kysymys

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja winnie
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
W

winnie

Vieras
Kirjoitan eka kertaa ja haluaisin saada jonkinlaista palautetta. Olemme perhe, johon kuuluvat minun muksu, minä ja uusi mieheni ja jokatoinen viikonloppu mieheni kaksi muksua. Olemme olleet yhdessä pari vuotta. Nyt ongelmaksi on tullut meidän nukkumisjärjestelyt. Kun mieheni lapset tulevat he ovat joskus halunneet nukkua isänsä vieressä. Toisinaan mies sanoo kyllä, toisinaan kieltää ja sanoo että haluaa nukkua minun kanssa. (vaikea nukkua kahden pyörijän välissä :) ) No nyt muksut tahtoo nukkua joka kerta isän vieressä ja aina käy. Ja itse ongelma tässä on se että iskä vain ilmoittaa minulle että jospa menisit nukkumaan toiseen huoneeseen. Minusta tuntuu että minut heitetään nykyään komeroon kun muksut meillä. Olen yrittänyt sanoa, miltä minusta tuntuu, mutta mieheni ei ymmärrä vaan päivittelee kuinka pieni maailmani on! Eli pitääkö minun olla tyytyminen siihen että kun hänen muksut tulee meille, menen automaattisesti toiseen huoneeseen nukkumaan? Onko kellään samanmoisia kokemuksia? Olenko todella niin ahdasmielinen kun mieheni puheista voin päätellä?
 
Sinun ei todellakaan tarvitse mennä nukkumaan toiseen huoneeseen, kun lapset tulevat. Sehän on ihan mieletön ajatus!?!
Lapset varmasti haluavat nukkua vieressä jos ovat siihen tottuneet, mutta heille on päättäväisesti opetettava että jokaisella on oma nukkumapaikkansa. Meillä tämän asian opettelemiseen 5 ja 6 vuotiailla meni puoli vuotta, vielä pitkään lapset hiipi väliin keskellä yötä ja sekin heille sallittiin kunnes siitäkin tuli tapa ja lopulta miehelläkin meni siihen hermot. Tämän sänkypaikkataistelun takia en ole antanut omankaan lapsen nukkua vieressä, kaikki voivat aamulla tulla sänkyyn köllöttelemään mutta muuten sänky on vain minun ja puolisoni aluetta, lasten ehdoilla eletään muuten kuitenkin, ja kahdenkeskistä aikaa ei ole, joten edes sitten yöllä.
Myös mieheni ymmärtää, että ei ota lapsia minun paikalleni nukkumaan, jos olen poissa, koska tämä toisi turhaan vaan "Jos tuota ei olisi, niin..." ajattelua.
Lapset tarvitsee toki rakkautta ja syliä, mutta sen voi tehdä muulloinkin eikä kumppanin kustannuksella.
 
onko teillä vähän tilaa? voisivatko lapset nukkua lattialla patjalla? aika loukaavaa on pyytää sinut nukkumaan muualle. Minkä ikäisiä lapsia he ovat? kysymys on myös sinun kodistasi joten totta kai saat nukkua omassa sängyssäsi. Lasten on totuutva nukkumaan muualla juin isänsä vieressä. puhukaa asiasta. voisiko jos on tilaa heille jäjestää kiva huone jossa nukkuvat... oma ikioma paikka.
 
ei nyt millään pahalla mut ei kai se niin kamalaa ole jos lapset haluaa nukkua isänsä vieressä kun eivät joka päivä näe!?mun tyttö nukkuu aina isänsä vieressä ku menee sinne ja isän tyttö ystävä nukkuu sohvalla! =)
 
