Kysymys teille kouluja käyneille..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja köyhä - vielä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ei ole mun vanhemmat kouluja käynyt mutta käytännössä "pakottivat" mut sitten kouluun. Eli mikään muu ei tullut kysymykseenkään kun lukio, sieltä luonnollisesti yliopistoon. Ei siinä tosin mitään, sain valita alan ja tosiaan halusinkin itse sinne. Nyt maisterina suvun koulutetuin. Veljeni taas ei pitänyt painostamisesta eikä ole peruskoulun jälkeen kouluja käynyt. Kuitenkin hyväpalkkasessa työssä jossa viihtyy. Joten enpä osaa sanoa mitään. Mun lapset saa käydä kouluja tai olla käymättä. Ihan itse saavat päättää mitä haluavat tehdä.
 
Isäni oli hammaslääkäri ja äiti suuhygienisti. Ei meillä koulutuksesta erityisemmin edes puhuttu. Läksyissä autettiin ja oltiin kiinnostuneita koulun käynnistä. Isäni kuului myös koti- ja kouluyhdistykseen ja oli paljon tekemisissä opettajien ym. kanssa. Isäni sanoi aina, että joku ammatti täytyy lukea. Ei tarvitse olla akateeminen kunhan on itse tyytyväinen ja tienaa leivän pöytään. Aina meitä kannustettiin työntekoon ja kesätöihin ja niitä me veljen kanssa tehtiinkin jo heti 14-vuotiaasta.
 
Vanhemmat saivat käydä oppikoulun ja kauppaopiston, mikä oli ihan kohtuullisesti pienviljelijäperheestä lähteville nuorille 50-luvun lopussa. Nousivat sitten osaamisensa kautta hyviin tehtäviin, isä jäi eläkkeelle 450 hengen firman tj:n tehtävistä.

Koulutuksen arvostus näkyi puheissa - hyviä koearvosanoja kehuttiin, samoin todistusnumeroita. Tulevaiuutta väläyteltiin aina vläillä - piti tavoitella hyviä numeroita, jotta saisi hyvän opiskelupaikan. Kesälukioon minut maksettiin, samoin kielikurssille ulkomaille 'koska kielitaito on tärkeää työelämässä'.

Nuorelle on syytä kertoa hiukan siitäkin, minkälaista missäkin työssä on ja mitä siitä maksetaan. Tyhmempikin ymmärtää, että kaupan kassalla ei ole erityisen monipuolista ja haastavaa, palkka on mitätön jne. Siivoojilla on semmoista kuin on, sitten voi mietiskella olisko kiva lähärinä pestä pyllyjä... toisten mielestä on, ei siinä mitään, mutta toisten mielestä ei. Sieltä se motivaatio nousee, jos on noustakseen.
 
Vanhemmat ovat akateemisesti koulutettuja, samoin minä ja sisarukseni.

Vanhempani ovat aina auttaneet koulunkäynnissä (auttaneet kyselemällä sanoja ennen kokeita jne.), mutta eivät ole koskaan painostaneet tai tuputtaneet käsityksiään. Jos olisin halunnut mennä vaikka ammattikouluun, nämä olisivat varmasti tukeneet päätöstäni.

Siitä huolimatta tuo ei tullut mieleenkään. Minulle on vain aina ollut "itsestään selvää", että menen lukioon ja sitten korkeakouluun. Kaipa kodin ilmapiiri on vaikuttanut. Meillä on aina luettu valtavasti. Keskusteltu politiikasta. Arvostettu järjenkäyttöä.

Lukioajan asuin kotona vanhempien varoilla. Opiskeluaikoina vanhemmat ovat auttaneet minua paljon (mm. käyttäneet tavatessamme ruokakaupassa), mutta olen myös työskennellyt opintojen ohella rahoittaakseni elämäni.
 
