Lääkäri käski varautua pahimpaan...
- Viestiketjun aloittaja MargeSimpson
- Ensimmäinen viesti
V
vieras
Vieras
Auttaa en voi, enkä siis aio mitään mielipidettäni "vääntää haavassanne "
mutta jos voisin osan surustanne ottaa, sen voisin avukenne tehdä. Halaus
mutta jos voisin osan surustanne ottaa, sen voisin avukenne tehdä. Halaus
I
Ihmeitä tapahtuu
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja se ihmeisiin uskoja:Onko se sinulta pois, jos annat pienelle mahdollisuuden? Henkilökohtaisesti uskon, että jaksaisin suruni paremmin, kun tietäisin tehneeni parhaani ja ainakin antaneeni mahdollisuuden ihmeen tapahtumiselle.
Oikeasti, luonto itsessään on aika viisaasti suunnitellut monet jutut, joista ihminen on tehnyt turhaan liian vaikeita. Jos ultraa ei olisi, et ehkä edes tietäisi ongelmista mitään, menisit normaalisti aikanaan synnyttämään. Lapsella olisi ongelmia tai sitten ei, sitten toimittaisiin sen mukaan. Nykyajan ihminen saa tietää ongelmista monesti etukäteen, ja siksi esim. lapsikuolleisuus on minimaalisen pientä kehittyneissä maissa. Toisaalta olen ihan varma, että tieto ajaa ihmiset tekemään myös vääriä ratkaisuja. Moni tervekin vauva on jäänyt syntymättä, kun vanhemmat ovat saaneet tietää sairausriskistä. Tosi on. Surullista minusta
Tieto lisää tuskaa. Sekin lisää tuskaa, jos tekee tietoisesti sellaisen valinnan, jolla tulee sinetöidyksi lapsen elinpäivien määrän. Minä antaisin mielelläni luonnon hoitaa valinnan. Mutta tekisin kyllä kaikkeni, että lapseni saisi parhaan mahdollisen hoidon, jos ihme tapahtuisikin.
Ehkä tekstini on kurjaa luettavaa, olethan jo päätynyt toisenlaiseen lopputulokseen. Ainakin olin niin lukevinani rivien välistä. Mutta avauduit omasta tahdostasi julkisella palstalla, ja katson oikeudekseni avautua minäkin. Koen jopa, että minulla on velvollisuus kertoa omat mietteeni.
Joskus mietin, että olisi helpompaa elää, kun ei tietäisi ihan niin paljon asioita kuin mitä nyt tiedän. En pelkäisi ihan niin paljon, ja ottaisin elämän elämänä hetki kerrallaan. Katsoisin, mitä elämällä on tarjottavana minun kohdalleni. Moni turha murhe jäisi murehtimatta.
Siitä olen samaa mieltä joidenkin toisten kanssa, että surutyön ehtii alkaa myöhemminkin. Jos nyt sen aloittamisesta edes voisi puhua. Surutyöhän alkaa, kun siihen on aihetta.
Toivon sydämeni pohjasta saakka voimia ja varjelusta sinulle, pienokaisellesi ja koko perheellesi, kävipä miten tahansa!
Kirjoitat edelleen erittäin hyvin. Minä olen täysin samaa mieltä.
Tuhannesti voimia ja jaksamista Margelle.
Mie en ole koko ketjua lukenut, mutta noin suurinpiirtein oon asian tasalla. Ensinnäkin Margelle ja perheelle iso :hug:
Ite uskon myös ihmeisiin, uskon että kukaan lääkäri maailmassa ei tiedä vauvan elinpäiviä ja määrää ja laatua kuin Luoja itse. Jos olisin vastaavassa tilanteessa, niin antaisin vaan ajan kulua ja luonnon tehdä tehtäväsnä.