vaikea sanoa, mutta mietipä asiaa siltä kannalta että jos sinun lapsesi tapaa isäänsä vain viikonloppuisin ja haluaa tuolloin isin viereen, miten toivoisit miehen toimivan? Tai jos näkisit lastasi vain joka toinen viikonloppu, lapsi menisi silloin miehen edelle noina päivinä, eikös menisikin.Tuo uusperhekuvio on aika hankalaa ja varmaan kaikki joutuvat joustamaan paljon, Miehellekin on ehkä ihanaa että lapset tuhisevat siinä vieressä kun kuitenkin harvakseltaan vaan näkevät ja täytyy muistaa että lapset ovat aina tärkeintä isän ja äidin elämässä,mutteivät vie sinun paikkaasi koska sinä olet se aikuinen, kumppani miehen elämässä. Lapset ovat ne suojaa ja turvaa tarvitsevat pikkuiset. Toisaalta tietenkin sänky on myös sinun.. mutta meillä (toistaiseksi vielä ydinperhe) lapset saavat tulla viereen niin halutessaan, molempien vanhempien mielestä. Mies on herkkäuninen ja menee silloin ihan omasta tahdostaan sohvalle nukkumaan.(näin tapahtuu ehkä 2 viikon välein) kyse on tietenkin meillä ihan eri asiasta kun on oikea isi mut kumpikin on tähän tyytyväinen ja ymmärtää kuinka kiva ja turvallinen lasten on olla siinä vieressä, mut ajattelin että jos olette jo asiasta puhuneet ja miehen ehdoton kanta on että lapset saavat tulla viereen niin sit on varmaan vaan sopeuduttava ei tuollaisen takia kuitenkaan kannata mitään hirveää riitaa saada aikaiseksi.. Tuokin asia varmasti korjaantuu kun lapset kasvavat, eipä ole oletettavaa että vielä 15veenä isin viereen hinkuvat.
 
Lisäisin vielä, että monesti ongelma on se, että eronneiden lapsilla jää rajat asettamatta, koska ei viitsitä riidellä/suututtaa/ei raaskita kieltää kun nähdään niin harvoin.
 
Sitäpä mieskin on sanonut että asettaudu hänen asemaan, muksujen vieressä on hyvä olla ja harvoinhan he näkevät (jokatoinen vkonloppu). Sen verran tilanteestamme että oma muksuni ei ole tekemisissä oman isän kanssa, joten minulla ei ole kokemusta siitä kun lapsi lähtee toisen vanhemman luokse. Tilaa meillä on paljon ja näillä kolmella muksulla on oma iso yhteinen huone jokaisella sängyt ja siellä tykätään leikkiä ym. Minua vaan loukkaa toiseen huoneeseen ajaminen :( Kiitos teille mielipiteistä! Olen itsekin kyllä ajatellut miksi tuntuu niin pahalta jos muksut nukkuu isänsä vieressä ei kai muutama yö/kk:ssa ole liikaa vaadittu. Mut jokin tässä vaan tökkii! Niin, ja aamusilla jokaikinen olisi tervetullut köllöttelemään viereemme..
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 19.11.2005 klo 10:09 enniina kirjoitti:
Tuo uusperhekuvio on aika hankalaa

mutta meillä (toistaiseksi vielä ydinperhe)


Mitä sinä tiedät uusperheellisenä olemisesta jos sinulla ei ole sellaista itselläsi?
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 19.11.2005 klo 10:21 Rotta kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 19.11.2005 klo 10:09 enniina kirjoitti:
Tuo uusperhekuvio on aika hankalaa

mutta meillä (toistaiseksi vielä ydinperhe)


Mitä sinä tiedät uusperheellisenä olemisesta jos sinulla ei ole sellaista itselläsi?

sivusta seuranneena ja näitä tekstejä luettuani olen huomannut tuon. en kirjoittanut tekstiä pahalla, mietin vaan mitä itse toivoisin tuollaisessa tilanteessa toimittavan.. anteeksi kovasti kun päätin ajatuksiani kirjoittaa.. :ashamed:
 
Minä en ainakaan viestistäsi pahastunut. Kaikki kommentit oli ja on tervetulleita minun alkuperäiseen kysymykseen! Sehän tässä tarkoitus oli että saisin mielipiteitä, koska itse tunnen aika ristiriitaisesti. järjellä ajateltuna sinunkin viestissä on asiaa! Jospa tämä tästä :)
 
