kysyn vain, en yleistä...

[lauuura]

eksyin vähän väärälle osastolle... piti vaan kirjoittaa asiasta: nuorten äitien haukkuminen ja ala-arvoiseksi leimaaminen. miksi käytte(ne jotka käy) arvostelemassa ja ottamassa kantaa ainoastaan tuolla alle 20-vuotiaat äidit osastolla, kun 20-40 vuotiaiden osastolla pyörii myös äitejä jotka ovat esikoisensa saanut alle 18(20) vuotiaina?? ihan kun ne olisi jotenkin "parempia" äitejä, jotka ovat saaneet lapsen 16 vuotiaana ja ovat nyt 25 vuotiaita suurperheen äitejä, kun ne, jotka ovat vieläkin alle 18 vuotiaita äitejä. maailma on tietysti täynnä mielipiteitä.... minusta kaikki vaan nyt sattuu olemaan tasavertaisia äitejä, kunnes toisin "todistetaan"

 

[FIKSU ÄITEE]

Ite oon juuri tossa tilanteessa eli suurperheen äiti ja eka synty ku olin vähä alle kakskyt... EN TUOMITSE NUORIA VAAN KANNUSTAN! ITE OON OLLU AINA MAAILMAN PARAS JA FIKSUIN ÄITEE JA AION OLLA ELÄMÄNI LOPPUUN ASTI B) :saint: :saint: :saint: :saint: Ennemmin asetan vanhat ensisynnyttäjät tuomiolle, siis hävetkää immeiset ja menkää itseenne!!!

 

[JOOO]

\

Ite oon juuri tossa tilanteessa eli suurperheen äiti ja eka synty ku olin vähä alle kakskyt... EN TUOMITSE NUORIA VAAN KANNUSTAN! ITE OON OLLU AINA MAAILMAN PARAS JA FIKSUIN ÄITEE JA AION OLLA ELÄMÄNI LOPPUUN ASTI B) :saint: :saint: :saint: :saint: Ennemmin asetan vanhat ensisynnyttäjät tuomiolle, siis hävetkää immeiset ja menkää itseenne!!!

Hyvin tyypillistä !
Äitiys arvotetaan iän mukaan. Liian nuori ei saisi olla, mutta ei se pahaksi sitten kuitenkaan ole. Mutta auta armias jos tenavasi teet tietyn ikärajapyykin jälkeen - olet todella vastuuton ja surkea ihminen !
Pitäisikö NN-ikäisenä kaikki naiset pakkosterilisoida? MIkä olisi hyvä ikä? 32 v? Vai 35 v? Minkä ikäisenä haluasit itse itsesi steriloitavan -"piuhat" poikki tai kohtu pois?

Oletteko ajatelleet, että kaikki eivät saa lapsia silloin kun haluavat? Yritetään vuosikausia, ei onnistu.
Tai hyvää elämänkumppania ei ole löytynyt, se löytyy vasta kun esim. 35 v ? Eikä haluta tehdä "isätöntä" lasta ja olla yksinhuoltajia.

Tiedän muutamia yli 40 v naisia, jotka ovat ihan yllättäen ja suunnittelematta tulleet raskaaksi. Lapset ovat jo teini-iässä, ja sitten ehkäisy (kierukka, kondomi) pettää ja yllätysraskaus on käsillä. Olisiko heidät pitänyt valtiovallan taholta pakkoabortoida? Vai olisiko heidän, vakavaraisten, vastuuntuntoisen ja täysin normaalien ja tavallisten hyvässä parisuhteessa olevien ihmisten pitänyt antaa lapsensa valtovallan pakottamana adoptioon?

Jos on niin, että nuoria äitejä ei saa moittia - jos on niin, että hyvä vanhemmuus ei ikää katso - - se sama pätee myös silloin kun äidillä ja/tai isällä on ikää enemmän !!!!

Muuten: Paavo Lipponen on jo yli 60 v ja hän on kahden pienen tytön isä. Miten vastuutonta, tehdä lapset niin vanhana, vai mitä !! Vai olisiko hra Lipponen ihan hyvä ja kunnollinen isä omille lapsilleen; ihan taatusti hän hulehtii ja elättää lapsensa aivan siinä missä alle 2-kymmpinen teiniäitikin !

