LÄÄVÄ

Mä en tajua, miten joku voi elää jossain läävässä oli tiskikone tai ei. Minä muutin omilleni 18v ja opiskelija olin minäkin, aina koti silti oli tip top. En olis voinut kuvitellakkaan likaisia astioita ja vaatteita pitkin pöytiä ja lattioita. HYI! ja en ikinä haluis kumppanikseni epäsiistiä naista jos olisin mies. Oli mullakin hauskaa opiskelijaelämää mutta jaksoin ja kerkesin kyllä pitämään kotini siistinä. Miten ihmeessä tuollainen läävässä eläminen voi olla normaalia!? Nyt 3lapsen äitinäkin meillä on aina koti puhdas ja siisti. lapset itse laittavat ulkovaatteensa henkariin ja naulakkoon kun ovat siihen jo tottuneet. itse vievät likaiset vaatteensa pyykkikoriin. Ei tarvitse siivoamisesta tapella ikinä!

 

Kuulostaa ihan tavalliselta opiskelijakämpältä
Ai paskainen WC viittaa masennukseen? Miksi juuri se? Nojatuolipsykologit taas vauhdissa...

 

Meilläkin on aina niin sekaista, että välillä iskee kauhu ei mitä jos joku tulis yllättäen meille. Tai ne on sellasia kaaostilanteita. saatta olla ihan perussiistiä esimerkiksi aamulla kello 9. Sitten alan laittaa pienempia pihalle ja siinä touhussa jää aamupala-astiat pöydälle ja lelut levällee ja joku on ehtinyt rakentaa majaakin jonkin nurkkaan: mennään ulos ja eteiseen ja jää joku lapnen yms. pyörimään: tullaan sisälle ja ulkovaatteet eteisen lattialla, pienet lapset vauhdilla vessaan ja laitan samalla ruokaa tulemaan ja lapset jatkaa sisäleikkejä. Sitten tulee koululasiet ja reput ja vaatteet saatta unohtua johonkin, mihin eivät kuulu=) Lounaalta jää kauhea sotku keittiöön, kun pieniltä vielä tippuu ruokaa lattialle ja pöydälle. Pienimmän ruokasiet vaatteeet riisun suoraan syöttötuollin ja kannan pesulle vessaa. Sitten tulee kova väsy laspille ja äkkiä päiväunille, ennenkuin väsy muuttuu kiukutteluksi, suraan sänkyyn ja luen lapsille satua ja nukahtavat. Keittiössä kaikki hujan hajan ja sen keskellä koululaiset tehneet välipalaa ja kaivaneet sarjakuvia mukaan.


Tätä se on - elämää, ihan täyttä elämää =)

 

Mä en tajua, miten joku voi elää jossain läävässä oli tiskikone tai ei. Minä muutin omilleni 18v ja opiskelija olin minäkin, aina koti silti oli tip top. En olis voinut kuvitellakkaan likaisia astioita ja vaatteita pitkin pöytiä ja lattioita. HYI! ja en ikinä haluis kumppanikseni epäsiistiä naista jos olisin mies. Oli mullakin hauskaa opiskelijaelämää mutta jaksoin ja kerkesin kyllä pitämään kotini siistinä. Miten ihmeessä tuollainen läävässä eläminen voi olla normaalia!? Nyt 3lapsen äitinäkin meillä on aina koti puhdas ja siisti. lapset itse laittavat ulkovaatteensa henkariin ja naulakkoon kun ovat siihen jo tottuneet. itse vievät likaiset vaatteensa pyykkikoriin. Ei tarvitse siivoamisesta tapella ikinä!

Mun mielestä sä olet kontrollifriikki, en ikinä voisi olla kaltaisesi kanssa.

 

Äitinä tunnet tyttäresi jo lapsesta asti. Voisin ehkä huolestua, jos hän aina olisi ollut leimaa-antavan tarkka ja siisti, ja jo taaperona vaatinut saada kerätä lelut itse laatikkoon ennen kuin pystyi rauhoittumaan, mutta jos hän on ollut rennompi ja vähän patistettava siivoukseen jo pienestä pitäen, en ottaisi stressiä.