Meillä kaikki lapset nukkuu omassa sängyssään, makuuhuone on meidän kahdenkeskinen paikka jonne lapset ei pääse kuin aamulla vähän köllöttelemään, näin on etä ja lähi lasten kanssa, kaikilla samat säännöt. Miehen poika aluksi yritti meidän sänkyyn kun kotonaan saa nukka äitinsä vieressä mutta siinä ei sitten kukaan nukkunut hyvin paitsi poika joten selitimme että hyvä yö uni on tärkeää kaikille ja pistimme pojan omaan sänkyyn omaan huoneeseen. Aluksi parina yönä yritti kiukutella mutta kun ei tehonnut on sen jälkeen nukkut kiltisti omassa huoneessaan sikeästi aamuun saakka ja me saamme viettää laatu aikaa kahdestaan kun lapset nukkuu... mielestäni sekin on tärkeää.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 19.11.2005 klo 10:38 enniina kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 19.11.2005 klo 10:21 Rotta kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 19.11.2005 klo 10:09 enniina kirjoitti:
Tuo uusperhekuvio on aika hankalaa

mutta meillä (toistaiseksi vielä ydinperhe)


Mitä sinä tiedät uusperheellisenä olemisesta jos sinulla ei ole sellaista itselläsi?

sivusta seuranneena ja näitä tekstejä luettuani olen huomannut tuon. en kirjoittanut tekstiä pahalla, mietin vaan mitä itse toivoisin tuollaisessa tilanteessa toimittavan.. anteeksi kovasti kun päätin ajatuksiani kirjoittaa.. :ashamed:

Hmm..ehkä reagoin äkkipikaisesti :/ mutta ikävä kyllä olen tosielämässä monesti joutunut törmäämään ja puolustelemaan perhettäni kun yleinen stereotypia olettamus uusperheistä on, että on vain tietynlaisia isiä, tietynlaisia äitejä, tietynlaisia uusia puolisoita ja ennenkaikkea vain kärsiviä lapsia.

Tokihan perhepeti on toisilla ihan tavanomainen käytäntö, sen vaan tulee olla silloin kaikkien huom.
kaikkien haluama ratkaisu. Muutenkin erotilastojen perusteella voisi kuvitella, että ihmisten olisi syytä kiinnittää huomiota enemmän siihen parisuhteeseen, lapsille se kuitenkin on tärkeintä, että hänellä on hyvinvoivat turvalliset aikuiset lähellään.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 19.11.2005 klo 13:43 Rotta kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 19.11.2005 klo 10:38 enniina kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 19.11.2005 klo 10:21 Rotta kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 19.11.2005 klo 10:09 enniina kirjoitti:
Tuo uusperhekuvio on aika hankalaa

mutta meillä (toistaiseksi vielä ydinperhe)


Mitä sinä tiedät uusperheellisenä olemisesta jos sinulla ei ole sellaista itselläsi?

sivusta seuranneena ja näitä tekstejä luettuani olen huomannut tuon. en kirjoittanut tekstiä pahalla, mietin vaan mitä itse toivoisin tuollaisessa tilanteessa toimittavan.. anteeksi kovasti kun päätin ajatuksiani kirjoittaa.. :ashamed:

Hmm..ehkä reagoin äkkipikaisesti :/ mutta ikävä kyllä olen tosielämässä monesti joutunut törmäämään ja puolustelemaan perhettäni kun yleinen stereotypia olettamus uusperheistä on, että on vain tietynlaisia isiä, tietynlaisia äitejä, tietynlaisia uusia puolisoita ja ennenkaikkea vain kärsiviä lapsia.

Tokihan perhepeti on toisilla ihan tavanomainen käytäntö, sen vaan tulee olla silloin kaikkien huom.
kaikkien haluama ratkaisu. Muutenkin erotilastojen perusteella voisi kuvitella, että ihmisten olisi syytä kiinnittää huomiota enemmän siihen parisuhteeseen, lapsille se kuitenkin on tärkeintä, että hänellä on hyvinvoivat turvalliset aikuiset lähellään.