Tuohan on ihan tutkittu juttu, että koulutus periytyy. Jos perheessä ei arvosteta koulutusta, _useimmiten_ (ei aina) lapsi oppii samat asenteet eikä kouluttaudu korkealle.

Omassa luokassani tämä koulutuksen periytyminen näkyi erittäin selvästi.
Kaksi jäi pelkän peruskoulun varaan. Heidän molempien vanhemmat kouluttamattomia ja ongelmaa muutenkin perheissä.

Perusduunarien lapsista tuli perusduunareita, menivät siis amikseen ja siitä sitten töihin. Moni tosin ei tee oman alansa hommia, koska ovat kyllästyneet siihen, eivätkä kokeneetkaan alaa omakseen. Eivät ole kuitenkaan jaksaneet kouluttautua uudestaan, vaan tekevät jotain perushommia joihin ei koulutusta edes tarvita.

Kaikki, jotka menivät omalta luokaltani korkeakouluun, olivat peräisin perheistä, joissa ainakin toinen vanhempi oli korkeakoulutettu.

Tämä koulutuksen periytyminen voi olla ongelmallista kumpaankin suuntaan, jos vanhempien asenteet ovat liian vahvoja, ja he siirtävät asenteensa lapsiin ja joko "pakottavat lapsen opiskelemaan" tai vastaavasti väheksyvät korkeakoulutusta, eli väheksyvät jos lapsi tekeekin valinnan korkeakoulutuksesta.
 
Minun vanhempani eivät ole juuri kouluja käyneet, mutta sekä minä (DI) että isoveljeni (KTM) olemme niin tehneet. En tiedä mistä johtuu, meitä on aina kehuttu ja arvostettu, mutta koulun suhteen vanhemmilleni ei ole ollut tärkeää mitä opiskelen vai opiskelenko. Kai minä vain menin peruskoulusta lukioon kun ei ollut muitakaan ideoita ja olin aina ollut hyvä koulussa. Teknilliseen yliopistoon eksyin vahingossa kun hyvillä yo-papereilla sinne pääsi suoraan.
 
Mun perheessä akateemisuus on itsestäänselvyys. lukioon menin, ei ollut käytännössä muita vaihtoehtoja. Yliopistoon päädyin, sekin oli aika selkeä juttu että sinne, mitä vaan lukemaan mikä itseä kiinnostaa.

En vielä tiedä tuottaako rahaa. Olen kuitenkin mieluummin henkisesti rikas kuin eläisin jossain laatikossa, missä jotkut kouluttamattomat tai muuten vaan sulkeutuneet ihmiset tuntuvat elävän koko elämänsä.

Voihan sitä aina putkimieheksi ryhtyä jos näyttää siltä, että sitä kautta tulisi miljonääriksi.
 
Vanhemmillani on opistoasteen koulutuksen. Sekä minä että veljeni olemme saaneet yliopistotason koulutuksen. Vanhempani ovat suhtautuneet aina kannustavasti opiskeluun.

Miehen vanhemmat ovat maanviljelijöitä, miehelläni on yliopistotason koulutus ja hänen sisaruksillaan opistoasteen koulutus. Miehen vanhemmat ovat suhtauneet lähinnä neutraalisti koulutukseen, eivät ole suoranaisesti "estelleet", mutta eivät myöskään kannustaneet. Maatilan työt olivat aina ykkössijalla, vaikka seuraavana päivänä olisi ollut koe koulussa. Läksyt luettiin sitten myöhään illalla, jos sattui olemaan vaikka puintiaika ja poikia tarvittiin isän apuna.
 
Mä uskon, että kotoa tulevilla arvoilla on suurin merkitys. Toiseksi tulee se oma kunnianhimo. Omassa perheessäni isä tulee yrittäjäsuvusta ja äiti on käynyt yliopistoa, ja nämä näkyvät meidän sisarusten omissa valinnoissa voimakkaina. Toisaalta exäni perhe on ns. duunariperhe, jossa arvostetaan vain fyysistä työtä oikeana työnä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja köyhä - vielä;24055582:
Onko teidän vanhemmat myös paljon kouluja käyneet (yliopisto esim..)
vai mistä olette saaneet kannustuksen/innostuksen opiskeluun?