On turha vaatia suvaitsevaisuutta, jos itse ei siihen myös kykene

 

[selailija]

No joo mitä Paavo Lipposeen tulee niin ei se varmaan nyt kauheen hääviä ole välttämättä lapsesta jos on ihan sairaan vanhat vanhemmat!!! Hieno pelätä niitten puolesta koko pieni ikä... Puhun omasta puolestani, sillä oon ite "vanhasta isästä" ja kärsiny ku ukko oli aina sairaana!!!! Sikäli ei se nyt oo niin nuukaa onko tenavat tehty 20-v tai sit 40-v kun se on kuitenkin viel ihan järkevää :wave:

 

[fiksu äitee]

Niin tais jäädä tarkentamatta että mun ekat tenavat on jo muuttanu pois ja sit on viel pieni vauva, enkä oo mikään kauheen nuori enää itekkää. Mut nuorena ekat lapset tehessä ei kyl kukaa ollu tukemassa, vaan jatkuvasti vaan ihmettelivät, et oon pilannu elämäni noin... Ite ne nyt sit nelkytweenä tuskailee kun ei kerkee enää tekee lapsia tarpeeksi tai sit eivät saa enää ollenkaa. Luku erikseen on kyl sit lapsettomuusongelmat!!!!!

 

[Highlanderiina]

Ei tulisi mileenkään haukkua nuoria äitejä!

Itse olen sitä mieltä, että "lastenteko" kannattaa aloittaa nuorena. Johtuu varmaan siitä, että itsekin sain esikoiseni 20-vuotiaana, kymmenen vuotta sitten.

Hyvähän se olisi saada ammatti ensin, koska se koulunkäynti perheellisenä on aika rankkaa, kokemusta on. :\|

Itse olen todella, todella kiitollinen, että olen saanut 3 lasta ja ikää on "vasta" 30. 8 vuotta enää siihen ikään, milloin äidistäni tuli mummo.

 

[lauuura]

olen todella, todella kiitollinen, että olen saanut 3 lasta ja ikää on "vasta" 30. 8 vuotta enää siihen ikään, milloin äidistäni tuli mummo.


[/quote]

meijän äidistä tuli 34 vuotiaana mummo. molemmat ollaan siis nuoria äitejä.

 

[äiti-mamma]

Minä sain ensimmäisen lapseni aika nuorena, olin 19v. Mielestäni silloin jo asetettiin kovat paineet nuorelle synnyttäjälle, äidille. Piti olla ns super-äiti ja silti sai kuulla kommentteja siitä miten "toikin nyt osaa vahinko lastaan hoitaa"... Eikä lapsi tosiaan ollut vahinko, olin seurustellut saman miehen kanssa jo kolmisen vuotta ennen lapsen synytmää... Oma äitini oli 36 vuotiaana sitten jo mummi. Ei mun mielestä ole iästä kiinni onko hyvä äiti vai ei, itse en kyllä yli kolmenviiden alkaisi enää vauvaa tekemällä tekemään. Eri asia tietysti jos vaikka vahingossa tulisi raskaaksi... Meillä nyt lapsiluku täynnä, mutta vannomatta kuitenkin paras, vauvakuume kun on aikas salakavala tauti...!!

 

[JOOO]

\

Ei mun mielestä ole iästä kiinni onko hyvä äiti vai ei, itse en kyllä yli kolmenviiden alkaisi enää vauvaa tekemällä tekemään. Eri asia tietysti jos vaikka vahingossa tulisi raskaaksi... Meillä nyt lapsiluku täynnä, mutta vannomatta kuitenkin paras, vauvakuume kun on aikas salakavala tauti...!!

Niin just - sama pätee "iäkkäisiin" vanhempiin: hyvä vanhemmuus ei ole iästä kiinni
joten suvaitsevaissutta myös toiseen suuntaan !

Jokainen nuori äiti tietää, miltä tuntuu jos ei luoteta siihen, että osaa hoitaa ja osaa toimia aikuisena lapselleen, vaikka ikää onkin vain 19 tai 20 tai vastaavaa.
Kirjoitatte, miten teitä on loukannut epäilykset vahinkolapsesta yms yms.

Kääntäkää se toiseen suuntaan:
miten loukkaavaa on, kun epäillään ettei ole kykenevä vanhemmuuteen pienelle lapselle/vauvalle ja vedotaan ikään - kun ikää onkin nyt "liikaa" :/

Minäkin olen lapseni nuorena saanut, toivottuna, haluttuna, heidät tein kuten niin moni muukin nuori äiti/isä. Ja aika onnettomaan liittoon, joka onneksi päätyi sitten eroon. Sitä surkuteltiin, yksinhuoltajuuttani, vaikka se oli yksi elämäni parhaista ratkaisuista lasten teon jälkeen.