Totta tuokin että ratkaisun on oltava molempien hyväksymä. Ajattelin vaan että jos se on miehelle niin tärkeää(oikeastaan ihan ymmärrettävää) niin ehkäpä silloin on turha siitä ihan hirveästi itseensä ottaa. toisaalta kompromissi voisi olla että lapset saisivat nukahtaa isin viereen(josta kannetaan omaan sänkyyn) ja tulla viereen jos esim. painajaisia näkisivät. Eiväthän lapset tietenkään nukkuessaan huomaa ovatko vieressä vai omassa sängyssä. ehkeivät edes heräisi koko yönä ja nukkuisivatkin omassa sängyssään.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 19.11.2005 klo 13:52 enniina kirjoitti:
Ajattelin vaan että jos se on miehelle niin tärkeää(oikeastaan ihan ymmärrettävää) niin ehkäpä silloin on turha siitä ihan hirveästi itseensä ottaa.

Minusta tässä on kyllä kuitenkin suuremmasta kokonaisvaltaisesta asiasta kyse, kun vaan siitä, että isästä on kiva nukkua lasten vieressä ja jopa alistaa naisystävänsä ("Näethän, et ole minulle ainutlaatuinen, minulla on lapsia.") nukkumaan sohvalla silloin kun lapset ovat isän luona. Onneksi minua on siunattu järkevällä miehellä joka ymmärtää asian vakavuuden, muuten tuskin tässä edes olisimme. Kyllä, uusperheessä on osattava kompromisseja, muidenkin kuin äiti/isäpuolien.
Ensinnäkin lähtökohta äiti/isäpuolena on aina huono. Lasten on vaikea edes pitää isän/äidin uudesta kumppanista ja tämä joutuu aina tekemään töitä niin henkisesti itsensä kanssa kuin muutenkin sen eteen, että hänen paikkansa perheessä vähitellen asettuu uomiinsa oikealle paikalleen. Onko äiti/isäpuolen tarkoitus olla tasavertainen kumppani ja aikuinen vai heittopussi joka luovuttaa paikkansa aina lasten tullessa. Lapselle on ihan normaalia tietyssä vaiheessa kehitystä olla mustasukkainen vanhemmilleen heidän toisilleen antamasta hellyydestä, ei silloinkaan lapsen anneta määrätä, miksi sitten tälläisessa asetelmassa? Luulenpa, että heittopussina olemisesta on pitemmän päälle enemmän haittaa kuin hyötyä. Miten lapsi voi kunnioittaa myöhemmin aikuista auktoriteettia, jonka yli voi kävellä koska tahansa?
Lapsille voi osoittaa hellyyttä muutenkin, kuin antamalla nukkua vieressä, ja tarkoitan nyt järjestelmällistä viereen nukuttamista, sairaanaoleminen, painajaisunet on poikkeuksia ja asia erikseen. Meillä saa tulla viereen aamulla, päiväunet voi nukkua vieressä jne.
Samoin minä en tunne huonoa omaa tuntoa siitä, että yöt lapset nukkuvat omissa sängyissään ja minä ja mieheni omassamme nukumme tai mitä ikinä teemmekin :p koska päivällä teemme asioita yhdessä koko perhe.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 19.11.2005 klo 16:14 Rotta kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 19.11.2005 klo 13:52 enniina kirjoitti:
Ajattelin vaan että jos se on miehelle niin tärkeää(oikeastaan ihan ymmärrettävää) niin ehkäpä silloin on turha siitä ihan hirveästi itseensä ottaa.