Mä olen ns. köyhästä perheestä, vanhemmat duunareita, ei arvosteta koulunkäyntiä. Isäkin aina sanonut että aivan sama mistä sen leivän pöytään saa.
Niin siinä kävi itselläkin, että olen huonoon ammattiin valmistunut, en uskaltanut edes omalta pieneltä paikkakunnalta lähteä kun ei vanhemmat siihen kannustaneet.
Nyt kun vuosia mietiskellyt asioita ja silmät avautunut, olen päättänyt itse hakea kouluun ja opiskella eri ammattiin. Tätäkin vanhemmat kauhistelee, että ihan muuttaa pois paikkakunnalta, ja vielä lasten kanssa... Mutta nyt päätän minä, eivät he.

Miten voisin kannustaa omia lapsia opiskeluun?? Miten teillä kotona on kannustettu?
Pelkään sitä kun itse en ole hyvä esimerkki ainakaan, tosin aion opiskella vielä mieluisaan ammattiin, mutta rahallisesti tuskin mahdollista auttaa koulunkäynneissä.

Tällaista mietiskelen...

Kannustan sinua lämpimästi pyrkimyksissäsi opiskella itsellesi mieluisa ammatti. Kuten edellä jo todettiinkin, lapset oppivat parhaiten asimerkistä! Ja kun itse arvostat itseäsi ja pyrit järjestelmällisesti kohti haluamaasi päämäärää - mikäpä sen parempi kannustin heille.

Mutta asiaan. Äitini on hoitaja, isäni ammattikoulupohjalta töitä tehnyt duunari. Koulutusta on meidän perheessä aina arvostettu, jopa hiukan siihen painostettu, mutta suurin painostus on tainnut olla sisäsyntyistä meille lapsille. Kummatkin luimme maisterin tutkinnot itsellemme, opiskelut on suoritettu ilman mitään välivuosia jne. ja koko ajan tehty paskahommia opintojen rinnalla, koska vanhemmilla ei ole ollut varaa meidän opiskelujamme kustantaa. Eikä minusta siihen sitäpaitsi ole mitään velvollisuuttakaan...

Me sisarukset olimme aina ns. hyviä koulussa, lahjakkaita, koulu oli helppoa. Ylioppilaskirjoitukset olivat helpot, yliopistoonpääsy oli helppoa. Vaikeinta oli vain valita, mitä haluaa opiskella... Ja kuten itse huomasin jo opiskeluaikana: tutkinto ei sitä rahaa tuo nkykypäivänä. Niinpä teen maisterin papereillani töitä, joihin olisin voinut pätevöityä jo peruskoulun jälkeen suoritetulla kauppakoululla, mutta mitäpä siitä. Itse olen työhöni tosi tyytyväinen ja kuitenkin mulla on myös henkistä pääomaa sen verran, mitä kova opiskelu ja työnteko ovat kartuttaneet. Sisareni tekee ns. koulutustaan vastaavaa työtä suunnittelijana, tosin ei hänenkään palkkansa ole kuin sitä kuuluisaa suomalaisen palkansaajan keskitasoa. Minulla ei sitäkään.

Hiukan koen, että ehkä äitini ei toivoisi minun tekevän niin vaatimatonta työtä, kuin mitä nyt teen. En jaksa välittää... Työn tärkein funktio minun mielestäni on kuitenkin elättää minut ja perheeni, ja näin se tekeekin. Jossain määrin se tuo myös iloa ja merkitystä elämään, mutta huom: vain jossain määrin. Kyllä se syvempi merkitys tulee jostain ihan muusta.