Oikeasti joskus pysähdyn miettimään, miten sekasotku vaanii ihan uskomattoman pienen henkäyksen päässä. Usein on käynyt niin, että katselen kotiamme ja mietin, että kamalat roskaiset lattiat, kiva jos nyt tulisi joku lastensuojelutyöntekijä tms. yllättäen, koskas sitä imuroinkaan viimeksi - ai niin, kaksi päivää sitten. Yksi esim. sairaspäivä tai lähtö jonnekin kun ei ehdi tai jaksa laittaa tiskikonetta - keittiön tiskipöytä on järkky kaaos. Jos tulen lasten kanssa ulkoa sisään ja joudun säätämään heti jotain akuuttia, ja vaatteet jäävät hetkeksi lattialle - eteinen kuin ei ikinä siivottaisi. Tai jos (kuten tyttärellesi on voinut käydä) tulee kiire lähtö, ja joutuu pienen tai ison stressin alla etsimään jotain harvemmin käytössä olevaa, kiskoo vaatteet kaapista tutkiakseen taskut ja onko jossain kolossa piilossa, eikä ehdikään laittaa niitä paikalleen - lopputulos on aivan järkky.

Sinuna sanoisin iloisen huolettoman hyväksyvään sävyyn, että siinä pöydällä oli jotain tiskejä, voisin ne pesaista ettei sinun tarvitse toipilaana ruveta. Ja jos suostuisi, vain ja ainoastaan tiskaisin. Jos alkaisi selitellä tai puolustella, sanoisin rennosti, että joo, kyllähän sitä sattuu kun on tuollainen tilanne, että voin vaikka vaihtaa sulle lakanat ja nostaa ne vaatteet eteisestä kaappiin, jos sopii.

Hyväksyvä ja iloinen sävy siksi, ettei asia tulisi väliinne. Ihminen myös usein on sellainen kuin ajattelee olevansa, ts. jos moitit tytärtäsi sotkuisuudesta, hän ajattelee sinun pitävän itseään sottapyttynä, ja alkaa varoa ja vältellä, ja ehkä käyttää energiaa enemmän senkin asian murehtimiseen kuin vaikka siivoamiseen .

 

[QUOTE="ups";28015534]Meilläkin on aina niin sekaista, että välillä iskee kauhu ei mitä jos joku tulis yllättäen meille. Tai ne on sellasia kaaostilanteita. saatta olla ihan perussiistiä esimerkiksi aamulla kello 9. Sitten alan laittaa pienempia pihalle ja siinä touhussa jää aamupala-astiat pöydälle ja lelut levällee ja joku on ehtinyt rakentaa majaakin jonkin nurkkaan: mennään ulos ja eteiseen ja jää joku lapnen yms. pyörimään: tullaan sisälle ja ulkovaatteet eteisen lattialla, pienet lapset vauhdilla vessaan ja laitan samalla ruokaa tulemaan ja lapset jatkaa sisäleikkejä. Sitten tulee koululasiet ja reput ja vaatteet saatta unohtua johonkin, mihin eivät kuulu=) Lounaalta jää kauhea sotku keittiöön, kun pieniltä vielä tippuu ruokaa lattialle ja pöydälle. Pienimmän ruokasiet vaatteeet riisun suoraan syöttötuollin ja kannan pesulle vessaa. Sitten tulee kova väsy laspille ja äkkiä päiväunille, ennenkuin väsy muuttuu kiukutteluksi, suraan sänkyyn ja luen lapsille satua ja nukahtavat. Keittiössä kaikki hujan hajan ja sen keskellä koululaiset tehneet välipalaa ja kaivaneet sarjakuvia mukaan.