Haluaisin tähän kirjottaa yhden esimerkin ihmeest. Olin tyttöni kanssa sairaalassa osastolla. Siellä tuli tutuksi aivan hetkessä pariskunta, jolla oli päivän ikäinen vauva. Lääkärit ei aintaneet vauvalle mitään ennusteita. Ennuste oli se, että lapsi ei tule välttis edes syntymään elävänä. Oli kuulemma vain päivien kysymys, millon he menettävät rakkaansa. Osaston käytävällä sylittelivät vauvaansa, koska oikeastaan mitään ei ollut tehtävissä. Me lähettiin sairaalasta muutaman päivän päästä ja nuo ihmiset jäi mieleen. Jälkeenpäin kuulin ja lehdestä luin, että tämä vauva oli elänyt neljä kuukautta. Nythän voisi ajatella, että lapselle olisi ollut ehkä parasta lähteä samantien, mutta näin se ei vain mennyt. Ite paremminki ajattelen, että vauva annettiin vanhemmille vielä lainaan. Annettiin enemmän aikaa valmistautua tulevaan ja näin ehkä pääsemään asiasta paremin yli.
Jokatapauksessa....minä muistan teitä :hug:
Ite uskon myös ihmeisiin, uskon että kukaan lääkäri maailmassa ei tiedä vauvan elinpäiviä ja määrää ja laatua kuin Luoja itse. Jos olisin vastaavassa tilanteessa, niin antaisin vaan ajan kulua ja luonnon tehdä tehtäväsnä.
Haluaisin tähän kirjottaa yhden esimerkin ihmeest. Olin tyttöni kanssa sairaalassa osastolla. Siellä tuli tutuksi aivan hetkessä pariskunta, jolla oli päivän ikäinen vauva. Lääkärit ei aintaneet vauvalle mitään ennusteita. Ennuste oli se, että lapsi ei tule välttis edes syntymään elävänä. Oli kuulemma vain päivien kysymys, millon he menettävät rakkaansa. Osaston käytävällä sylittelivät vauvaansa, koska oikeastaan mitään ei ollut tehtävissä. Me lähettiin sairaalasta muutaman päivän päästä ja nuo ihmiset jäi mieleen. Jälkeenpäin kuulin ja lehdestä luin, että tämä vauva oli elänyt neljä kuukautta. Nythän voisi ajatella, että lapselle olisi ollut ehkä parasta lähteä samantien, mutta näin se ei vain mennyt. Ite paremminki ajattelen, että vauva annettiin vanhemmille vielä lainaan. Annettiin enemmän aikaa valmistautua tulevaan ja näin ehkä pääsemään asiasta paremin yli.
Jokatapauksessa....minä muistan teitä :hug:
V
vieras
Vieras
Vaikka tilanne on toivoton ja mitään toivoa ei ole annettu,mene synnyttämään taysiin!!Jos kuitenkin se ihme tapahtuisi ja olisikin jotain tehtävissä,niin siellä osataan jo jossakin.Et sä ainakaan siinä mitään enempää menetä =( Mikset menisi "parempaan" sairaalaan jos on mahis? Kurjaa ja aivan itkettää sun tilanne,paljon haleja!! En tiedä kuinka itse koet,mutta itse kyllä menisin taysiin ennemmin vaikka lääkärit ei toivoa antaisikaan,juurikin tuon "jälkihoidon" takia..
Enpäs tiedä mitä taas laittais... No, ensinnäkin, aiemmin jo kirjoitin, että sitä ei voi etukäteen tietää, mitä joissain asioissa tulee tekemään, ennen kuin itse on siinä tilanteessa...
Ja joku tuossa sanoi sen suuntaista, että mä päätökselläni jotenkin sinetöisin lapsen elinpäivien määrän... Voi huh... Kunpa se oliskin musta kiinni..! Mutta ei todellakaan ole.
Juu TAYS.issa on vaikka mitä laitetta, mutta vaikka mulla on jo näin paljon viikkoja ja vaikka niitä viikkoja tulisi vielä yli lasketun ajan, keuhkot on kehityksessä jo nyt kuukausia jäljessä, eikä kehity ollenkaan, vaikka viikot kuluisi..!