Ja vielä huomiona: ehkä pitkää koulutusta pidettiin lapsuudenperheessäni myös jonkin verran itsestäänselvyytenä. Amis ei ollut peruskoulun jälkeen mikään vaihtoehto, vaikka ehkä itse olisin sen voinut valitakin. Äitini kouluttautui myös aikanaan aikuisiällä sairaanhoitajaksi, kun minä ja siskoni olimme yläaste- ja lukioiässä. Sekin varmaan vaikutti valintoihin... Kaikkein paras kasvattaja tässä asiassa on kuitenkin mielestäni ollut isäni, joka ei aikanaan saanut korkeampaa koulutusta, mutta on tosi fiksu ja viisas ihminen. Hänellä on samat elämänarvot kuin minullakin, ja tuntuu, että hän ymmärtää, miksi olen valinnut elämässä juuri sellaisen koulutus- ja työpolun, kuin olen valinnut. Se on minusta vanhemmalta parasta kannustusta. :)
 
[QUOTE="vieras";24056582]Vanhemmillani on opistoasteen koulutuksen. Sekä minä että veljeni olemme saaneet yliopistotason koulutuksen. Vanhempani ovat suhtautuneet aina kannustavasti opiskeluun.

Miehen vanhemmat ovat maanviljelijöitä, miehelläni on yliopistotason koulutus ja hänen sisaruksillaan opistoasteen koulutus. Miehen vanhemmat ovat suhtauneet lähinnä neutraalisti koulutukseen, eivät ole suoranaisesti "estelleet", mutta eivät myöskään kannustaneet. Maatilan työt olivat aina ykkössijalla, vaikka seuraavana päivänä olisi ollut koe koulussa. Läksyt luettiin sitten myöhään illalla, jos sattui olemaan vaikka puintiaika ja poikia tarvittiin isän apuna.[/QUOTE]

Puintiaikaan ei yleensä ole kyllä mitään kokeita koulussa. Lyhyt jakso joka on maanviljelijäperheen tulojen kannalta erittäin olennainen. Joka ei tätä ymmärrä ei ymmärrä sitäkään miten tiukassa se leipä voi maanviljelijäperheessä olla. Ehkä miehen vanhemmat opettivat samalla millaista on olla maanviljelijänä, jotta poika osaisi hankkia itselleen jonkin muunkin ammatin.
 
vanhemmat kouluttattomia duunareita, erityistä kannustusta en muista (tosin äiti joutu kyseleen kielten sanoja, eikä isä nutissut yhtään lukion kirjahankinnoista)-
Äiti oli käynyt keskikoulua?, mutta reputti saksassa tai ruotsissa ja läks piiaksi; se kai kammoksutti/kannusti mua eniten.

Koulunkäynti oli suht helppoa, eniten stressasi liikunta, musiikki, kässä jne. Yllättäen ysillä luokan kolmen parhaan joukossa. Lukio meni keskinkertaisesti, enkä ajatellutkaan pääseväni/pärjääväni yliopistossa (jälkeenpäin tajusin, että yo-todistus oli koulun (ihan normilukio) parhaimmassa viidesosassa).

Hain ja pääsin yo-pohjaiseen amikseen, seukkasin tulevan tippainssin kanssa ja tajusin, et jos toi on yliopistossa (ja sen kaverit), niin miksen minäkin, alempi tutkinto 25 v, sit töissä maksaen opintolainat pois ja ylempi tutkinto 35 v.
Vanhempana opiskelu sujui jotensakin notkeammin, voin suositella. Ehkä löysin sopivan opiskelutekniikan tai jotain. Valmistumisen jälkeen sit pari 30 op iltanopinnot, pienyrittäjätutkinto sekä muuta sälää.

Opiskelukin voi koukuttaa, varo vain.
 