Tätä se on - elämää, ihan täyttä elämää =)[/QUOTE]

Erittäin osuva kuvaus, vaikka meillä lapsia onkin vain kaksi. Juuri tuollainen siihen sotkuun johtaa.

Vielä sellainen ajatus, että kannattaa pitää mielessä se näkökulma, että omillaan asuvien lasten luona sitä tosiaan on kylässä. Ennen kuin alkaa moralisoida tai sanella, miten asiat pitäisi hoitaa, kannattaa miettiä, latelisiko samanlaista tekstiä vaikka ystävälleen, jonka luona kyläilee. Tietysti jos ystävä alkaisi elää ihan kamalassa läävässä eikä jaksaisi siivota jne., siihenkin puuttuisi, mutta tuntuu, että monelta äidiltä häviää se taju, että lapsi on jo aikuinen, ja äidin kasvatustyö on jo tehty. Aletaan huomautella vaikka lattialla lojuvista vaatteista, vaikka ystävän luona ei ikinä tehtäisi niin, ja jos ystävä niitä itse kommentoisi, toppuuteltaisiin vaan, että täällähän on oikein viihtyisää, ja noitahan nyt jää aina itse kultakin. Oma äitini ei onneksi kommentoi, kun ihan heti omille muutettuani suutahdin hänelle liiallisesta besserwisseröinnistä tavaroiden asettelun suhteen ja kysyin, siirteleekö hän tavaroita ystäviensäkin luona, ja jos, onko hänellä paljonkin ystäviä ja kutsutaanko hänet useinkin kylään .

 

Mun mielestä sun ei kannata kommentoida tuota sotkua mitenkään. Se on lapsesi koti ja hän elää kotonaan miten haluaa eikä se sulle kuulu. Voithan toki jossain vaiheessä kysäistä, että onko kaikki ok muuten, mutta siivoa siihen ei kannata mukaan vetää.

 

[QUOTE="ups";28015534]Meilläkin on aina niin sekaista, että välillä iskee kauhu ei mitä jos joku tulis yllättäen meille. Tai ne on sellasia kaaostilanteita. saatta olla ihan perussiistiä esimerkiksi aamulla kello 9. Sitten alan laittaa pienempia pihalle ja siinä touhussa jää aamupala-astiat pöydälle ja lelut levällee ja joku on ehtinyt rakentaa majaakin jonkin nurkkaan: mennään ulos ja eteiseen ja jää joku lapnen yms. pyörimään: tullaan sisälle ja ulkovaatteet eteisen lattialla, pienet lapset vauhdilla vessaan ja laitan samalla ruokaa tulemaan ja lapset jatkaa sisäleikkejä. Sitten tulee koululasiet ja reput ja vaatteet saatta unohtua johonkin, mihin eivät kuulu=) Lounaalta jää kauhea sotku keittiöön, kun pieniltä vielä tippuu ruokaa lattialle ja pöydälle. Pienimmän ruokasiet vaatteeet riisun suoraan syöttötuollin ja kannan pesulle vessaa. Sitten tulee kova väsy laspille ja äkkiä päiväunille, ennenkuin väsy muuttuu kiukutteluksi, suraan sänkyyn ja luen lapsille satua ja nukahtavat. Keittiössä kaikki hujan hajan ja sen keskellä koululaiset tehneet välipalaa ja kaivaneet sarjakuvia mukaan.


Tätä se on - elämää, ihan täyttä elämää =)[/QUOTE]

Voi, kuulostaa niin kovin tutulta

 

Ihan samalta kuulostaa kuin mulla tuossa iässä, oli parempaakin tekemistä kuin siivota!!
Nykyään melkolailla toinen äärilaita kun silloin..
En olis huolissaan tuosta, mutta väärin teit kun asuntoon menit ilman hänen lupaansa vaikka tarkoituksesi oli hyvä niin tuo on todella loukkaava lastasi kohtaan! Palautat ne tavarat sinne ja oot ihan hiiskumatta että oot ees käyny siellä!!