En tiedä minne palstalle tämä kuuluisi... mutta kirjoitan tähän ja toivoisin teiltä auttavia neuvoja/vinkkejä...
Isäni paras ystävä, mies, koki avioeron nyt joulukuun aikana. Vaimo oli sitä hakenut. Joulukuun alussa olin vanhempieni ja tämän miehen kanssa ravintolassa. Kotimatkalla "yllätin" hänet itkemästä. Meillä oli sama matka kotiin, ja hän purkautui ja avautui silloin tunteistaan vaimoaan kohtaan, erostaan ym asiaan liittyvästä. Hän pyysi, että voinko olla hänen tukenaan tämän asian yli. Lupasin, ja annoin puh.numeroni, että voi tarvittaessa soittaa tai laittaa viestiä, jos on paha olla.
Kaikki meni asialinjalla kunnes koitti vaimon muuttopuuhat tässä joulun ja uuden vuoden välisenä aikana. Hän oli yksinään mennyt jonnekin mökille ja soitteli änkyräkännissä. Seuraavana aamuna soitin hänelle, ja sain puhuttua takas ihmisten ilmoille. Pyysi, että lähtisin käymään parilla oluella. Lähdin. Sitten tuli taas itkua ja pahan olon purkua. Kuuntelin ja yritin lohduttaa ja luoda uskoa, että elämä jatkuu.
No, nyt tämä mies on takertunut minuun, ja laittelee viestejä, että onko ikävä jne... Hän on siinä uskossa, että minä olen rakastanut häneen. Minulle hän laittelee vastaavia viestejä. Olen sanonut hänelle, että välitän hänestä, mutta en ole tarkoittanut missään rakastumismielessä. Hän unelmoi matkasta jonnekin minun kanssani ja yhteisistä mökkireissuista.
Olen hänelle sanonut, että olen onnellisesti naimisissa (mies tietää sen erittäin hyvin) ja minulla kaksi pientä lasta. Minulla ei ole aikomustakaan jättää perhettäni, minulla ei ole mitään rakkauteen viittaavia tunteita tätä miestä kohtaan, ainoastaan välittäminen siitä, että ei sorru "huonoille" teille. Olen hänelle monet kerrat sanonut, että kulje kirkkain mielin, avoimin silmin, koskaan ei tiedä milloin se uusi tulee vastaaan. Siihen tulee vastaus, että sä olet paalupaikalla.
Osaisitteko neuvoa miten hienovaraisesti saisin tämän miehen pään käännettyä? Mun on pakko olla väleissä hänen kanssaan, sillä isäni parhaani ystävänä törmään häneen usein, ja mies asuu puolen kilsan päässä minusta ja mun vanhemmista. Kohta alkaa olla elämä piloilla, sillä hän on alaknut tehdä muuksi naamioituneita puheluita mun äidille mun liikkeistä. Nytkin hän sai tietoonsa, että olen lähdössä mieheni kanssa juhlimaan kymppivuotis hääpäivää viikonlopuksi muualle paikkakunnalle. Sanoi, että mistäs sitä tietää, jos tanssilattialla tavattais...
Ahdistaa jo ihan oikeasti! \|O
Isäni paras ystävä, mies, koki avioeron nyt joulukuun aikana. Vaimo oli sitä hakenut. Joulukuun alussa olin vanhempieni ja tämän miehen kanssa ravintolassa. Kotimatkalla "yllätin" hänet itkemästä. Meillä oli sama matka kotiin, ja hän purkautui ja avautui silloin tunteistaan vaimoaan kohtaan, erostaan ym asiaan liittyvästä. Hän pyysi, että voinko olla hänen tukenaan tämän asian yli. Lupasin, ja annoin puh.numeroni, että voi tarvittaessa soittaa tai laittaa viestiä, jos on paha olla.
Kaikki meni asialinjalla kunnes koitti vaimon muuttopuuhat tässä joulun ja uuden vuoden välisenä aikana. Hän oli yksinään mennyt jonnekin mökille ja soitteli änkyräkännissä. Seuraavana aamuna soitin hänelle, ja sain puhuttua takas ihmisten ilmoille. Pyysi, että lähtisin käymään parilla oluella. Lähdin. Sitten tuli taas itkua ja pahan olon purkua. Kuuntelin ja yritin lohduttaa ja luoda uskoa, että elämä jatkuu.
No, nyt tämä mies on takertunut minuun, ja laittelee viestejä, että onko ikävä jne... Hän on siinä uskossa, että minä olen rakastanut häneen. Minulle hän laittelee vastaavia viestejä. Olen sanonut hänelle, että välitän hänestä, mutta en ole tarkoittanut missään rakastumismielessä. Hän unelmoi matkasta jonnekin minun kanssani ja yhteisistä mökkireissuista.
Olen hänelle sanonut, että olen onnellisesti naimisissa (mies tietää sen erittäin hyvin) ja minulla kaksi pientä lasta. Minulla ei ole aikomustakaan jättää perhettäni, minulla ei ole mitään rakkauteen viittaavia tunteita tätä miestä kohtaan, ainoastaan välittäminen siitä, että ei sorru "huonoille" teille. Olen hänelle monet kerrat sanonut, että kulje kirkkain mielin, avoimin silmin, koskaan ei tiedä milloin se uusi tulee vastaaan. Siihen tulee vastaus, että sä olet paalupaikalla.
Osaisitteko neuvoa miten hienovaraisesti saisin tämän miehen pään käännettyä? Mun on pakko olla väleissä hänen kanssaan, sillä isäni parhaani ystävänä törmään häneen usein, ja mies asuu puolen kilsan päässä minusta ja mun vanhemmista. Kohta alkaa olla elämä piloilla, sillä hän on alaknut tehdä muuksi naamioituneita puheluita mun äidille mun liikkeistä. Nytkin hän sai tietoonsa, että olen lähdössä mieheni kanssa juhlimaan kymppivuotis hääpäivää viikonlopuksi muualle paikkakunnalle. Sanoi, että mistäs sitä tietää, jos tanssilattialla tavattais...
Ahdistaa jo ihan oikeasti! \|O