Enkä ihmettelisi, vaikka tässä lähtö tulisi jo aiemmin (eli luonto päättäisi) on nimittäin niitä tukalia supistuksia aina vaan enemmän...
Ja joku tuossa sanoi sen suuntaista, että mä päätökselläni jotenkin sinetöisin lapsen elinpäivien määrän... Voi huh... Kunpa se oliskin musta kiinni..! Mutta ei todellakaan ole.
Juu TAYS.issa on vaikka mitä laitetta, mutta vaikka mulla on jo näin paljon viikkoja ja vaikka niitä viikkoja tulisi vielä yli lasketun ajan, keuhkot on kehityksessä jo nyt kuukausia jäljessä, eikä kehity ollenkaan, vaikka viikot kuluisi..!
Enkä ihmettelisi, vaikka tässä lähtö tulisi jo aiemmin (eli luonto päättäisi) on nimittäin niitä tukalia supistuksia aina vaan enemmän...
Alkuperäinen kirjoittaja MargeSimpson:
Voimia toivon sinulle kovasti, että kantaisivat nyt, näiden päivien yli :hug:
En voi kuvitella tuntemuksiasi, tuskaasi, mutta tässä tilanteessa luonto voisi olla viisas, ehkäpä tehdä sen päätöksen "puolestasi". Vaikka siltikin jokaisen itsensä, omassa tilanteessaan tekemä päätös, on silti AINA SE OIKEA. Ei me muut siitä mitään tiedetä, eikä meillä ole oikeutta asioita neuvomalla sörkkiä.(Vaikkakin useimmat tarkoittavat vain hyvää.)
Silti voi aina, hiljaa, toivoa ihmettä.
Olette ajatuksissani!
Alkuperäinen kirjoittaja Tammikuu:
Niin, ehkäpä suurin osa tarkoittaa hyvää... Tietysti itsekin toivon, että asiat ei oikeasti olisikaan huonosti, täähän on vain pahaa unta... Mutta sitten se totuus taas iskee
joillakin on mahdollisuuksia, kun taas joillekin asioille ei oikeasti voi mitään... :'(Alkuperäinen kirjoittaja MargeSimpson:Alkuperäinen kirjoittaja Tammikuu:
Niin, ehkäpä suurin osa tarkoittaa hyvää... Tietysti itsekin toivon, että asiat ei oikeasti olisikaan huonosti, täähän on vain pahaa unta... Mutta sitten se totuus taas iskee
Ei, ei ikävä kyllä voi....
Ja se asian:"mitäs jo vielä jotain voisi kuitenkin"-vatvominen syö ja raastaa, jo muutenkin äärimmäisen raskaassa tilanteessa.
Enpä voi minäkään muuta kuin voimia ajatusten siivin lähettää, niitä kaikkein kantavimpia voimia. On tärkeää koittaa olla armollinen itselleenkin, ja suodattaa "hyväätarkoittavat neuvot".
:hug:
V
vieras
Vieras
En voi edes kuvitella miten suuri tuskasi on tällä hetkellä ja olen todella pahoillani puolestasi=((
Itse olisin varmaankin tilanteessasi jo aivan hukassa varmaankin ravaisin lääkäriltä toiselle jos löytyisi kuitenkin vielä se joku joka antaisi hiukan toivoa...
Täällä ainakin muistetaan teitä iltarukouksissa....
Itse olisin varmaankin tilanteessasi jo aivan hukassa varmaankin ravaisin lääkäriltä toiselle jos löytyisi kuitenkin vielä se joku joka antaisi hiukan toivoa...
Täällä ainakin muistetaan teitä iltarukouksissa....
Alkuperäinen kirjoittaja Tammikuu:Alkuperäinen kirjoittaja MargeSimpson:Alkuperäinen kirjoittaja Tammikuu:
Niin, ehkäpä suurin osa tarkoittaa hyvää... Tietysti itsekin toivon, että asiat ei oikeasti olisikaan huonosti, täähän on vain pahaa unta... Mutta sitten se totuus taas iskee
Ei, ei ikävä kyllä voi....