Minusta tässä on kyllä kuitenkin suuremmasta kokonaisvaltaisesta asiasta kyse, kun vaan siitä, että isästä on kiva nukkua lasten vieressä ja jopa alistaa naisystävänsä ("Näethän, et ole minulle ainutlaatuinen, minulla on lapsia.") nukkumaan sohvalla silloin kun lapset ovat isän luona. Onneksi minua on siunattu järkevällä miehellä joka ymmärtää asian vakavuuden, muuten tuskin tässä edes olisimme. Kyllä, uusperheessä on osattava kompromisseja, muidenkin kuin äiti/isäpuolien.
Ensinnäkin lähtökohta äiti/isäpuolena on aina huono. Lasten on vaikea edes pitää isän/äidin uudesta kumppanista ja tämä joutuu aina tekemään töitä niin henkisesti itsensä kanssa kuin muutenkin sen eteen, että hänen paikkansa perheessä vähitellen asettuu uomiinsa oikealle paikalleen. Onko äiti/isäpuolen tarkoitus olla tasavertainen kumppani ja aikuinen vai heittopussi joka luovuttaa paikkansa aina lasten tullessa. Lapselle on ihan normaalia tietyssä vaiheessa kehitystä olla mustasukkainen vanhemmilleen heidän toisilleen antamasta hellyydestä, ei silloinkaan lapsen anneta määrätä, miksi sitten tälläisessa asetelmassa? Luulenpa, että heittopussina olemisesta on pitemmän päälle enemmän haittaa kuin hyötyä. Miten lapsi voi kunnioittaa myöhemmin aikuista auktoriteettia, jonka yli voi kävellä koska tahansa?
Lapsille voi osoittaa hellyyttä muutenkin, kuin antamalla nukkua vieressä, ja tarkoitan nyt järjestelmällistä viereen nukuttamista, sairaanaoleminen, painajaisunet on poikkeuksia ja asia erikseen. Meillä saa tulla viereen aamulla, päiväunet voi nukkua vieressä jne.
Samoin minä en tunne huonoa omaa tuntoa siitä, että yöt lapset nukkuvat omissa sängyissään ja minä ja mieheni omassamme nukumme tai mitä ikinä teemmekin :p koska päivällä teemme asioita yhdessä koko perhe.

Ok. mä uskon että tuo on järkevä ratkaisu, koska sinulla on tuosta kokemusta ja olet epäilemättä ihan fiksu ihminen. voi olla että samanlaisessa tilanteessa minäkin ajattelen noin. Toisaalta jos tapaisin lapsiani vaan harvoin, nukkuisin, söisin ja olisin tuon ajan vain ja ainoastaan lasteni kanssa ja pilaisin todennäköisesti kaikki suhteeni sen vuoksi.. :$ no sellaista tilannetta meidän tapauksessa tuskin eteen tulee, joten sitä nyt on mun turha miettiä.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 19.11.2005 klo 16:23 enniina kirjoitti:
Ok. mä uskon että tuo on järkevä ratkaisu, koska sinulla on tuosta kokemusta ja olet epäilemättä ihan fiksu ihminen.

:whistle:

No jaa...minun mielipide nyt on vain minun mielipide, eikä varmaankaan ainoa totuus.
Se mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi toiselle.. :attn:
 
Minä vetäisin kyllä rajan siihen, että jos mies haluaa nukkua lastensa kanssa hän menee lasten kanssa muualle, minä en siirry hyvästä sängystä sohvalle ja aamulla selkä kipeänä...

Sori jos joku loukkaantui, meillä saa tulla viereen jos näkee pahaa unta tai on kipeä, muuten kaikki nukkuvat omissa sängyissään.
 
Meillä on keskusteltu samasta asiasta jo kolme vuotta.Kun tapasin mieheni lapsi oli aina nukkunut isän ja äidin keskellä.Eron jälkeen aina toisen vieressä.Illat olivat itkua ja hammasten kiristelyä.Aloitimme pikku hiljaa vierottamisen ekana omaan sänkyyn samaan huoneeseen,sit omaan huoneeseen..ja homma on vieläkin työn alla vaikka kolme vuotta asiasta on keskusteltu.Lapsen äiti antaa lapsen nukkua edelleen vieressään kun yksin on.Tuntuu välillä että eikö 7-vuotias ole jo tarpeeksi vanha nukkumaan omassa huoneessa joka sijaitseen seinän takana vain?Miksi saa aina tuntea olevansa paha äitipuoli joka pakottaa omaan huoneeseen.Sänky on nimittäin liian ahdas meille kaikille.Ihmettelen vain et mitäs sit kun äiti tapaa uuden ja vielä pitäis nukkua vieressä..?Voimia vain kyllä meilläkin on oikeus kunnon yöuniin että jaksetaan töissä päivät ahertaa..
 