Ajattelin piiiitkään, että lapsiluku on täysi. Ei minulle enempää lapsia, kiitos. Ei uudelleen mitään kurahousu- ja päiväkotirumbaa, koulun aloittamisia yms.

Tapasin sitten tämän miehen. Jotenkin tuntui, että ei se lapsi olisi ollenkaan hullumpi juttu.. kumpikin tiesi, mihin ryhtyy, mitä on edessä.
Todettiin, että meillä molemmilla on ikää sen verran paljon, ja jo ennestään lapsia, että ei ryhdytä mitenkään epätoivoisesti tekemällä tekemään. Tulee jos on tullakseen.

Ja niinpä tärppäsi, terve ihana suoloinen muksu hyörii nyt jaloissa.

Kun olimme keskimmäisen lapseni rippijuhlissa pari vuotta sitten, olimme joukon nuorimpia vanhempia. Suurin osa rippilasten vanhemmista oli ihan oikeasti jo hieman harmaantunutkin.
Nyt ollaan todettu että sama tilanne on sitten meilläkin edessä kun iltatähti menee kouluun, rippikouluun jne: olemme jo harmajapäisinä siellä vanhenpien rivistössä.

Häpeäköö lapsi meitä sitten? koska olemme vanhoja..
En todellakaan usko tähän !
Eräs tuttu nuori mies on niinikään uusperheen iltatähti, hänelle on normaalia, että "äiti" (pienen lapsen äiti) on lähempänä 4-kymmentä kuin 2-kymmentä !
:heart:
Nyt hänen isänsä on 70 v, eikä mikään vanha höppänä, vaan ihan virkeä älykäs mies. En olisi arvannut ikää noin ylös, jos ei olisi kerrottu aiemmin.
Ainakin tämä nuori mies on hyvin ylpeä vanhemmistaan, hän on saanut heiltä hyväksynnän ja rakkauden ja hyvän kodin. Heillä on edelleen hyvät välit, vanhemmat kannustavat jne... Miksi hän siis vanhempiaan häpe'isi???

 

[webmama]

Minusta äidiksi haluaminen (ja jos sitten onni on lapsia saada, niin äitinä oleminen) on ihan yksilön henkisestä puolesta kiinni. Se ei katso ikää.

Itse en edes miettinyt mahdollista raskautta ja äidiksi tulemista ennenkuin olin mennyt naimisiin 25 vuotiaana. Sitä ennen ehdin kokea paljon - myös erilaisia ihmissuhteita. Yhteistä elämää oman aviopuolisonkin kanssa vietettiin 3 vuotta ennenkuin se fiilis syntyi, että NYT olisi ihanaa tulla äidiksi. Onneksemme tulinkin heti raskaaksi ja sain esikoisen vajaat 28 vuotiaana. Se oli juuri minulle SOPIVA ikä.

Nyt meillä on 3 lasta ja minulla ikää 32v.

Minä ihailen nuoria (alle 25v lapsen saaneita) äitejä yhtä lailla kuin vanhempia (lähempänä tai jopa yli 40v lapsen saaneita) äitejä. Äitejähän me olemme kaikki ja toivottavasti myös upean tittelimme ansanneita! =)

 

[lapsi on tärkein]

Mielestäni lapselle on tärkeintä, että hänellä on rakastava äiti ja rakastava isä. Tai joku rakastava aikuinen. Sellaiset vanhemmat soisin lapselle, jotka kantavat vastuun ja kohtelevat lasta oikeamielisesti. Fyysinen ikä ei siinä niinkään merkiste kuin henkinen ikä ja aikuisena oleminen. Lapsi on se tärkein. Ja onhan vanhempien oma hyvinvointi tietenkin tärkeä asia. Lapsi on jokatapauksessa lahja, - arvokas sellainen aina.

 

[iltatähti jp]

Ei ikä ole tärkeää vaan se miltä itse tuntuu. Aina ei ole edes mahdollista valita ikää, koska haluaa lapsen. Itselläni (olen nyt 39) viimeinen lapsi, nyt 4 kk, on taivaan lahja, jonka otimme ilolla vastaan. Isommat on jo 13 ja 11 vuotiaita ja tykkäävät veikasta kovasti.