Ja se asian:"mitäs jo vielä jotain voisi kuitenkin"-vatvominen syö ja raastaa, jo muutenkin äärimmäisen raskaassa tilanteessa.
Enpä voi minäkään muuta kuin voimia ajatusten siivin lähettää, niitä kaikkein kantavimpia voimia. On tärkeää koittaa olla armollinen itselleenkin, ja suodattaa "hyväätarkoittavat neuvot".
:hug:
Kiitos sinullekin...
Kyllähän se jossain vaiheessa on pakko luovuttaa,vaikka kuinka siitä toivosta jankutetaan. :/
Vois sanoo et mä luovutin yli viikko ennen Miisan kuolemaa...jossain vaiheessa jopa toivoinkin ettei seuraavaa aamua Miisa enää joutuisi kipuineen kohtaamaan :'( Miehellä toivo oli viimeiseen päivään asti.
Turhahan se on vanhempia syyllistää et jos luovutat,niin tavallaan sinetöit lapsesi kohtalon |O
Se mikä on määrätty on määrätty :hug:
Mulla taas tunteet pinnassa kun vuosipäivä lähenee ja tänäänkin mennään tapaamaan tuttua perhettä mäkkitaloon(joilla myös lapsenmenetys tänä vuonna) :|
Voimia kauheesti vielä kestää tää kaikki :hug: :heart:
Vois sanoo et mä luovutin yli viikko ennen Miisan kuolemaa...jossain vaiheessa jopa toivoinkin ettei seuraavaa aamua Miisa enää joutuisi kipuineen kohtaamaan
:'( Miehellä toivo oli viimeiseen päivään asti.Turhahan se on vanhempia syyllistää et jos luovutat,niin tavallaan sinetöit lapsesi kohtalon |O
Se mikä on määrätty on määrätty :hug:
Mulla taas tunteet pinnassa kun vuosipäivä lähenee ja tänäänkin mennään tapaamaan tuttua perhettä mäkkitaloon(joilla myös lapsenmenetys tänä vuonna) :|
Voimia kauheesti vielä kestää tää kaikki :hug: :heart:
Alkuperäinen kirjoittaja miikuli:Kyllähän se jossain vaiheessa on pakko luovuttaa,vaikka kuinka siitä toivosta jankutetaan. :/
Vois sanoo et mä luovutin yli viikko ennen Miisan kuolemaa...jossain vaiheessa jopa toivoinkin ettei seuraavaa aamua Miisa enää joutuisi kipuineen kohtaamaan
Turhahan se on vanhempia syyllistää et jos luovutat,niin tavallaan sinetöit lapsesi kohtalon |O
Se mikä on määrätty on määrätty :hug:
Mulla taas tunteet pinnassa kun vuosipäivä lähenee ja tänäänkin mennään tapaamaan tuttua perhettä mäkkitaloon(joilla myös lapsenmenetys tänä vuonna) :|
Voimia kauheesti vielä kestää tää kaikki :hug: :heart:
Kiitos sulle... Te olette käyneet mun mielessä muutamaankin otteeseen...
T
Tiedustelija
Vieras
Kyllä on kamala tilanne. Voimia teille!
Yksi kysymys: kun olet tästä Lahdesta/Taysissa synnyttämistä puhunut, niin miksi sitten et synnyttäisi Taysissa? On mahdollisuuksia lapsen selviämiseen tai ei, niin jos siellä on paremmat laitteet ja henkilökunta, niin eikö kannattaisi mennä sinne jos mahdollisuus on? Vaikka tehtävissä ei olisi muuta kuin kipulääkitys, niin eikö silti kannata valita se parempi vaihtoehto?
Muuten en oikein osaa kommentoida, ainoa joka tässä päätöksiä voi tehdä on ap ja mikä tahansa hänen päätöksensä on, se on oikea. Tällaisia asioita on niin kovin helppo ratkoa tyyliin "noin minä tekisin". Kun se tilanne tulisi, niin sitten sen vasta tietäisi...