Äiti oli ylioppilas ja isä ihan kouluttamaton. Äiti tosin valmistui ekonomiksi suurinpiirtein samoihin aikoihin kun ite alotin opiskelut. Mä olin aina kova lukemaan ja kyllä kotona painostettiin myös korkeakoulutukseen.

Velipuolella on nyt molemmat vanhemmat maistereita siis ja hänellä keskiarvo 7.2... tuskinpa sillä yliopistoon menee, ei vaan häntä kiinnosta lukuhommat yhtään.
 
Äiti oli ylioppilas ja isä ihan kouluttamaton. Äiti tosin valmistui ekonomiksi suurinpiirtein samoihin aikoihin kun ite alotin opiskelut. Mä olin aina kova lukemaan ja kyllä kotona painostettiin myös korkeakoulutukseen.

Velipuolella on nyt molemmat vanhemmat maistereita siis ja hänellä keskiarvo 7.2... tuskinpa sillä yliopistoon menee, ei vaan häntä kiinnosta lukuhommat yhtään.

Enpä sanoisi niinkään varmaksi, jos kyseessä on poikalapsi. Meidän kylältä näistä jotka ei kamalan hyvin koulussa pärjänneet, ainakin kahdesta tuli lopulta dippainssejä. Toinen kävi pitkän linjan amiksesta amk-inssiksi ja siitä diplomi-insinööriksi, toinen amk-inssiksi ja sen jälkeen DI.

Pojilla/miehillä tuntuu tuo aikuistuminen ja ryhdistäytyminen joillakin jäävän vasta lukion jälkeiseen elämään.
 
[QUOTE="vieras";24056832]Puintiaikaan ei yleensä ole kyllä mitään kokeita koulussa. Lyhyt jakso joka on maanviljelijäperheen tulojen kannalta erittäin olennainen. Joka ei tätä ymmärrä ei ymmärrä sitäkään miten tiukassa se leipä voi maanviljelijäperheessä olla. Ehkä miehen vanhemmat opettivat samalla millaista on olla maanviljelijänä, jotta poika osaisi hankkia itselleen jonkin muunkin ammatin.[/QUOTE]

Kyllähän lapset tiesivät perheen tulotason senkin kautta millaisia hankintoja trhtiin. Yksikään lapsista ei ole jatkamassa tilanhoitoa.
 
Aina kannattaa opiskella ja sitä voi tehdä netissäkin!

FJTlu1
 
[QUOTE="vieras";24056993]Enpä sanoisi niinkään varmaksi, jos kyseessä on poikalapsi. Meidän kylältä näistä jotka ei kamalan hyvin koulussa pärjänneet, ainakin kahdesta tuli lopulta dippainssejä. Toinen kävi pitkän linjan amiksesta amk-inssiksi ja siitä diplomi-insinööriksi, toinen amk-inssiksi ja sen jälkeen DI.

Pojilla/miehillä tuntuu tuo aikuistuminen ja ryhdistäytyminen joillakin jäävän vasta lukion jälkeiseen elämään.[/QUOTE]

Höpöhöpö. Miesten aloille vaan pääsee helpommin.
Miehet tukevat toisiaan ja valitsevat toisensa.
Ei vaadita mitään kapasiteettia, niin mies pääsee pomoksi. Mitä pahemmin mokaa, sitä kovempiin paikkoihin kysytään. Esim. pankinjohtaja, ja muut talousalan duunit, on todettu että ekonomi neuvoo tasan yhtä hyvin kuin maallikko.
On totta, että suurin osa liikemiehistä on vitosen oppilaita. On vaan tarpeeksi ahne ja valmis tappamaan muutaman kehitysmaan lapsen, ja teettämään toisilla ilmaiseksi ja käärimään itse voitot.

En siis arvosta rahaa, vaan koulutusta pelkästään.

Miehet ovat keskimäärin tyhmiä ja laiskoja mutta silti valitsevat toinen toisensa johtamaan maailmaan ja siksi olllaan kusessa, missä ollaan.
 
