle hyvälle työkaverille, mutta muut saa huomata sitten, kun ovat huomatakseen. En aio sen jälkeen enää asiaa salata, mutta en toitottele ekana kuulumisenakaan.
Mutta
La Mer ota nyt vaan ihan rauhassa, totta se on.
Musta on ihan hyvä tiedostaa riskit, mutta ei kannata turhia piruja maalailla seinälle; nauti pienestä ihmisenalustasi nyt ja jos joskus tulee murehdittavaa, sitten voi murehtia. Etukäteen se ei aiheuta mitään hyvää. Jos tuntuu siltä, että haluatte nyt jo kertoa omille vanhemmille, voitte ihan hyvin tehdä sen. Monet kertovat ja ovat sitten tietysti saaneet tukea iloissa ja mahdollisissa suruissa jo heti ekoista viikoista alkaen. Ei sekään huono päätös ole.
Pikkuiselle täältä paljon jarrusukkia ja tahmatassuja mukaan!
Mä sain joku aika sitten tutulta kassillisen mammavaatteita, mutta niistä ei kyllä mahdu kuin muutama kappale mun päälle. No, yllättävää, kun pituuseroakin on 20 senttiä... En oo vielä kuitenkaan siirtynyt niihin, kun omat vaatteet menee ihan hyvin. Sain sellaisen t-paidankin, jossa lukee "Baby under construction". En tiiä kehtaanko käyttää semmosta kuin yöpaitana, se on jotenki vähän korni.
Ja sitten vielä kymysys, onko muut mammat käyny
konserteissa/keikoilla/musiikkitapahtumissa raskausaikana? Onko se ihan ok?
Jee, huomenna taas neuvola! Mulla on häntäluu alkanut vähän kipuilemaan, ajattelin siitä mainita. Onko muilla ollut ikäviä tuntemuksia
häntäluun tuntumassa? Mä oon kerran lumilautaillessa onnistunut muussaamaan sen aika huolellisesti, joten liekö johtuu siitä nuo juilimiset.
Aurinkoista sunnuntaita kanssamasunkasvattelijoille!