Yksi kysymys: kun olet tästä Lahdesta/Taysissa synnyttämistä puhunut, niin miksi sitten et synnyttäisi Taysissa? On mahdollisuuksia lapsen selviämiseen tai ei, niin jos siellä on paremmat laitteet ja henkilökunta, niin eikö kannattaisi mennä sinne jos mahdollisuus on? Vaikka tehtävissä ei olisi muuta kuin kipulääkitys, niin eikö silti kannata valita se parempi vaihtoehto?
Muuten en oikein osaa kommentoida, ainoa joka tässä päätöksiä voi tehdä on ap ja mikä tahansa hänen päätöksensä on, se on oikea. Tällaisia asioita on niin kovin helppo ratkoa tyyliin "noin minä tekisin". Kun se tilanne tulisi, niin sitten sen vasta tietäisi...
T
tiina
Vieras
Olen aivan käsittämättömän pahoillani tilanteestasi, ja toivotan sinulle ja perheellesi paljon voimia.
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Tiedustelija:
Niistä laitteista ei ole lääkäreiden mukaan mitään apua... Henkilökunta on varmasti asiansa osaava myös Lahdessa... Mitäköhän kipulääkityksiä tarkoitit..?
Siis aivan käsittämättömän kamala ja tuskainen tilanne. :'( :'( Todella, todella, todella paljon voimia!!! Ihan kamalaa! :hug: :hug: :hug: En osaa sanoa oikein mitään... :hug: :hug:
Teidän perhe on mullakin kyllä mielessä useamman kerran päivässä. Voimia kestää tuleva ja suuren suuri :hug:!
Ja niin kuin muutama muukin on sanonut, sinä tiedät tilanteenne parhaiten ja voit tehdä vain oikeita ratkaisuja.
Ja niin kuin muutama muukin on sanonut, sinä tiedät tilanteenne parhaiten ja voit tehdä vain oikeita ratkaisuja.
Mie en pysty tätä ketjua ennää lukemaan, kun itkuhan siitä vaan tulee, mutta käyn aina silloin tällöin antamassa virtuaalihalin, kun muuhun en pysty :hug:
Sen halluun vielä sanoa, että pienokaisesi on jo monen kuukauden ajan kuullut äitinsä sydämenlyönnit, tuntenut äitinsä läheisyyden, hän tietää olevansa rakastettu ja hänen on ollut hyvä olla :hug: Ei tämä nyt lohduta, mutta ehkä joskus?
Sen halluun vielä sanoa, että pienokaisesi on jo monen kuukauden ajan kuullut äitinsä sydämenlyönnit, tuntenut äitinsä läheisyyden, hän tietää olevansa rakastettu ja hänen on ollut hyvä olla :hug: Ei tämä nyt lohduta, mutta ehkä joskus?
Alkuperäinen kirjoittaja SolAngel:
Kiitos... Pää on edelleen aika tyhjä, normaaleja juttuja tehdään, paitsi että mä oon ollut todella väsynyt... Sitten kun alan tarkemmin miettimään, tulee ihan kamala olo, on varmaan aika sekavat ajat edessä
jokainen varmaan tietää kuinka erikoinen, ihana ja ikimuistoinen on se hetki, kun saa vauvan masun päälle... Varmaan sekoan jos tässä oikeasti käy se pahin... :'(
Alkuperäinen kirjoittaja Juures Suikale:
Lohduttaahan se :'( ja me ollaan saatu tuntea vauvan elämänmenoa jo monta kuukautta... Eihän omasta rakkaasta haluais ikinä luopua, mutta tässä viime aikoina olen monta kertaa joutunut sanomaan "joskus on vaan pakko"... :'( Kunpa saatais edes muutama minuutti... Itkuksi menee taas... :'(
Similar threads
- Annette-79 harmaana
- Aihe vapaa 3 4 5
