Läheisyyden kaipuu..

Olemme seurustelleet kaksi vuotta, muutimme yhteen melkein heti kun tapasimme ja nyt ensimmäinen lapsi tulossa.
Tuntuu että meistä on tullut enemmän "kämppikset" kuin pariskunta, mieheltä on todella vaikea saada minkäänlaista hellyyttä ja hänellä on koko ajan hermot todella kireällä.
Olen yksin päivät kotona ja illalla kun mies tulee töistä, hän asettuu sohvan toiseen nurkkaan katsomaan telkkaria tai selailee nettiä, ei pyydä minua viereen ja jos siihen yritän mennä nii hän kyllä keksii jonkun syyn ajaa minut pois. Aamuisin ennen töihin lähtöä saan yhden pusun mutta siinä kaikki, ja sama toistuu joka ikinen päivä. Seksiä harrastimme viimeksi silloin kun tulin raskaaksi eli 7kk sitten. Tuntuu että olemme vieraantuneet toisistamme niin paljon että silloin harvoin kun hän minua halaa tms. se tuntuu todella oudolta ja väkinäiseltä enkä osaa siihen suhtautua mitenkään.
En todella enää tiedä miten tästä jatkaa??
 
Pystyykö hänen kanssaan keskustelemaan? Äkkiä vaikuttaa aika hankalalta tilanteelta. Ikävä kun seksiäkään ei ole. Oliko ennen raskautta enemmän seksiä? Pelottaako häntä muuttuva tulevaisuus? Joillakin miehillä menee halut raskaana olevaan puolisoon, harmi vain, koska silloin monesti on kyllä aika aktiivista aikaa ;)
 
En halua vaikuttaa mitenkään ikälopulta , muutaman vuoden päästä 40v , mutta hirveän nuoria olette vanhempina ja miehethän kypsyvät tunnetusti jälkijunassa.

Joskin tämä kypsyys olisi kannattanut miettiä ennen lapsentekoa.

Parisuhde on on kuin nuotio .
Sitä pitää ruokkia jotta se ei sammu.
Olisiko vakavan keskustelun paikka ilman syyllistämistä äänenpaino normaalina pitäen ,että mistä kiikastaa ja heittää ilmoille vaikka ajatus visiitistä parisuhdeterapeutin pakeille jos solmut eivät omin avuin aukea.

Tuossa seksihommassa voi olla vaikkapa kyse siitä ,että sen pelätään vahingoittavan vauvaa. Terapeutti voisi tuostakin miestä valaista.
 

Yhteistyössä