En kyllä minä siirtyisi omasta sängystäni lastenhuoneeseen.
Eikä meillä tule lapset viereen (en saa nukutuksi,jos lapsi pyörii vieressä ja tulee nyrkistä yht´äkkiä). Jokaisella omat sängyt, joten niissä nukutaan.
Kyllä loukkaantuisin jos mies sanoisi,että nukkuisitko muualla.
Ymmärrän,että lapset haluavat olla isänsä kanssa, mutta on kai se silti tämän äitipuolen KOTI myöskin.
Ei kai äitipuolen tarvitse olla "vieras" omassa kodissa silloin kun lapset tulevat.
Olisin kyllä sillä kannalla,että lapset patjalle teidän huoneeseen jos eivät omissa sängyissä nuku. :)
 
Mun uusi mies yritti alkuun muksuaan meidän väliin nukkumaan mutta tein siitä lopun heti alkuunsa.Kaikilla lapsilla on omat sängyt ja jos mies haluaa nukkua lapsensa kanssa,saa luvan mennä lapsen sänkyyn nukkumaan.Myöskään mun omat lapset ei nuku mun sängyssä.
 
Meillä etälapset nukkuvat lattialla ja ovat tyytyväisiä siihen, eivät koskaan ole halunneet meidän sänkyyn saati edes isäänsä viereensä nukkumaan. Meillä ollessaan lapset ovat muutenkin todella ETÄlapsia. Eivät puuhaile isänsä kanssa mitään. Pelaavat pleikkaa keskenään ja pysyttelevät omissa oloissaan. Isäkin touhuilee näinä viikonloppuina normaali askareitaan. Koskaan ei järjestetä mitään erikoista. Onkohan tämä normaalia? Eikö lapsilla on mitään tunteita isäänsä kohtaan tai isällä heitä. Vanhempi lapsista oli noin parin vuoden ikäinen ja nuorempi parin kuukauden ikäinen eron sattuessa. Erosta nyt aikaa 5v. Olen itsekseni miettinyt heidän suhdettaan ja tullut siihen tulokseen että jotain heidän väliltään puuttuu. Eivät koskaan halittele eivätkä istu sylikkäin, eivätkä muutenkaan näytä tunteitaan, ei heitä ulkopuoliset isäksi ja lapsiksi tunnistaisi. Mutta jos lapset eivät tätä kaipaa niin kai asiat ovat sitten kunnossa, vai onko?
 
Tästä nukkumisesta..
Miehelläni on kaksi lasta entisestä liitostaan. Nuorempi, tytär, oli myös opetettu siihen että nukkuu aina vanhempien/vanhemman vieressä ja alussa änkesi aina meidän viereen. Jossei illalla nukkumaan mentäessä, niin viimeistään yöllä.. Alussa mieheni aina otti hänet viereensä ja minä tunsin kuin minut olisi pudotettu sylistä.. jos olisimme leijuneet ilmassa, olisin pudonnut kuin kivi kun tytär tuli ja otti paikkani. Loukkaannuin ja ärsyynnyin... Ja loppu yö jäi aina nukkumatta. Sitten ilmoitin että mielestäni sen tulee loppua. Mieheni onneksi ymmärsi heti. Onneksi, sillä asia oli minulle niin suuri, että jos ei olisi ymmärtänyt, olisin lähtenyt.
Lapsille annetaan päivisin kaikki huomio ja elämä pyörii täysin heidän ympärillään, koen että kyllä minulla puolisona on oikeus olla mieheni sylissä edes yöllä. Ja jos lapset aina roikkuvat vanhempien sängyssä, niin hyvästi seksielämä ja se on sama kuin hyvästi parisuhde! Kyllä lapset sen oppivat että omassa sängyssä on ihan turvallista, harvoin sieltä mikään mörkö tulee kaappaamaan.
Nyt meillä vanhempien sängyssä luetaan iltasatu ja sen jälkeen kipinkapin omaan sänkyyn ja siellä pysytään... Kyllä vanhemmillakin jokin oma suojattu paikka pitää olla.
Ja eiköhän lapsia ole hyvä alusta asti kasvattaa kunnioittamaan parisuhdetta, ja siihen että parisuhteen eteen tarvitaan tiettyjä asioita. Näin he voivat oppia hyviksi ja huomioiviksi puolisoiksi itsekin.
 

Yhteistyössä