[QUOTE="vieras";24056993]Enpä sanoisi niinkään varmaksi, jos kyseessä on poikalapsi. Meidän kylältä näistä jotka ei kamalan hyvin koulussa pärjänneet, ainakin kahdesta tuli lopulta dippainssejä. Toinen kävi pitkän linjan amiksesta amk-inssiksi ja siitä diplomi-insinööriksi, toinen amk-inssiksi ja sen jälkeen DI.

Pojilla/miehillä tuntuu tuo aikuistuminen ja ryhdistäytyminen joillakin jäävän vasta lukion jälkeiseen elämään.[/QUOTE]

siis ei ne varmaan kuule älyllä loistaneet siellä amiksessakaan. tai kypsyydellään.Mutta jos kaikki sinne pyrkivät ovat näitä yhtä tyhmiä, niin katsos tottakai sisään pääsee.
 
Ja niin, miten kannustaa lapsia opiskeluun? Sytytä lapsissa tiedonjano jo ennen kuin oppivat kävelemään ja loppu sujuu kuin itsestään. Kun menee taaperon kanssa puistoon, käytä Sokrateen menetelmää. Kysy lapselta, älä vain annan hänelle vastauksia. Jos lapsi näyttää kukkaa, kysy mikä se on. Jos lapsi osoittaa ulkomainosta, kysy häneltä mitä siinä tapahtuu jne. Ei koskaan valmiiksi pureskeltua tietoa, vaan anna hänen ottaa selvää, muodostaa oma mielipide ja ilmaista se. Älä nolaa lasta, joka yrittää. Vääriä vastauksia ei ole, on vain kehnoja perusteluja.

Kirjastosta voi tehdä viikoittaisen matkakohteen. Sieltä saa lainata muutakin kuin kuvakirjoja. Minä olen lukenut noille kahdelle iltasaduksi jotain Suomen linnut tai Suomen kasvit -tyyppistä kirjaa, kun kerran niistä olivat innostuneet.

Tykkäisin tästä jos voisin!

Oikeasti, opiskeluun kannustaminen ei ole niin vaikeaa. Vanhemmat voivat aloittaa vaikka sillä, että lukevat itse muutakin kuin Seiskaa ja Trendiä. Kirja ei ole kauhistus jos lapsi näkee omien vanhempiensa nauttivan lukemisesta (tai ainakin teeskentelevän vakuuttavasti). Antakaa lasten valita itse lukemisiaan. Jos kiinnostaa linnut, lainatkaa lintukirjoja, jos kiinnostaa dinosaurukset, ei muuta kuin dinokirjoja kehiin. Missään nimessä ei kannata sanoa, että jokin aihe on aivan turha ja typerä.
 
Eivät ole korkeasti koulutettuja, mutta ovat sen verran elämää ja maailmaa nähneet, että ovat aina kannustaneet opiskelemaan pitkälle, sillä "päästä se ei ole teillä kenelläkään kiinni, vain viitsimisestä." Ja on tuotu monesti esille se tosiasia, että mitä pitemmälle opiskelee, sitä helpommalla pääsee elämässä. Olisivat varmaan olleet ihan hyvillään tuon minun amk-tutkintonikin kanssa, mutta nyt kun saa maisterinpaperit, niin tuntuu että on niin kuin sellainen "tavoite saavutettu" en minä varmaan enää jatkotutkintoa lähde suorittamaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Björn;24057685:
Eivät ole korkeasti koulutettuja, mutta ovat sen verran elämää ja maailmaa nähneet, että ovat aina kannustaneet opiskelemaan pitkälle, sillä "päästä se ei ole teillä kenelläkään kiinni, vain viitsimisestä." Ja on tuotu monesti esille se tosiasia, että mitä pitemmälle opiskelee, sitä helpommalla pääsee elämässä. Olisivat varmaan olleet ihan hyvillään tuon minun amk-tutkintonikin kanssa, mutta nyt kun saa maisterinpaperit, niin tuntuu että on niin kuin sellainen "tavoite saavutettu" en minä varmaan enää jatkotutkintoa lähde suorittamaan.

Mä en tiedä milloin mulle riittää. :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja Björn;24057685:
Eivät ole korkeasti koulutettuja, mutta ovat sen verran elämää ja maailmaa nähneet, että ovat aina kannustaneet opiskelemaan pitkälle, sillä "päästä se ei ole teillä kenelläkään kiinni, vain viitsimisestä." Ja on tuotu monesti esille se tosiasia, että mitä pitemmälle opiskelee, sitä helpommalla pääsee elämässä. Olisivat varmaan olleet ihan hyvillään tuon minun amk-tutkintonikin kanssa, mutta nyt kun saa maisterinpaperit, niin tuntuu että on niin kuin sellainen "tavoite saavutettu" en minä varmaan enää jatkotutkintoa lähde suorittamaan.

Minun vanhempani olivat myös iloisia amk-koulutuksestani, mutta nyt kun pääsin yliopistoon, niin kyllä he olivat vielä iloisempia. Isäni sanoi suoraan, että on se hienoa, että minusta tulee maisteri, hänellä itsellään on alempi korkeakoulututkinto. Ovat myös aina kannustaneet opiskelemaan.
 
Faija on tohtori, mutsi kansalaiskoulun käynyt. Pitkän linjan yrittäjiä molemmat. Systeri on akateeminen, minä taas sairaanhoitaja&tradenomi. Nykyisin ollaan systerin kanssa molemmat yrittäjiä. Mutsi piti koulutusta paljon tärkeämpänä kuin faija...ehkä halusi tyttäriensä tekevän sen, mitä ei itse aikoinaan tehnyt. Faija taas on ollut enemmän sillä kannalla, että työn pitäisi olla tekijälleen kiinnostavaakin. Systerille omien lastensa koulutus on hyvin tärkeää, ammattikorkea on "alhaisin" koulu, mihin hänen lastensa on suotavaa edes harkita mennä. Sillä seurauksella, ett'ä autoasentajan urasta jo 10 vuotta haaveillut kaveri on edelleen vailla muuta koulutusta kuin yo-paperit. Mä olen omille lapsilleni sanonut, että ensimmäinen ammatti hankitaan mieltymysten perusteella ja jos se ei lyö leiville, niin sitten opiskellaan ammatti, jolla elättää itsensä.
 
Äiti valmistu aikoinaan suurtalouskokiks, ja iskä on toiminu ainaki kuljettajana ja lasinmurskaamossa. Eli joo ei oo paljoa kouluja käyneet. Meillä on aina kannustettu koulunkäyntiin (vanhemmat on ollu ylpeitä kun vaan on yrittäny parhaansa - ei oo tullu mitään rangaistuksia tms. jos on tuonu huonon numeron kotiin, mutta tottakai on ollu parempi jos on saanu hyviä numeroita). Lisäksi meitä ei oo koskaan pakotettu valitsemaan jotain tiettyä ammattia esim. vaan kannustettu tekemään just sitä mitä ite haluaa (kunhan jonkun ammatin itelleen hankkii). Tottakai ne oli ylpeitä kun minä menin lukioon, koska äitillä ei esim. ollu sillon aikanaan mahdollisuutta (ei sillä ollu "tarpeeks päätä" jne.), mutta yhtä ylpeitä ollaan oltu myös siitä että mun pikkusisko pääsi amikseen. Eikä niillä ole koskaan ollut edes mitään vaatimuksia mitä lukion jälkeen (ite toki pienenä halusin lääkäriks, ja siihen on kannustettu, mutta myös esitetty muita mahdollisia vaihtoehtoja jotta mulla olis edes ns. varavaihtoehtoja).
 

Yhteistyössä